Perjantaille oli odotettavissa auringonpimennys, mutta myös lupaavaa ukkoskeliä. Miten tällaiset ylipäätään voi sovittaa yhteen. Sellainen kummallisuus vain sattui kohdalle, että molemmat onnistuivat.
Aamupäivällä sumupilvi tuntui peittävän taivasta Helsingissä ja mietin, että näinkö pimennys näkyy. Onneksi mielessä oli valoisuuden havaitsemiseen tähtäävä porjekti, joka ei vaatinut selkeää keliä.
Pilvi alkoi kuitenkin väistyä ja Aurinko alkoi pilvottaa jo hyvissä ajoin. Suuntailin kameran ikkunasta ulos ja aamupalastelin rauhassa samalla irkaten porukan kanssa. Pimennys puhutti yhtälailla kuin ukkosennuste. Toinen vähän enempi #ursa ja #sirius -kanavilla, ja toinen #myrskybongarit-kanavalla.
Pimennys alkoi puolipilvisissä merkeissä, joskin pimenemistä saattoi seurata. Vähän vaikeuksia valoisuussarjalleni puolipilvisyydestä oli, mutta maksimin jälkeen pilviet kaikkosivat suurimmalta osin ja pimennyksen loppu oli mukavasti seurattavissa.
Aurinko en kuvannut, koska välineet siihen ovat kehnot. Sen sijaan tyydyin ihan ihailemaan pimentyvää Aurinkoa Ursan pimennyslaseilla, kun sellaiset sain Cygnuksella palkintoja voittajalentopallojoukkuelle.
Hyvä näin, sillä minnekään kauemmaksi ei olisikaan päässyt. Eli koti.ikkunasta spottailu oli vallana mieluisaa puuhaa.
Myrskybongarikanavalla alkoi vähän hermoilua olla, kun ukkossoluja ei alkanut ilmestyä. Sitten, vähän aikaa pimennyksen loppumisesta tilanne alkoi pamahtaa päälle. LAhden ja Huittisten tienoille ilmesityivät ekat soluryppäät ja sitten niitä olikin jo Länis-Uudellamalla.
Huhuilin kovasti kanavalla, löytyisikö bongareita autolla liikkeelle, mutta ei vain onnistunut. Se vähän harmittaa, että on itse joutunut vähän ulos mahdollisista bongariporukoista tai niitä lopulta pääkaupunkiseudulla on aika vähän, useimmat yksinäisiä havaitsijoita.
Eipä auttanut, kuin siirtyä sopivaan havaintopaikkaan Helsingin keskustan alueella. Valitsin tutun kauppakeskus Kaisan katon, joka on työpäivinä hyvä tähystyspaikka. Tosin ihan ylimmällä kattotasolla ei tee mieli olla, jos lähistöllä alkaa ukkonen räpsiä. Ties mihin se saattaa iskeä. Sadekin pakottaa seuraavan tason alle suojaan. Sieltäkin näkee hyvin.
Eipä tarvinnut kauas lähteä. Hesan keskustakin sai osansa ukkosista. Joskin ihan kohdalle ei osunut, vaan koillisesta ja luonaasta ohittivat. Kuitenkin kaikkea kiinnostavaa näki: mahdollisen suppilon, sadeseinää, sisäänvirtausalueen, pilvi- ja maasalamoita sekä komeita pilviä. Kuvailin tiiviisti. Kaisan katto oli muutenkin hyvä, koska yliopiston verkko kuului sinne ja saatoi irkata ja seurata sadetutkaa samalla.
Lopulta jäi miettimään, että olis ehkä voinut jäädä kotiin tai mennä Ursan tornille, koska silloin olisi ollut lähempänä etelästä ohittanuttta ukkossolua. Ehkä kuitenkin pieni etäisyys antoi paremman näkökulman.
Kerran näinkin päin. Jos lasketaan mukaan vielä yöpilvet, niin varsin kohdalleen tämän vuorokauden osaset loksahtivat.