(Kuva: Veikko Mäkelä, 1.9.2006)

Mitä tarkoittaa, kun Kuun sanotaan olevan lähimmillään tai kaukaisimmillaan, .. tai eteläisimmillään ja pohjoisimmillaan. Ovatko nämä ilmoitettu almanakassa tai vuosikirjassa Suomen suhteen? Näistä asioista sain Kuu, planeetat ja komeetat -jaoston postiin kyselyn. Tämä sai minut pohtimaan tarkemmin, mitkä asiat oikeasti vaikuttavat Kuun etäisyyteen Suomesta katsottuna.

Kuu kaukaisimmillaan ja lähimmillään ovat luonnollisesti ilmoitettu maapallon keskipisteen suhteen. Vaihtelun syynähän on Kuun soikeahko rata ja se, ettei Maa suinkaan ole ellipsin keskipisteessä, vaan sen toisessa polttopisteessä. Itse asiassa vaihteluväli 356 400–406 700 km (lähde: Tähtitieteen perusteet) tarkoittaa 13% Kuun keskietäisyydestä, eli aika paljon.

Ilmaukset Kuu pohjoisimmillaan tai eteläisimmillään ovat huomattavasti hankalampia käsittää. Maallikon on hankala mieltää näin tähtitieteilijälähtöisiä ilmauksia. Tähtitieteilijä ja -harrastaja luonnollisesti miettii taivaanpalloa ja Kuun sijaintia sen suhteen ajattelematta, että maallikko alkaa heti pohtia ilmansuuntia, jossa Kuu voisi näkyä.

Yliopiston almanakka onkin vuodesta 2007 lähtien siirtynyt ilmauksiin Kuu korkeimmillaan ja matalimmillaan. Ne ovat paljon parempia termejä, vaikka pieni mahdollisuus on edelleen siihen, että maallikko ei ymmärrä sen tarkoittavan Kuun korkeutta etelän suunnalla ollessaan. En nyt keksi parempiakaan sanoja.

Kuun etäisyys Suomesta katsottuna

Kuun etäisyyteen maanpinnalla vaikuttaa periaatteessa kaksi asiaa:

• Kuun etäisyys Maan keskipisteestä
• Kuun korkeus horisontista

Jälkimmäinen siksi, että horisontissaan ollessaan Kuu on kauempana kuin jos se olisi taivaanlaella. Kuu on nimittäin horisontissa noin Maan säteen verran kauempana. Se on noin reilut 1,5% Kuun etäisyydestä. Pieni, mutta ei merkityksetön ero. Toki Kuun normaali etäisyyden vaihtelu on huomattavasti suurempaa.

Suomessa Kuu ei tietenkään nouse taivaanlaelle, mutta lähempänä se on, kun se on korkeimmillaan. Ja korkeimmillaan Kuu on, kuten kaikki muutkin taivaankappaleet, ollessaan etelän suunnalla. Lisäksi Kuun korkeuteen vaikuttaa se, miten korkealla se on taivaanpallolla. Eli, kun se on pohjoisimmillaan, tai toisella termillä ilmaisten korkeimmillaan, se on myös lähimpänä.

Eli kaikkein lähimmillään Kuu on Suomea ollessaan mahdollisimman korkealla taivaalla ja lisäksi radallaan lähimmillään.

Rata jyrkimmillään ja loivimmillaan

Lisämausteen korkeuden vaihteluun vielä tuo Kuun radan 5° kaltevuus Maan rataan nähden. Tämä ratataso sattuu vielä kiertymään radan ympäri noin 18 vuodessa. Äärikorkeuteen Kuu nousee kerran tuon jakson aikana. Silloin se voi parhaimmillaan nousta Etelä-Suomessa jopa 58,5° korkeudelle horisontista. Tämä äärivaihe on nyt vuonna 2006 käsillä. Yhdeksän vuoden päästä Kuu nousee vain 48,5° korkeudelle.

Almanakan tekijöille oli sattunut pieni hassi, kun Kuun kuukausittaisen korkeuden vaihteluksi selitettiin tuo radan 5° kaltevuus. Silläkin on oma vaikutuksensa, mutta merkittävin syy kuitenkin on Kuun radan kaltevuus maapallon päiväntasaajaan nähden. No, sattuuhan noita virheitä.