Aloitin toissa keväänä seuraamaan Ajomiehen Epsilon-tähteä, joka on mielenkiintoinen muuttuja. Sen joka 27. vuosi tapahtuva pimennys oli tuloillaan. Nyt on jo toinen kesä, kun seuraan tähteä.
Kaikkiaan projektissa on minulle kertynyt jo lähes 100 havaintoa, tarkkaan laskien eilinen havainto mukaan lukien 93 kpl. Havaitsijatunnukseni em. käyrässä on MVO, joka virallinen AAVSO-koodini.
Alussa havaitsin tähteä suomalaisista yksin, mutta pimennyksen alun lähestyessä mukaan tuli muitakin. Nyt porukkaa taitaa olla jo yhdeksän henkeä. Kansainvälisestihän projekti on varsin suosittu, AAVSO:n aloitettua Citizen Sky -kampanjan, jossa yritetään saada tavallisia kansalaisia kiinnostumaan muuttuvien tähtien seuraamisesta. Olen itse yrittänyt koota Ursan wikiin jonkinlaista suomalaista projektisivuakin.
Niin kesään.. Tämän tähden ongelma on, että se on alkukesästä lähimmillään vain 20 asteen päässä Auringosta, eli aivan näitä aikoja. Lyhin etäisyys taisi olla 8.6. Tämä luonnollisesti karsii havaintoja maailmanlaajuisesti. Vielä toukokuun puolella tähdestä oli havaintoja joka päivälle, mutta kesäkuun alkua lähestyttäessä mittaukset vähenivät.
Meillä etelärannikolla ja tästä vähän etelämpänä on ainutlaatuiset mahdollisuudet tähden seuraamiseen. Epsilon on sirkumpolaarinen, mutta Aurinko menee sen verran paljon horisontin alle, että tähti on havaittavissa yöllä. Sen löytämistä auttaa Capella, joka on vain muutaman asteen päässä muuttujasta.
Viime kesänä minulle tuli noin kuukauden katko havaintoihin. Osin touko-kesäkuun kehnohkojen säiden vuoksi ja osittain siksi, että en löytänyt kunnon havaintopaikkaa, joten Capella pääsi karkaamaan minulta muutamaksi viikoksi näkyvistä. Itse muuttuja oli myöskin 7×50-kiikarilla erittäin vaikea valoisuuden vuoksi.
Taistelin 21./22.6.2009 havainnon tähdestä valoisalta pohjoistaivaalta. Noihin aikoihin maailmalta ei ole juurikaan muita havaintoja. Silloin lähestyttiin himmenemisvaiheen alkua, joka tulikin vasta elokuussa, mutta siinä mielessä havainto oli arvokas ja keroi omalta osaltaan maksimivaiheen olevan vielä voimassa. Tuo havainto oli kyllä tosi vaikea ja muistelen yrittäneeni havaitsemista jo joitain päiviä aiemmin siinä onnistumatta.
Kun nyt onnistunut syksy ja talvi ovat takana ja tähden mielenkiintoiset vaiheet himmenemisestä minimivaiheeseen on seurattu, odotukset uuteen kesään ovat korkeat. Eletäänhän jälleen jännittäviä vaiheita: tuleeko minimin keskivaiheella kirkastuminen, ja milloin se alkaa. Ennusteet arvioivat loppukesää.
Olin jo edellisen kesän kokemuksista todennut, että seuraavana kesänä tähteä täytyy yrittää, koska se on saavutettavissa. Uuden haasteen tosin asettaa se, että tähti on nyt noin magnitudin himmeämpi.
Olen nyt havainnut tähteä toukokuun lopulla ja pari kertaa tässä kesäkuun alussa. Ilokseni täytyy todeta, että ensinnäkin yöpilvien havaintopaikkani on sopiva tähden katsomiseen. Tähti näkyy hienosti aivan pohjoisessakin (onhan sen korkeus kuitenkin noin 14 astetta).
Toiseksi lääkkeenä muuttujan himmeyteen ja 7×50:llä havaitsemisen vaikeuteen on käytössä lainakiikarit Ursasta. 11×70 puree niin hyvin, että tähti näkyy ja on havaittavissa, vaikka hiukan hankalaa se onkin. Katseen pitää osua kohdalleen, että tähti ja sen vertailutähdet pomppaavat näkyviin valoisasta taustasta. Jouduin eilenkin palaamaan muutaman kerran Capellaan ja aloittamaan etsinnän uudelleen, kun hukkasin Epsilonin näkyvistä. Lopulta kirkkausarvio 3,9 mag kuitenkin varmistui.
Muutama päivä sitten kokeilin myös 7×50:llä ja kyllähän tähti ja vertailutähdet löytyivät, mutta havaitseminen oli monin verroin hankalampaa ja epävarmempaa.
Tähti alkaa olla nyt lähimmillään Aurinkoa. Yötkään eivät kesäpäivänseusaukseen mentäessä juurikaan vaalene, joten melko varmaa on, että tähteä pystyy seuraamaan läpi kesäkuun. Sitä aionkin yrittää, sillä kovin montaa muuta havaintoa ei maailmalta ole tippunut viime päivinä ja kirkastuminen voi alkaa milloin tahansa ja vaikkei alkaisikaan, niin sekin tieto on arvokas, että ollaan edelleen minimissä.