Yritin eilen kirjoittaa Tähtiviisariin juttua kuunsirpin metsästyksestä, mutta jonkun yhteyshäiriön vuoksi teksti meni harakoille, joten otetaan tänään uusiksi. Vaikeuksia tuntui yhteyksien kanssa olevan nytkin..
Tiistai-iltana töistä tullessani Venus ja vajaa 40-tuntinen kuunsirppi näkyivät kauniisti, vaikkakin vähän utuiselta taivaalta. Toisin oli maanantaina, kun Mannerin Ollin kanssa yritimme Ursan tornilla ennätyskapeaa kuunsirppiä.
Tosiaan maanantaina olisi ollut mahdollisuus suomenennätykseen nuorimman havaitun kuunsirpin suhteen. Uusikuu oli 19.3. klo 4.43 ja Kuu oli laskemassa Helsingissä 19.28. Aurinko laski 18.31. Elikkä tuossa klo 19 aikaan Kuun ikä olisi ollut reilut 14 tuntia.
Olimme perjantaina asiasta jutellessamme sopineet, että tulen ajoissa Ursan toimistolle tai sitten suoraan tornille, jos menee kello kuuden yli. Päivällä sirpin yritys kävi mielessäni, mutta illansuussa keli näytti vähän kehnolta lännen suunnalla. Aurinko kyllä vilahteli ennen laskuaan lännessä. Hetken aikaa byroolla istuttuamme totesimme, että kyllä se sää on selkenemässä ja päätimme suunnata tornille.
Vaikka taivaalla oli laajoja puhtaan taivaan aukkoja, ei juuri matalalla lännessä ollut selkeää. Pilviä oli ainakin 5-7 asteeseen asti, kun selkeää olisi tarvittu horisonttiin asti.
GOTO-sekoilua
Strategiamme oli yrittää etsiä Kuuta Ursan tornin Celestron-putken eli Celikan GOTO-toiminnolla. No, senkin suhteen koimme takaiskun. GOTO-toiminto oli taas vaihteeksi sekaisin. Se kuulemma Lehtisen Sakarin, torninhoitajamme, mukaan oli kyllä hiljattain toiminut ihan hyvin. Celikan GOTO on kyllä tavan takaa reistaillut, taitaa olla maanantaikappaleita nämä GOTO-Celikat.
Varasuunnitelmana oli käyttää Mertz-linssiputken GOTO-ohjausta. Sen jalustassa oleva Mathis Instrumentsin jalka ja Astrophysicsin GTO on ollut aika luotettava. Kylmiltään putki kyllä lähti suuntaamaan ihan väärään asentoon ja yritti ajaa ensin putken alapään pilariin kiinni. Toisella yrityksellä okulaaripää osui kattoon.
No, syy lienee selvä. Putkea väännetty käsin virran katkaisun jälkeen. Sen tietoisuus asennostaan oli hukassa. Suuntasimme pukten Venukseen, joka näkyi hyivn pilvien yläpuolella ja synkkasimme kohteeseen. Tämän jälkeen suunnat olivat hyvin kohdallaan. Tosin ilman putkeakin olisi voinut todeta, että Kuun suunnalla oli pilviä.
Ennätys piti
Niinpä täytyy todeta, että Markku Ruonalan vanha suomenennätys vuodelta 1989, 14 tuntia 52 minuuttia, piti edelleen. Maailmanennätys on jopa 12 tuntia ja risat. Tämä on siirtynyt jenkeistä iranilaisille. Muslimimaailma on nimittäin ajanlaskullisista syistä kiinnostunut nuorista kuunsirpeistä, koska Kuun ensi ilmestyminen määrittelee islamilaisessa kalenterissa kuukausien alut.
Eipä onnea ollut tällä kertaa muuallakaan Suomessa. Jorma Mäntylä valitteli Astronetissä, että Kangasalla oli utuinen taivas. Saa nähdä, josko joku kuitenkin olisi onnistunut.
Tämänkertainen oli kyllä lähellä teoreettista näkymisrajaa. Auringon ja Kuun välinen etäisyys oli reilut 8 astetta. Teoreettinen näkymisraja on noin 8 astetta. Sitä kutsutaan Danjonin rajaksi, ja se määrittelee miten pienellä elongaatiokulmalla Kuu voisi ylipäätään näkyä.
Se on Venus – taas
Palaan vielä tiistai-iltaan. Kotiin palatessani tosiaan ihastelin kuunsirppiä ja Venusta. Yllättäen minulle soittaa joku ventovieras Tampereen suunnalta. Oli Ursan sivuilta yrittänyt etsiä vastausta lännessä näkyvälle kirkkaalle valolle. Oli sitten jostain löytänyt meikäläisen puhelinnumeron. Oli ihan ilo vastata, että ”se on Venus”. Kaverinsa oli kuulemma epäillyt kohdetta Saturnukseksi. Loppukotimatka meni rattoisasti jutustellen kaverin kanssa, mm. missä oikea Saturnus on ja mistä löytää Ursan sivuilta tietoa taivaalta näkyvistä planeetoista.