Eilen olin liian väsynyt kirjoittamaan mitään, tästäköhän kirjoitustahti alkaa harvenemaan… ? No, tässä parina päivän aikana kävi oikoluvussa kahden lehden, Tähdet ja avaruuden sekä Ursa Minorin, tulevat numerot. Kummastakin tekisi mieli kirjoittaa hiukan, mutta jätän Ursa Minorin tuonnemmaksi, sillä siitä olisi enempikin kirjoitettavaa.
Pekkolan Marko tilaa minulta, muutaman muun ohessa, oikolukupalvelua Tähdet ja avaruuden taittovedoksille. Yleensä olen aika hyvä löytämään tietyntyyppisiä virheitä. Homma sinäänsä on tuttua, sillä töissäkin osaston tiedotuslehden kanssa tulee tehtyä kosolti toimitus- ja oikolukutyötä. Ja Tähdet-vuosikirjoista virheiden tonkiminen on tuttua.
Harmillisesti yleensä T+a:n vedospinkka tulee kiireelliseen aikaan, vaikkakin muistan kyllä pari numeroa sitten olleen sellaisen hetken, että saatoin todella keskittyä vedosten lukemiseen. Kunnolla tehtynä koko lehden syynääminen vie hyvinkin kuutisen tuntia. Usein kuitenkin tulee luettua omat jutut ja muut palstamaiset osat tarkkaan ja pitkät artikkelit sen mitä ehtii. Niin kävi tälläkin kertaa.
Jaostot näkyvillä
Oli ilahduttava huomata, Ursan jaostot ovat pitkästä aikaa päässeet esille. Välillä on tuntunut, että sana ’jaosto’ on kielletty sana Ursan julkaisuissa. Tämä toki voi olla vääräkin päätelmä. Ainakin Ursan esitteestä jaostot ja Ursa Minor -lehti ovat pyyhkiytyneet, vaikka saman voluumin nuorten kerho- ja leiritoiminta mainitaankin.
Tosiaan yksi pitkä artikkeli kertoo Jarmo Moilasen uuden meteoriparven löydöstä sekä Ursan meteorijaoston tulipallokameroiden verkosta. Lukijoiden taivaankaarella ainakin pari kuvaajaa muistaa kertoa saaneensa hienoja kuvia syvä taivas -jaoston syksyisessä tapaamisessa.
Toki uuden isot löydöt, pro-am-toiminta sekä uudet hienot laitteet ovat mediaseksikkäitä ja kiinnostavat lukijoita. Tavallinen ruohonjuuritason sekä muu pehmeämpi harrastus ei ehkä aina pysty kilpailemaan noiden kanssa. Tässä on pieni vaara, että monille syntyy väärä kuva siitä, mitä tähtien harrastamiseen vaaditaan. Pitää olla iso putket, digi- sekä CCD-kamerat ja pitää osata tehdä ammattimaista tutkimusta. No, ehkä huoli voi olla liioiteltuakin.
Minusta sekä isoista saavutuksista, että pienistä asioista pitää voidan kertoa. Uskon, että ruohonjuuritasoltakin löytyy monia mehukkaita ja kiinnostavia tarinoita julkistavaksi. Tarvitaan vain enemmän silmäpareja, joilla myös kynä (nykyään kai tietokone) pysyy käsissä ja joilla on hiukan näkemystä, mikä voisi kiinnostaa laajoja lukijajoukkoja.
Toivon hartaasti onnea tämmöiselle suuntaukselle ja sen edistämiselle!