(Cygnuksen yhteiskuva, kuva: Jorma Koski)

Cygnuksesta on nyt pari päivää ja univelka on välitellen nukuttu, tavarat purettu ja pyykit pesty. Yllättävän nopeasti on palauduttu arkirutiineihin, sillä poikkeuksella tosin, että olen lomalla ja rutiinit liittyvät tähtiharrastukseen. Monenlaista pientä Cygnuksen jälkihoitoa vielä täytyy tehdä, mutta puuhat ovat liittyneet pari päivää Tähdet-vuosikirjaan ja Tähdet ja avaruus -lehteen.

Cygnuksesta jäi jotenkin tyytyväinen olo. Ei niinkään riemunkiljahduksien kera, vaan sellainen levollisen tyytyväinen olo. Ei niin, etteikö tapahtuma olisi ollut erinomaisen hieno, mutta tällä kertaa ei vain tehty suuria päätöksiä ja askeleita, joista olisi tullut jännittynyt ja energinen olo.

Tosiaan järjestelyt pelasivat hienosti, varkautelaiset kyllä osaavat hommat. Ja vaikka olin tavallaan itsekin järjestelyorganisaatiossa, niin täytyy porukoille antaa kiitokset. Suurin osa hommista pelasi loistavasti, jossain kohtalaisen merkityksettömissä pikkuasioissa tyydyttävän hyvin.

Paikasta

Puurtilan seurakuntakoti oli mainio paikka. Harvoin tuollaisia on tarjolla. Tuli mieleen vähän Töysän paikka toissa vuonna. Alue oli riittävän kompakti, muttei liian ahdas, jotta oli ollut suurta vaaraa levottomuudesta. Toimintapisteet olivat mukavan lähekkäin ja tilaa oli kohtuullisen hyvin. Lapsiperheet pitivät pihan keskeisellä paikalla ollutta leikkipaikkaa oivallisena. Lentiskenttä jos olis ollut pihapiirissä ja lähempänä avointa paikkaa rakettilennätykseen, niin olisi voinut lanseerata aluetta lähes täydelliseksi Cygnus-paikaksi.

Osallistujista

Tapahtuman lähestyessä oli vähän huolta siitä, että osanottajamäärä jää niukaksi, mutta kyllä se sitten kasvoi yli 140:een lopulta. Toki pieniä aktiiviharrastajien poisjääntejä oli havaittavissa, mikä lieneekin sitten syynä, normaalia aiempi ajankohta, pitkä matka tms. Ja joka tapauksessa tuntuu siltä, ettei joitain keskeisiä aktiiveja tunnu Cygnukselle saavan muutenkaan.

Toisaalta Cygnus keräsi väkeä lähiseudulta porukkaan, niin paikallisia harrastajia kuin joitain naapuriyhdistyksistäkin. Tämä tietenkin on positiivista ja yksi Cygnuksen funktioista.

Päiväkäyntejä oli ilmeisesti aika paljon.. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa havahduin, että loppujen lopuksi paikalla oli yllättävän vähän porukkaa, vaikka päiväsaikaan tuntui olevan varsinainen kuhina. No, lienee osa porukasta mennyt myös aikaisemmin nukkumaan. Aamiaisen alkaminen klo 8:lta ja ohjelma klo 9:ltä ei rohkaissut hirveän myöhään valvomaankaan.

Ohjelmasta

Ohjelma pelasi ja sisältöä olimme saaneet vähän monipuolistettuakin. Ulkomainen vieras toi toki oman suolansa. Pajoja, esitelmiä ja kokouksia. Perinteiset jaostokokoukset alkavat jäädä vähemmälle, mutta niitäkin toki tarvitaan. Katsaukset ja esittelyt toki kiinnostavat laajempaakin joukkoa.

Useimmat kiittelivät puolen tunnin aikaviipaileisiin jaettuja ohjelmia, mutta itse rohkenen olla vähän eri mieltä. Mutta vain vähän. Suurimmaksi osaksi puoli tuntia oli sopiva aika, varmaan toimikin erinomaisesti 10 minuutin sallitulla toleranssilla, mutta muutamissa kohdissa tiukka aikataulu ei rohkaissut keskusteluun. Kun aikataulu pukkasi päälle, ihmiset eivät halunneet kysellä tai kommentoida. Sellainen muutenkin suomalaisilta lähtee hoitaasti liikkeelle. Aurinkojaoston kohdalla annoin itse ohjevastaavana tuon toleranssin liukua, kun tuli hyviä kysymyksiä. Minusta ihmisiä pitäisi rohkeammin kannustaa aktiiviseen osallistumiseen.

