Olin eilen kuuntelemassa Kalevi Mursulan esitelmää Poikkeuksellinen Aurinko. Se kuuluu tämän syksyn Ursan esitelmäsarjaan.
En päässyt sarjan ekaan esitelmään, jonka piti Tuija Pulkkinen, koska olivat sijoittaneet Ursan hallituksen kokouksen juuri samaan aikaan 🙁
Mursulan esitys on sujuva, ei mitään mullistavaa uutta paljastava. Mursula vaikuttaisi suhtautuvan hiukan kriittisesti nykyistä ilmastomallia kohtaan. Toki on niin, ettei Auringon vaikutusta täysin tunneta, eikä hänkään argumentteja hyvin jyrkästi esittänyt, sanoi vain on olemassa muitakin hyviä korrelaatioita maapallon lämpötilan nousulle kuin hiilidioksidimäärien kasvu.
Esitelmässä ei ollut mikään yleisöryntäys, mutta ei siellä kovin tyhjääkään ollut. Mielenkiintoista oli, etten tunnistanut joukosta kovinkaan paljon ursalaisia vakiokävijöitä. Onkohan sarjaa markkinoitu Ilmatieteen laitoksenkin kautta, joka olisi tuonut paikalle oman yleisönosansa?
Ehkä hiukan hämäävää oli, että tämänviikkoinen esitys oli poikkeuksellisesti (liekö esitelmän nimi jo ollut enne) keskiviikkona.
Jotenkin en jaksa olla hymyilemättä sitä uhoa, jota eräs Ursan toimihenkilö esitti, että kuinka vakioesitelmäkäytännön lopettaminen ja sen korvaaminen esitelmäsarjoilla toisi ihan uudenlaista väkeä ja runsaammin esitelmiin. Eipä osallistujamäärät mihinkään ole kasvaneet ja normaalisti paikalla on paljon vakiokasvova (nyt kyllä oli poikkeus).
Se esitelmäsarjoissa on ihan hyvä, että ne ovat tuoneet uutta tarjontaa repertuaariin. Ja hyvä on myös, ettei vakioesitelmiä lopetettu. Näin on tarjontaa on säännöllisesti kuukausittain.
Vähän minua on viime aikoina kiusannut se, ettei esitelmissä ole ollut muutamaan kertaan kunnolla ”isäntää” Ursan puolesta. Nyt ilmatieteen laitoksen väki kyllä hoiti asian hyvin.