(C/2006 P1 (McNaught) 12.1.07, kuva: Veikko Mäkelä)
Loppuviikko oli kauheaa haipakkaa, joten ei ehtinyt yhtään kirjoittamaan Tähtiviisariin. Urakoidaan tässä nyt useamman viestin edestä. Aloitetaan komeetasta.
Olin siis ehtinyt nähdä sen jo keskiviikkona ja torstaina, mutta molemmilla kerroilla huonosti. Kumpanakin iltana jostain kummasta juuri illalla alkoi kertyä pilviä lounaaseen. Perjantai oli erilainen päivä. Silloin oli aluksi pilvistä, mutta illansuussa alkoi lupaavasti seljetä.
Olin Vallilassa iltapäivällä kokouksessa ja kiiruhdin keskustaan ehtiäkseni vakiohavaintopaikalleni kauppakeskus Kaisan katolle. No, ei minulla ollut ihan hirveää kiirettä. Ja sopivasti pilvetkin ehtisi haihtua. Jokohan nyt näkisin sen kunnolla tummemmalta taivaalta?
Stratocumulus-kerros alkoi mukavasti hajota, mutta tuskallisen hitaasti juuri lounaassa. Onnistui saamaan kohteen kiikariin, jälleen jo tutuksi käyneen naapurin antennin avulla, ennen kuin pyrstötähti upposi pilviin, jotka tuntuivat hälvenevän liian hitaasti. Perushavaintoarvot ja mielikuvan komeetan ulkonäöstä jo tuossa vaiheessa sain. Päätin odotella kaakosta lähestyviä aukkoja.
En osannut oikein arvioida, kuinka nopeasti komeetta laskisi ja yhtäkkiä kohde olikin jo näkyvissä paljon alempana olevassa aukossa. Onneksi huomasin sen. Nyt komeetta näkyi paljon paremmin, mutta ei vieläkään odotetun komeana. Näin sen kuitenkin paljain silmin ja pyrstöäkin näkyi paljain silmin. Yllä oleva kuva kertoo tilanteen.
Komeetta roikkui aukossa jonkun aikaa, mutta laski nopeammin kuin pilvet laskivat alemmaksi. Tässä vaiheessa kuitenkin isoja aukkoja oli matkalla kohti lounasta. Päätin kytätä niin pitkään kuin tarkenisin. Katolla oli nimittäin aika viluista.
Kun vaihdoin paikkaa kattotasanteen toiseen päähän, löysin poistoilmaritilän. Tämä paikka olisi pitänyt jo aiemmin keksiä. Sen edessä oli mukava lämmitellä ja odotella pilvien väistymistä, jota ei sitten koskaan tapahtunut. Venuskin vilahti kirkkaana esille. Ajatella, jos komeetta oli tuota kirkkausluokkaa! Yritin vilkuilla, jos edes pitkä pyrstö pilkistäisi pilven takaa, mutta siihen se jäi.
En tiedä, sanoiko kolmas kerta toden. Näin komeetan toki paremmin, mutta porukat olivat pohjoisesta antaneet sen kuvan, että komeetta oli todella upea kohde taivaalla. No, eipä tullut nollasaldo kuitenkaan ja iloitsen myös niiden puolesta, jotka kohteen näkivät.
SOHOssa
Olin vilkaissut jo päivällä, kuinka komeetta oli ilmestynyt SOHO-luotaimen LASCO C3 -kameraan. Siellä se näytti hurjan näköiseltä. Jännä anekdootti mielestäni on se, että näin kohteen taivaalta samanaikaisesti, kun se jo oli tuolla SOHOn näkökentässä. Yleensä kun on tottunut ajattelemaan, että silloin kohteet ovat jo ihan liian lähellä Aurinkoa.
Kirkkain 40 vuoteen!
McNaught kirkastui sitten huomattavasti ja vähän odottamatta. Spekulaatiotahan tässä pitkin viime viikkoa oli, mihin asti se yltää. Hurjin magnitudiarvio taisi olla −6! Keskimäärin kai voidaan sanoa, että komeetta ylsi −5:een. ICQ:n (International Comet Quarterly) vuoteen 1935 asti ulottuvassa kirkkaimpien komeettojen listassa C/2006 P1 (McNaught) ylsi hopeasijalle. Kirkkaammaksi jäi ainoastaan vuoden 1966 komeetta Ikeya-Seki, jonka kuuluisaa kuvaa olen aina välillä katsellut kirjoista ja mietiskellyt, mitenköhän upea tuo on ollut ja olikohan se Suomesta nähtävissä.
Ei onnea päivähavainnoissa
Olin kertaalleen jo yrittänyt komeettaa päivällä torstaina tuloksetta. Komeetan kirkkaus antoi kuitenkin ymmärtää, että se voisi puhtaalta taivaalta näkyä päiväsaikaakin. No lauantai oli pilvessä, ja muutenkin aika meni tähtitaivaskurssilla. Sunnuntai oli myös pilvessä, joten maanantaina oli vielä mahdollisuuksia.
Heräsin selkeältä näyttävään aamuun ja ehdin jo elätellä toiveita, että tuo kestäisi puolille päivin, jolloin komeetta olisi korkeimmillaan horisontista. Töihin kävellessäni huomasin kuitenkin, että länteen oli jo ilmestynyt pilviä ja päätin pikimmiten mennä ensin kiikaroimaan katolle, kun ehtisin työpaikalle asti.
No, utua ja pilveä oli kerääntynyt eteläänkin. Yritin siitä huolimatta hetken aikaa. Kiikarin ja Auringon kanssa piti olla äärimmäisen varovainen ja salamanräpäyksen ehti Aurinko vilahtaa näkökentässä, mutta onneksi vain osittaisena. Ei käynyt kuinkaan. Lopun aikaa olin äärimmäisen varovainen.
Ei suosinut onni tälläkään kertaa, joten tervemenoa McNaught. Lähetin edellisiltana jo varoituksen Ekalle pallon toiselle puolelle, että kohta tuo näkyy Uudessa-Seelannissa.