Kirjoittelin eilen Kuun etäisyydestä ja korkeudesta. Tänään Tähdet ja avaruuden uusin numero kopsahti postiluukusta ja ajattelin, että voisin kirjoittaa Tähtitieteen uutisia -palstalla olleesta maininnasta Kuun suurimmasta deklinaatiosta nyt, kun lehti on lukijoidenkin selailtavissa.
Asko Palviainen kirjoittaa uutispalstalla (s. 7), että 15.9. Kuu saavutti suurimman pohjoisen deklinaationsa, lähes 29 astetta, ja että se näkyi tämän ansiosta ympäri koko vuorokauden Heinola–Valkeakoski-linja pohjoispuolella.
Kiinnostuin tuosta tekstistä oikolukuvaiheessa, sillä selvittelimme jo viime syksynä Mannerin Ollin kanssa Kuun korkeimmillaan oloa ja sitä, missä Kuu voisi näkyä pohjoisessa horisontissa laskematta.
Lähetin Heikki Ojalle viestin ja hän ohjasi sen edelleen Askolle, joka kertoi, aivan kuten olin aavistellut, kyseisen väittämän ja paikkakuntien olevan puhtaasti teoreettinen arvoja. Nimittäin eteläisimmän paikkakunnan, jossa Kuu ei laskisi, selvittäminen saattaa aluksi tuntua helpolta. Otetaan vain Kuun ylin sijainti taivaanpallolla ja lasketaan tästä sopiva maapallon leveyspiiri.
Vähän teoriaa
Seuraavassa vähän teoriaa. Ei pidä pelästyä. Tämä on oikeastaan aika simppeliä, eikä matematiikkakaan ole kuin yhteen- ja vähennyslaskua.
1. Kuun saavutti suurimman korkeutensa taivaanpallolla 15.9. klo 4.26 Suomen kesäaikaa, deklinaatio oli +28° 43′ 21.6". Kyseessä oli siis Kuun kiekon keskipisteen sijainti ja tämä oli Maan keskipisteestä katsottuna.
Tämä mukaan eteläisin piste, jossa Kuu voisi näkyä pohjoisessa horisontissa olisi siis 90° − +28° 43′ 22" = 61° 16′ 38". Tämä vastaa likipitäen tuota Valkeakosken korkeutta.
2. Kuuhan on kiekko, josta meille riittäisi, jos kiekon yläreuna hipoisi horisonttia. Tuona hetkenä Kuun kiekon läpimitta oli 30′ 50" elikkä puolet siitä olisi 15′ 25".
Elikkä saamme viitisentoista kaariminuuttia lisää matkaa: 61° 16′ 38" − 15′ 25" = 61° 1′ 13". Nyt ollaankin jo Hämeenlinnan pohjoisreunalla.
3. Ilmakehän refraktio nostaa taivaankappaleiden kuvia horisontissa noin 35′.
Eli vielä päästään vähän etelämmäs: 61° 1′ 13" − 35′ = 60° 26′ 13". Nyt oltaisiin jo Nurmijärvellä.
4. Onko jotain unohtunut? Askohan puhui Heinolan–Valkeakosken linjasta. On, nimittäin horisontaaliparallaksi. Se tarkoittaa sitä, että Kuu on oikeasti alempana kuin Maan keskipisteestä katsottuna. Mehän katselemme Kuuta täältä ”pallon päältä” ja Kuu on suhteellisen äärellisellä etäisyydellä, joten se näyttää olevan alempana. Horisontaaliparallaksin arvo Kuulle on peräti 57′. Tämä syö refraktion antaman edun ja vielä Kuun kiekon läpimitan puolikkaankin antaman avun ja vähän ylikin.
Otetaan siis kovasti takapakkia pohjoiseen 60° 26′ 13" + 57′ = 61° 23′ 13". Elikkä ollaankin Lempäälän pohjoispuolella.
5. Eikä tässä vielä kaikki. Nimittäin Kuu ei suinkaan tuon suurimman deklinaation hetkellä ollut pohjoisessa, vaan yli 40 asteen korkeudella kaakossa. Jos kyse olisi tähdestä tai planeetastakin, niin meidän ei kauheasti tarvitsi välittää tästä, mutta Kuulla merkitsee, että pohjoisessa olon hetkestä on kulunut 9 tuntia ja seuraavaan on 15 tuntia. Edellisessä Kuulla oli noin 29′ ja seuraavassa 39′ pienempi deklinaatio.
Siispä 61° 23′ + 29′ = 61° 52′. Eli ollaankin Jämsän korkeudella.
Harvoin kuitenkaan kenelläkään on nollahorisonttia käytettävissä. Eli todellisuudessa pitää mennä vieläkin pohjoisemmaksi. Toisaalta keväällä 2006 oli hetkiä, joilloin Kuu oli äärideklinaatiossaan (toki syyskuista vähän pienemmässä) lähempänä pohjoista ilmansuuntaan.
Päädyin silloin siihen, että Pori ja Tampere saattoivat olla eteläisimpiä pisteitä.