Voisin olla samaa mieltä, että 30 minuutin aikaslotin pelaavat hyvin suurimmassa osassa tapauksia. Ainakin, kun asiaa pitää tiivistää. Sitä voisi pitää oletusarvona, mutta ehkä jossain tapauksissa kolme varttia oli hyvä tai puoli tuntia 10 minuutin venymisvaralla. Ainakin sellaisissa tapauksissa 30 minsaa toimii, jos porukka tuppaa väkisin venyttämään ohjelmaa.

Toinen tapa kannustaa osallistujia aktiivisuuteen olisi ehkä sekoittaa mukaan keskusteluihin perustuvaa ohjelmaa. Ainakin torstaina illalla vetämäni havaitsemistyöpaja toimi aika hyvin sellaisena. En halua mitenkään kehua itseäni, tunnen olevani aika huono innostavana keskustelun vetäjänä. Joka tapauksessa useampi ihminen osallistui filosofoimaan havaitsemisesta. Tämäntyyppistä voisi olla ohjelman yhteydessä enemmänkin, jolloin sekaan mahtuisi sitten myös sellaista tarjontaa, jossa väki voi istua hiljaa ja vain kuunnella, mitä luennoitsijalla on kerrottavanaan.

Nykyään aika paljon ohjelmat perustuivat AV-välineiden käyttöön, joka pakottaa porukat sisälle. Siellä yleensä ilmanvaihto on huonompaa ja väsymys iskee helposti. Tietokoneen ja kalvojen käyttö on ymmärrettävää. Jotenkin ulkoilmassa pidetyt ohjelmat pitävän porukan virkeämpänä ja tarkkaavaisemapna. Sisällä-ulkona-ongelmaan pitäisi yrittää keksiä fiksuja ratkaisuja.

Tunnelmasta

Väki tuntui silmin nähden viihtyvän Cygnuksella. Itsellänikään ei ollut valittamista sen suhteen. Jonkun verran vähemmän C:llä oli havaittavissa sitä, että porukat jakautuivat pikkuporukoihin. Jakautumista toki oli nähtävissä, mutta porukat liikkuivat paikkojen välillä ja näin vuorovaikutus oli tehokasta.

Cygnuksen meininki on ollut nyt viime aikoina varsin siistiä. Siitä iso kiitos jengille! Jos sama pidetään jatkossakin, niin Cygnukselle on ilo tulla jatkossakin. Kun ihan vähän väellä olisi huomaavaisuutta, esimerkiksi hiljaisuuden kunnioittamisessa (kaikki ei tosiaankaan jaksa valvoa), jälkiensä siivoamisessa ja pienessä yhteisvastuullisuudessa, niin sitten kaikki olisi 100-prosenttisesti kohdallaan.

Säästä

Cygnuksen säätaika taitaa olla tulossa takaisin. Kelit olivat kohtuullisen hyvä, jos ei lasketa muutamaa pienehköä sadekuuroa mukaan ja torstain pilvisyyttä. Huonomminkin tänä kesänä olisi voinut olla. Koomisen positiivistä oli, että yhtenäisempi sade alkoi, kun Cygnus sunnuntaina oli loppumassa. Kotimatkan satoikin melkein yhtäsoittoa Helsinkiin asti.

Muistan kyllä 1990-luvulta muutaman Cygnuksen, jolloin sateet loppuivat Cygnuksen alussa ja alkoivat taas sunnuntaina. Oli miten huono kesä tahansa, Cygnuksella oli hyvä keli. Nyt tällä vuosikymmenellä on sattunut huonompaakin tuuria.

Aterioista

Päätin tällä kertaa selvitä ruuanlaitosta vähemmällä ja otin aamiaiset ja lounaat. Päivällisen aikaan hoidin välipalan itse, paitsi saapumispäivänä torstaina. Tämä olikin hyvin onnistunut järjestely. Ei tarvinnut raahata suuria määriä kylmätilaa vaativia ruokatarvikkeita.

Talon puolesta ateriat olivat oikein mainioita ja hinta niiden suhteen oli paikallaan. Vatsanikin, joka on viime kuukausina oikutellut, ei hirveästi tykännyt kyttyrää Cygnuksen aikana.

Illat pärjäsi buffetin ja vähän omien eväiden kanssa. Kassiopeian iltabuffetti tarjosi mainioita lettuja, joita tulikin ostettua jokunen.