Olin juhannuksen pitkästä aikaa mökillä Ruokolahdella. Muutama edellinen juhannus on tullut vietetty Jyväskylässä enempi kaupunkitunnelmissa.

Keskikesän juhlana tulee yleensä vietettyä myöhään ulkona kesäyön tunnelmasta nauttien. Mökillä ollessa on tullut tavaksi bongailla, mitä taivaalla pimeimpään aikaan näkyy. Kovin pimeäähän ei juurikaan tule, vaikka mökkipaikkakunta on vain 61. ja 62. leveysasteen välissä, lähempänä edellistä. Silti valoisuuseron Helsingin taivaaseen huomaa.

Säät eivät olleet kumpanakaan viikonlopun öistä aivan selkeitä. Puolikas Kuu kumotti kyllä kauniisti lounaassa ja Jupiterikin bongattiin matalalta vastarannan metsänreunan yltä. Vega ja Deneb näkyivät paljain silmin, mutta Altair löytyi kiikarilla. Tosin silloin oli vielä toista tuntia yön pimeimpään hetkeen.

Arcturusta ja Venusta yritin kovasti löytää, mutta jostain syystä näkymä länteen ja luoteeseen ei avautunut kunnolla ja taisi olla jotain pilvenriekaleitakin tiellä.

Näkymät pohjoistaivaalle ovat parantuneet mökkitontiltamme kummasti, kun naapurista on parturoitu kokonainen mäenrinne paljaaksi. Silti yöpilvien katselusta ei siihen suuntaan ollut toivoakaan, sillä taivas pohjoisesa oli todella vaalea. Zeniitin ja etelän suunta taasen ei ollut aivan puhdas tavallisista pilvistä.

Harmittaa, kun lauantaiaamuna en auringonnousun aikoihin jaksanut lähteä bongaamaan gloorioita ja muita sumuilmiöitä kauemmas, sillä viileä yö oli nostanut järven ja kosteikkojen päälle mahtavat usvapilvet. Väliin jäi selkeitä alueita, joista Auringon ensisäteet olisivat komeasti päässeet paistelemaan sumuseinämiin, jos vain olisi etsinyt sopivat paikat.