Pilvet peittivät Helsingin taivaan. Sääli, sillä siellä olisi ollut iltataivaalla komea näky: Kuu ja Venus lähekkäin. Täytyy myöntää, että moinen tapahtuma oli päässyt unohtumaan, vaikka Tähdet-vuosikirjakin siitä ihan kuvan kanssa muistutti. Mutta eihän toimittaja omaa teostaan lue 🙂

Tänään kohtaaminen oli helposti näkyvissä. Asia ei olisi tullut mieleen, elleivät puhelimet olisi Ursassa pirisseet monen monituiseen kertaan. Kirjastonhoitajamme Suhosen Matti joutui vastailemaan ties kuinka monelle, mikä siellä oikein näkyy Kuun vieressä.

Tästä tulee mieleen yksi anekdootintapainen takavuosilta, jolloin muistaakseni pitkän pilvisyysjakson jälkeen oli seljennyt ja Venus loisti hienosti iltataivaalla. Ursan vanhalla toimistolla tuli taas roikuttua myöhään ja työntekijät olivat lähteneet eikä kirjastopäivystystäkään juuri ollut. Tapasimme vastaamaan puhelimeen asiakaspalvelun nimissä (nykyään ei tuota ehkä tulisi tehtyä).

Kun sitten ties kuinka monennen kerran kysyttiin kirkasta tähteä taivaalla, niin tuli mieleen, josko vastaisi perinteisen ”Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Mäkelä” -tervehdyksen sijaan suoraan puhelimen piristessä: ”Se on Venus!”. Eipä ollut pokkaa tuota kuitenkaan tehdä.

* * *

Näyttää netistä jo löytyvän kohtaamisesta kuvia. P. Rannan Viimeisellä rannalla -blogissa oli kaunis kuva tapahtumasta.