Niin siinä sitten kävi, että koko lauantai oli ollut selkeä ja Aurinko porottanut kuumana. Vielä hämärän aikaankin oli selkeää muutamia satunnaisia pilviä lukuunottamatta. Olin jo viritellyt havaintokellon ja makuualustan valmiiksi havaintotasanteelle ja menin odottaessani kirjoittamaan edellistä blogiviestiäni. Tullessani ulos osan taivasta peitti puolipaksu pilvimatto.

Etelästä puski länsi-itä-suuntaisia pilvikaistaleita, jotka lipuivat hitaasti havaintohorisontin yli peittäen enimmillään puolet taivaasta. Kaikki välissä olleet aukotkaan eivät olleet aivan puhtaita, vaikka niitä aika ajoin tulikin.

Totesin, ettei ollut mitään mieltä alkaa tehdä vakavia havaintoja. Rajamagnitudi ja peitteisyys olisivat kasvaneet liian huonoiksi. Olisihan havaintoaikaa saanut, kun olisi vaihdellut havaintosuuntaa koko ajan ja tarkastellut myös läpinäkyvyyttä.

Jos kyseessä olisi ollut joku tosi tärkeä tilanne, esim. harvinainen outbursti, varmaan noissakin oloissa oli tiristänyt havaintoja. Nyt perseidien havaitseminen meni katseluksi pilviaukoista. Muutamia tähdenlentoja näkyikin, mutta ei mitään kirkkaita.

Jälleen kerran taivas teki vanhanaikaisesti. Sitten, kun etelästä puski vähän isompi pilvi, tuli pakattua havaintovälineet pois ja lähdettyä havaintopaikalta. Jonkun hetken jälkeen takaisin ulos tullessani taivaalla oli isompi aukko, joka viipyi vähän pitempään. No, toisaalta etelästä oli työntäytymässä lisää pilviä, eikä tehollista havaintoaikaa ennen taivaan vaalenemista oli ollut enää kuin puolisen tuntia. Eikä siis siitäkään olisi kaikkea saanut tulevien pilvien vuoksi.

No, Artjärvi tuli todettua toimivaksi meteorihavaintopaikaksi. Vaikka ei tämä ensimmäinen kerta siellä edes ollut. Toissa vuoden meteoritapaamisessa havaittiin draconideja. Silloin ei tosin ollut vielä päärakennus käytössä eikä ollut havaintotasannetta.