(Yöukkonen 14/15.8.2007, kuva: Veikko Mäkelä)
Tiistaina päivällä meni yksi ukkonen vähän sivuitse töiden takia, onneksi seuraavana yönä riitti välkettä ja jytinää ihan kunnolla myrskyspotterillekin.
Tiistaina aamulla keli näytti siltä, että kohta tulee jotain Suomenlahdelta. Ennen töihin lähtöä piti ihan käynnistää kone ja katsoa tutkalta, tuleeko jotain. Ja kyllähän Suomenlahdella muutama möykky olikin kehittymässä. Valitettavasti vain eka meni ohitse, kun piti olla töissä kokouksessa. Menin kuitenkin sen jälkeen kauppakeskus Kaisan katolle tähyilemään jälkilöylyjä. Paikkahan on vakiotähystelyasemani työpäivinä, koska sinne pääsee suoraan hissillä duunipaikan aulasta. Lisäksi siellä on sateen suojaakin.
Mitään tummia pilviä ihmeempää ei näkynyt. Tuomiokirkon suunnalla näkynyt sadeseinä oli kyllä hienon näköinen.
Ks. galleriasta myös muutama lisäkuva.
Illalla
Päivä ehti olla välillä jopa kauniskin. Illalla Ursan toimistolla ollessani kyllä havahduin möykyistä, jotka kehittyivät juuri Hesan edustalla. Niistä ei tuntunut kuitenkaan olevan ukkoseksi, ei edes rankkasateeksi. Klo 21:n jälkeen oli kyllä hiukan synkän tumma tunnelma, kun päällä roikkui tovin aika tumma pilvi.
Kotiin palattuani, tulin seuranneeksi vähän, voisiko vielä olla odotettavissa jotain ja noin 23:n tienoilla aloin seurailla, että läntiselle Suomenlahdelle oli ilmaantunut ukkosaktiivisuutta ja tutkakuvatkin kertoivat, että liikesuunta oli tännepäin.
Pohdiskelin, että olisiko Kukka, Seppo ja Eija nähneet jotain, kun olivat juuri tulleet Suomenlahden yli Virosta. No, sain kuulla myöhemmin, etteivät olleet nähneet. Luultavasti eivät vain huomanneet kaukaisempaa välkettä.
Totesin jossain vaiheessa, että välke voisi alkaa näkyä, kun se oli jo Porkkalan edustalla. Lähes heti ekalla silmäyksellä ulos silmä saalisti ekan väläyksen. Ei muuta kuin kamera ja jalusta messiin ja matka kohti rantsua. Kävellessäni muutaman korttelinvälin merenrantaan lännessä välkehti jo melko tiuhaan. Pääosin vielä äänetöntä, mutta tasaiseen tahtiin etäinen murina alkoi muuttua jyrähdyksiksi.
Asetuin ravintola Karusellin viereen puistonpenkille ja viritin kamerani käyttökuntoon. Välke oli jo melkoisen mukavaa ja muutamalla laskuyrityksellä pääsin yli 20 iskuun minuutissa. Aloin räpsiä 15 sekunnin aikavalotuksia ja tuntui lähes jokaisella tarttuvan ruutuun jonkun sortin välähdys. Viivoja niukemmin.
Rannassa tuntui olevan muitakin samalla asialla. Yhtä kaveria jututin hiukan ja yritin selvittää, oliko myrskybongareita. Porukka kun pitkälle on tuntematonta ja voi tietää, vaikka joku sähköpostilistalainen olisi sattunut paikalle. Ei tunnustanut olevansa. Toiselle kaverille vähän myöhemmin annoin pari vinkkiä, kun yritti käsivaralta saada kuvia.
Kun salamointi alkoi näkyä korkeammalla, niin aloin hiippailla kohti kotia. Osittain myös sen takia, että kamerani akku alkoi ehtyä ja tarvittiin latausta.
Laitoin kuvani nyt galleriaankin.
Eka ukkosolu oli jännä. Salamoi kovasti pilvessä ja meni sateettomana yli. Kun olin ehtinyt jo miettiä, että siinäkö se, niin alkoi meren puolelle ilmestyä uutta välkettä. Kuvailin muutaman kuvan ikkunasta niin, että kamera oli verkkovirrassa. Näkökulma oli kuitenkin huono, joten lopun aikaa päätin vain seurata ukkosta pihalla tai oikeammin porttikäytävästämme, jossa on sateen suojaa.
Laskin muutamaan kertaan minuutin salamoiden määrää ja järjestään meni yli 20:n. Muistelin aluksi, että myrskybongausjaoston kovan salamoinnin kriteeri olisi ollut 30 ja sitä tavoittelin. Myöhemmin selvisi, että jo 20/min luokitellaan kirjaamisen arvoiseksi havainnoksi ja se meni moneen kertaan rikki.
Vettä alkoi tulla jossain vaiheessa melkoisella tahdillä. Jos ei nyt ihan kaatamalla, niin kovaa aikakin. Rännit puskivat paineella ja pihaan ja kadulle kertyi puroja.
Muutenkin tavoittelin sitä, että saan kirjattua ukkosesta jotain havaintokantaankin, sillä minusta se paras tapa laittaa tapahtumasta jotain muistiinkin. Sähköpostilistan arkistojen ja sekalaisten kuvagallerioiden joukkoon historia katoaa hyvin nopeasti.
Keskiyön ja vähän myöhempään havaintoon kertyi äänetöntä ja kovaa salamointia, tulvivaa sadetta sekä negatiivinen raehavainto RaPu-projektiin.
Moni luokitteli tämän kovimmaksi ukkoseksi aikoihin. Viimeeksi itselleni osui kohdalle samanlainen ja vielä kovempikin pari vuotta sitten yleisurheilun MM-kisojen aikaan, jolloin sade oli vieläkin rajumpaa ja salamointikin varmaan hiukan tiheämpää.
Huh huh, ei voi kuitenkaan valittaa tätä ukkoskesää. Jotain voi olla vielä tulossakin.