(C/2006 P1 (McNaught) 12.01.06, Piirros: Veikko Mäkelä)
Taidan alkaa jo toistaa itseäni, kun tämä on jo kolmas kirjoitus peräkkäin komeettapäivityksistä. No, minkäs teet, niiden parissa on puuhattu taas yksi päivä. Joka tapauksessa tänään pääsin vihdoin ajantasalle ja tulokset ovat näkyvissä jaoston McNaught-sivuilla.
Perjantaina pääsin läpi jo kaikki postilaatikossani olleet havainnot. Tosin postissa tuli taas yksi korjauspyyntö yhden kuvan linkistä. Näitä pikkuvirheitä löytynee vielä lisää. Itsekin muutaman lyöntivirheen korjasin päivän aikana.
Päätin eilen vielä tehdä sellaisen isomman ratkaisun, että jaoin yhtenäisen tammikuun sivun eri päiviin, koska kuvia ja tarinaa oli kullekin ihan riittävästi. Ratkaisu vaikuttaa hyvältä.
Arvatenkin lisää matskua tullee aika pian, kun laitoin sivusta tiedotuksen jasoton sähköpostilistalle sekä jaostouutisiin.
Omat havainnot
Tänään päivitin myös omat 11. ja 12. päivän havainnot. Olen vähän ”leikkinyt” havaintopiirrosten kanssa. Tein nuo digikuvien pohjalle, kun halusin antaa vaikutelman taustataivaan valoisuudesta, väristä ja pilvistä. Joku ehkä voi vähän hymistellä tuota ratkaisua. Olen kuitenkin yrittänyt antaa selkeästi ymmärtää, että kyseessä on piirros eikä ”väärennetty” valokuva. Etsiskelin Photoshopista sopivaa filtteriä, jolla taustakuvasta olisi saanut vieläkin ”piirrosmaisemman”, mutta en löytänyt.
Ylhäällä on 12.1. paljain silmin näkymistä vastaava vaikutelmapiirros
(josta saa isomman napsauttamalla kuvaa). Alla on taas 11.1. kiikarin näkökenttää vastaava kuva:
Olen viime aikoina harrastellut usein tietokoneella tehtyjä piiroksia. Niitä löytyy mm. 73P/Schwassmann-Wachmann-havaintojen joukosta. Hirveän paljon vastaavaa ei Suomessa ole harrastettu. Petteri Kankaro teki koneella jonkun verran ds- ja komeettapiirroksia.
Tietokonepiirroksissa täytyy olla ihan yhtä paljon itsekritiikkiä kuin perinteisienkin piirrosten kanssa. Mitään ylimääräistä ei saa lisätä ja kuvan täytyy vastata vaikutelmaa, jonka on havaitessa saanut. Yleensä minulla on pohjana aina kentällä tehty luonnos. On päivän selvää, että monimutkaisemmista kohteistä pitää olla havaintopaikalla tehty piirros, muistin varaan ei voi laskea.
Vähän lukuarvoja
En tyytynyt jaoston havaintoarkistoja päivittäessäni vain kasaamaan kuvia ja kirjoittamaan oheen perustietoja. Yritin parhaani mukaan myös mittailla kuvista pyrstön pituuksia ja komien halkaijoita. Tämä ei ollutkaan ihan yksinkertaista, sillä tulkinta horisontista ei yleensä ollut ihan yksiselitteistä. Siksipä monet arvot lienevät hiukan summittaisia. Timo Kantolan kuvassa näkyi Venus, joten ainakin sen kuvan mittausta voinee pitää aika luotettavana.
Hajontaa havainnoissa on, mutta suurin osa tästä johtuu kyllä havainto-olosuhteista. Pilven läpi ja vaalealta taivaalta pyrstö ei kerta kaikkiaan voi näkyä pitkänä. Pisin pyrstö löytyi Jarmo Kalaojan 10.1. kuvasta, jossa sitä on 5,5 astetta ja pyrstö jatkuu kuvan reunaan asti.
Magnitudikäppyrä on kaikesta kirkkausarvioiden summittaisuudesta huolimatta varsin siisti.
