(Kuva: Veikko Mäkelä)

Tuossa viikonloppuna maalla käydessäni juteltiin velipojan kanssa tähtitorneista ja niiden kuvuista. Hän kyseli, että miksi niitä ei voisi tehdä lasikuidusta. En tiennyt, onko niitä kovin paljon tehty muovimateriaaleista, ainakaan kovin suuria. Pelti tuntuu olevan edelleen yleinen pinnoitusmateriaali.

Juttu alkoi siitä, että juteltiin Artjärven kuulumisia. Tähtikallion iso kupuhan tehty ruostumattomasta teräksestä (rosterista) rakennetun runkon päälle niitatusta muovipinnoiteisesta pellistä. Kuvun pellitys oli oman käsitykseni mukaan yksi suurimmista projektin kipupisteistä, joka aiheutti ketjureaktiona seuraavien kohteiden viivästymisen. Toki muitakin syitä on ollut, mutta ei niistä nyt enempää.

Kun kakkosvaiheen torneista puhuttiin, niin itse olin kannattamassa valmiskuvun hankkimista ja pellitystöistä luopumista. Kakkostornin kuvussa päädyttiinkin samaan ratkaisuun kuin Siriuksen Hankasalmen tornilla. Eli tilattiin kupu australialaiselta Sirius Observatories (!) -yritykseltä. Sirius-kuvut ovat lasikuiturakenteisia.

Veljeni kyseli, että onko kukaan Suomessa rakentanut itse tai teettänyt lasikuituista kupua. Tiedän vain yhden, mutta se on varsin pienikokoinen. Periaatteessa lasikuitua ei aivan hirveän vaikeaa olisi työstää. Materiaali on myös nykyään käsittääkseni varsin kestävää. Teollisuus tarvitsee lujuudeltaan vahvoja ja myös sääkestäviä rakenteita.

Veljeni kertoi mm. Plastilon-nimisestä imatralaisfirmasta, joka tekee mm. prosessisäiliöitä, joissa on suunnilleen puolipallon muotoiset pohjat. Sopivan tuotantosarjan oheen pääseminen saattaisi pienentää kustannuksia, jos koko tilaajalle olisi sopiva. Luullakseni suurin työ firmalle lienee muotin rakentaminen. Toki tilaajalle oma työnsä olisi aukon ja luukkumekanismin rakentaminen.