Pohjoisin Cygnus, pohjoisempana Suomessa se ei enää voi olla, on onnellisesti ohi. Kaikesta pienestä säheltämisestä ja epäselvyyksistä huolimatta tapahtuma onnistui varsin kohtuullisesti ja siitä jäi hyvät fiilikset. Ehkäpä poikkeuksellinen ympäristö kompensoi paljon sitä, joka järjestelyin virtaviivaisuudessa jäi puuttumaan.
Aikanaan, kun päätös Cygnuksen myöntämisestä Utsjoelle tuli, moni napisi matka pituuttaa ja ilmoitti jättävänsä tapahtuman väliin. Toisaalta gallupeissa moni myös ilmoitti nimenomaan lähtevänsä Cygnukselle, kun se Lapissa järjestetään.
Kun sitten ilmoittautuminen avattiin, niin väki määrä näytti kasvava hitaasti ja jäävän todella pieneksi. Siinä sitten spekuloitiin, että reaalitodellisuuden ero siihen, että ilmoittaa olevan kiinnostunut lähtemään ja tekee lopullisen lähtöpäätöksen on iso. Toisaalta sekä taloudellinen tilanne, että joidenkin kohdalla auringonpimennysmatka Kiinaan saattoi verottaa lähtijämäärää.
Osanottajaluku kipusi sitten lopulta peräti 60:een, jota on pidettävä hyvänä saavutuksena. Väekä oli kuitenkin sen verran, että paikalla oli hyvä tunnelma. Ilahduttavinta oli, että matkaanlähtijöissä oli monia, joita koskaan aiemmin ei ollut nähty Cygnuksella. Ehkä paikka oli se, joka houkutteli lähtemään.
TApahtuman järjestelyt eivät olleet ihan samaa tasoa kuin monina aiempina vuosina ollaan totuttu. Järjestelemässä oli varsin pieni joukko. Paikallisen voimavaran eli Juhani Harjunharjan aika meni paljon samanaikaisesti järjestettävän kesälukion junailemiseen.
Onneksi pienemmästä osanottajajoukosta oli se iloa, että tapahtuma pysyi hanskassa, vaikka monista asioista oli epätietoisuutta ja ohjelman tehtiin paljon viilausta vielä paikan päällä ja näistä olisi pitänyt saada selkeämpää tietoa osanottajille, jotka eivät sattuneet olemaan paikalla, kun asioista päätettiin yhdessä. Moni asioita pystyttiin vielä junailemaan, jotka eivät etää 150 osanottajan Cygnuksella olisi olleet niin helppoja.
Monia pieniä kömmähdyksiä sattui, mutta ne eivät onneksi kaatuneet katastrofeiksi. Näistä asioista on hyvä ottaa tuleville vuosille oppia. Taloudellisestikaan ei kai paljon tullut takkiin.
Ohjelmasta puuttui tällä kertaa melkein kokonaan jaostokokoukset. No, niille ei ehkä ollut mieltäkään, kun paikalla oli korkeintaan muutama jaostolainen. Sen sijaan ohjelmaa kuitenkin oli yllättävän paljon ja ilahduttavasti moni osanottaja, ei vain jaostovetäjä, oli kantanut korttaan kekoon ohjelma puolesta. Mukana oli paljon yleisesittelyä ja kiinostavia esitelmiä, joita kannattaa tuota myös tulevina vuosin Cygnuksille.
Rantasaunaa ei ollut kuin lauantaina, mutta aiemmin Cygnuksilla ei ole pästy uimahalliin! Jokaisena ilta oltiin eripaikassa. Torstaina tunturissa noin 800 metrin päässä Cygnus-paikan yläpuolella. Perjantaina käytiin osalla joukkoa paistamassa makkaraa Norjan puolella Tana brussa. Lauantaina oltiin Kevon Kutunniemessä. Itikoita oli tällä kertaa yllättävän vähän, ja ainakaan minulle niistä ei ollut haittaa. Jonain toisena aikana tai vuonna asia on saattanut olla toinen.
Tutstumiskäynnit Kevon tutkimusasemaan sekä paluumatkalla Sodankylän Tähtelään täydensivät mukavasti tarjontaa. Sodankylä tosin muiden kuin Ursan bussimatkalaisten piti sovittaa paluumatkaansa.
Selvästi näki, että moni oli yhdistänyt tapahtuman muuhun pohjoisen matkailuun. Hyvä niin, sillä perinteisesti Cygnukseen on kuulunut myös muu seuteen tutustuminen. Oli niitäkin, jotka ajoivat yksi autolla Cygnukselle ja takaisin, vaikka Ursa oli peräti järjestänyt bussikuljetuksenkin paikanpäälle. No, kaikille bussissa istuminen ei varmaankaan luonnistunut.
Ursan bussimatkakin onnistui, vaikka se oli matkalaisille aika rankka. Enemmänkin matkalaisia oli voinut olla. Vaan olipa tilaa myös torkkua pitkällä liki 20-tuntisella ajomatkalla. Koko keikka ei olisi onnistunut ilman apukuskiksi lupautunutta Mika Järvistä, joka itsekin on tähtiasioista kiinnostunut. Töysän linjan kulkettajan kanssa vuorotellen ajo onnistui yhtäjaksosisesti eikä vaatinut ylimääräistä majoittumista välillä.
