(Sivuaurinko 24.12.08, kuva: Veikko Mäkelä)
Pitkän pilvisyysjakson jälkeen tuli aukkoja pilviin ja harvinainen valoilmiö, Aurinko, näyttäytyi. Matkasin joulun viettoon Imatralle ja reissulla tuli nähtyä taas muutama taivaanilmiö.
Joulukuun on ollut onnettoman pilvistä aikaa, kuten kelikalenterikin näyttää. Aivan muutama selkeähkö tai puolipilvinen hetki on koko alkukuussa ollut. Jouluksi luvattiin ehkä vähän parempia kelejä. No, tuli niitä, vaikkei nyt niin merkittävästi parempia.
Sivuaurinkoja
Lähdin joulunviettoon vasta aattoaamuna. Ensimmäisenä etappina oli junamatka Helsingistä Järvenpäähän, jossa odotti jatkoyhteys henkilöautolla eteenpäin. Paikallisjunassa huomasin, että idänpuolella oli kaistale selkeämpää taivasta ja Malmin kohdalla silmä sattui punertavankeltaiseen sivuaurinkoon, joka oli näkyvissä vaikkei Aurinko vielä edes kunnolla paistanut. Sitä seurailin sivusilmällä ja panin merkille, että muutama maallikkokin junassakin kiinnitti huomiota valoilmiöön.
Järvenpäähän tultua sivuaurinko katosi puiden taakse ja lopulta pilviin. Automatkan jatkuessa Lahden ja Kouvolan välillä pilvet taas väistyivät ja Aurinko ynnä värilliset kumppanit sen molemmin puolin ilmestyivät näkyviin. Yritin havaita ja kuvata noita, mutta se ei ollut herkkua liikkuvasta autosta ikkunan läpi. Lisäksi Lahden-Kouvolan tiellä ei ole ihan hirvittävän paljon kunnolla aukeita paikkoja. Tyypillisesti sivuaurinkojen ollessa kirkkaimmillaan, ne näkyivät puiden takaa.
Tyylikäs oli kuitenkin ilmestys. Myöhemmin selvisi, että samanlaista oli näkynyt mm. Kuopiossa.
Helmiäisiä
Joulun aikaan Imatralla oli aika vaihtelevat kelit. Eipä juuri tähtitaivasta näkynyt ja Auringostakin oli vain viitteitä. Tapanin jälkeen lauantaina oli puolipilvinen päivä. Se oli myös paluupäivä. Illansuussa katse kiinnittyi lounaisen taivaan helmiäismäiseen hehkuun. Itse asiassa olin asiasta vähän vihillä, koska ilmakehälistalle oli puhkahdellut raportteja jo Tapaninpäivänä pohjoisemmassa nähdyistä helmiäisistä.
Vaaleanpunainen rusko ei ollut mikään hurja helmiäisnäytelmä, mutta helmiäisiä selvästi kuitenkin. Otin muutaman kuvan dokumentoinniksi.
Helmiäiset jatkuivat myös seuraavana iltana, kun olin jo palannut Helsinkiin. Nyt vähän selvempinä vielä.
Venus ja tähtiä
Palaan vielä lauantai-iltaan. Lähtömme Imatralta lykkäytyi pimeän aikaan ja paluumatkalla saimmekin ihastella Venusta, joka näkyi etelän ja lounaan välillä liki koko matkan Imatralta aina Lahden moottoritiellä Mäntsälän seutuville asti, minkä jälkeen se painui niin lähelle horisonttia, ettei enää puiden takaa näyttäytynyt.
Venus on kyllä huomiotaherättävä nyt iltataivaalla, kun se laskee monta tuntia Auringon jälkeen. Ursassa varmaan pärisevät taas puhelimet, kun ihmiset ihmettelevät kirkasta valoa etelälounaisella taivaalla. Vanha kunnon ”Se on Venus!”-vastaus varmaan puree hyvin. Minullekin soitti matkalla Turun sanomista toimittaja, joka tiedusteli samaa.
Tähtitaivastakin pääsin matkalla ihastelemaan pitkästä aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että Etelä-Suomessa valtateitä ajettaessa enää harvoin pääsee kunnolla pimeään kohtaan. Kesäkolmio oli vielä alkuillasta korkealla ja vasta matka loppupuolella Orion ja talvitaivaan seutu alkoivat tulla näkyviin.