Tässä kevään mittaa on ollut kaksikin mahdollisuutta bongata kapean kapeaa kuunsirppi jopa suomenennätykseen asti. Helmikuinen tilaisuus jäi pilviin, mutta nyt 25.4. meni liki nappiin.
Olin hyvissä ajoin hiukan varoitellut jaostolaisia tapahtumasta. Jo edelliskerran yhteydessä ja nyt jaostouutisissa ja vielä samana päivänä sähköpostilistalla.
On jäänyt harmittamaan helmikuisen kuunpimennyksen tiedotuksen unohtuminen, joka näkyiu vähäisissä havainnoissa. Eipä silti, T+a muistin tämän ja edellisenkin sirpin, joten tapahtuma ei sentään ollut havaitsijoilta pimennössä.
Säät ovat aina arvoitus. Useimmat muistavat helmikuiden suttutaivaan, josta Kuuta ei missään päin Suomea oikein ollut mahdollista saalistaa. Nyt tuntui olevan toisin. Ainakin aamulla ja päivällä näytti tosi hyvältä. Ursaan tassutelleessani vähän ennen iltakahdeksaa heräsi pientä huolta hajanaisista yläpilvikuituista, mutta niitä ei onneksi ihan määrättömästi ollut. Loppuiltapäivän NOAA-satelliittikuvakin näytti tosi hyvältä. Ei suurempaa pilvisyyttä lähimaillakaan.
Olimme sopineet tapaamisen Mannerin Ollin kanssa Ursaan klo 20 aikoihin. Melko välillä puheilla jatkoimme kohti Ursan tornia mukanamme Helioksen 15×70-kiikarin ja Berlebachin jalusta. Kun saavuimme Kaivarin tornin juurelle, Kankaan Lauri ja Ekholmin Pyry olivat jo ehtineet valmistelemaan kuvaus- ja havaintosessiota. Hetken tornin ovea kolisteltuamme, ovi tultiin avaamaan meillekin…
Alku oli ilmansuuntien ja kohteiden paikkojen kalibrointia. GOTO-putkien piti olla paikallaan, mutta Auringosta saatiin vielä synkkaukset. Silti pitkää oli pientä epävarmuutta, josko pelit oikeasti osoittaisivat oikeaan suuntaan.
GOTOista huolimatta mittailin horisontin paikkaa sekä Auringon avulla atsimuuttia ja talojen kattojen korkeuksia. Jälkikäteen arvioiden ilman GOTOakin olisimme olleet oikeilla hollilla. Mutta paljon vaikeampaa Kuun löytäminen kuitenkin olisi ollut.
Matalalla oli yläpilviä, tai kuten Olli arveli, lentokoneiden jättövanojen jäännöksiä. Ne eivät pahasti tuntuneet kuitenkaan olevan tiellä.
Olin itse sitä mieltä, että ennätyksen rikkominen olisi ollut aika lailla vaikeaa. Sen sijaan lähelle oli mahdollisuudet. Lopultakin, kun Lauri ensimmäisenä uuden Celestron CPC 800:n näkökentältä Kuun bongasi, klo oli 21.29 ja olimme jääneet Marrku ’Immo’ Ruonalan ennätyksestä vain 14 minuuttia. Tosin ne olisivat olleet äärimmäisen vaikeita lisäminuutteja. Laurin jälkeen koko muu porukkakin löysi Celikalla Kuun aika pian..
Vajaa vartti myöhemmin, tarkkaan ottaen klo 21.41, Kuu tarttui myös B15x70-kiikariin. Jälleen Laurin ensimmäisenä asiassa. Itselläni meni kyllä joitain minuutteja, ennen kuin Kuun kiikarilla hahmotin. Katseen piti kyllä osua täysin kohdalleen. Myöhemmin Kuu löytyi myös pikkukiikarilla. Havaitseminen helpottui, kun talojen kattoilta löytyi kiintopisteitä, joilla Kuun paikka oli helpompi kertoa toisille. Yllättäen Mertz-linssillä Kuu löytyi kiikari myöhemmin. Ilmeisesti suutauksessa oli ollut jotain pientä feilua..
Laurin ja Pyryn kuvaussetappi oli jo pitkään raksuttanut Mertzin kyljessä.. Kuusi kuvaa minuutissa. Tuossa vaiheessa emme vielä tienneet, että kuvista löytyisi vielä vähän nuorempi Kuu. Toisaalta kuvaushavainnot ovat eri kastia kuin visuaaliset. Ne pitää käsitellä omissa kategorioissaan.
Jo heti tornilta palattua piti katsoa, onko nettiin raportoitu havaintoja. Vähitelleen niitä alkoi tippua, niin listalle kui nAstroneittiinkin. Oli sekä onnistumisia että epäonnea. Mitä ilmeisimmin onnistuminen vaati huolellista valmistelua ja vähän onneakin. GOTO-suuntaus tuntuu ehkä vähän epäreilulta, mutta tuntui olevan melko tärkeä edellytys.
Tässä muutaman päivän aikana on kerätty tuloksia yhteen. Hyvä maku jäi tuosta havaintokeikasta ja yhteispelillä parhaimmat tulokset saatiin. Seuraavaa mahdollisuutta saattaa joutua odottamaan kauan..