(Helmiäiset 9.1.2006, kuva Veikko Mäkelä)

Tässä parin päivän aikana on ollut pientä spekulointia niin yksityisesti kuin halo- ja ilmakehäjaostojen ilmakeha-l@ursa.fi-listallakin, josko nyt olisi otolliset kelit helmiäispilvien näkymineen.

Jari Piikki ennättikin kertomaan, että Juvalla noita oli näkynyt eilen, vaikkei mitenkään värikkäinä.

Markku Ruonala, takavuosien aktiivi ja edellinen revontulijaoston vetäjä kertoi olevansa lähdössä lomapäivinä Kemiin päin ja tiedusteli helmiäisten näkymistä. Hänellä on menneiltä vuosilta joitain hyviä kuviakin helmiäisistä, esim. ilmakehäjaoston sivuilla.

Piti siinä sitten ihan itsekin perehtyä tilanteeseen, jota ei ole tullut aktiivisesti seurattua. Wyomingin yliopiston yläilman mittaussivulta selvisi, että Skandinavian ympäristössä stratosfäärin lämpötilat lähenentelevät 75-80 pakkasastetta, joka on otollinen helmiäisten synnylle. Lisäksi säätiedotuksessa puhuivat Föhn-tuulesta Skandien vuoriston yli. Tämä on myös tärkeää. Tuuli saa vuoriston suojapuolelle aaltoilevan ilmavirtauksen, joka nostaa kosteutta troposfääristä korkeammalle.

Toisaalta täällä maanpinnalla on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Olen kuullut, että se usein tarkoittaa poikkeuksellisen kylmää tuolla strastosfäärin puolella.

Piikin Jarin havainto osoittaa, että puheet näistä perustekijöistä eivät ole puppua. Ongelmana meillä on usein kuitenkin, että näihin säätilanteisiin liittyy se, että on pilvistä eivätkä helmiäiset näy alapilvien takaa.

Huomattakoon, että aina täällä Etelä-Suomessa helmiäispilvet eivät ole värikkäitä, eivätkä ihan aina huomiotaherättävän kirkkaitakaan. Yllä oleva kuva viime tammikuulta osoittaa, että helmiäisnäytelmä voi näyttää vain tavanomaista voimakkaammalta ja myöhäisemmältä iltaruskolta. Lisää kuvia kyseisestä näytelmästä on kotisivullani.