Olen ollut tämän viikon työkykyä ylläpitävällä kuntoutuskurssilla Punkaharjulla ja tähtien harrastaminen on jäänyt aika vähiin. Otin kyllä kiikarin mukaan, jotta voisin kokeilla, onko täällä pimeää taivasta katsella. Olin tietenkin unohtanut täysikuun.

Kuu kumotti taivaalla tosi kirkkaasti. Jos DS-tapaamisen aikaan se jonkun verran häiritsi, niin nyt se valaisi taivaan niin, ettei Linnunradasta ollut juuri aavistustakaan. Järvimaisemaa katsellessa järvenselkä ja saaret erottuivat yömaisemassa helposti ja vesillä olisi varmaan pystynyt liikkumaan helposti pientä varovaisuutta noudattaen.

Kuun kirkkaus ei ole mikään ihme, sillä se kymmenen kertaa kirkkaammpi kuin puolikuu. Oppositioilmiö kirkastuttaa juuri täyttä vaihetta eniten. Pelkkä varjojen, pienimpien kivienkin varjojen, katoaminen selittää kirkastumisen osittain, mutta kirkastumiseen liittyy kuulemma myös jotain valon sironnasta johtuvia efektejä.