(Yöpilviä 24./25.7.2008, kuva: Veikko Mäkelä)
On taas tullut muutamana yönä harrastattu ulkopuolisten näkökulmasta vähintäänkin epäilyttävää hiippailua eli yöpilvien havaitsemista lähiympäristössä.
Cygnuksen jälkeen yökkösiä on näkynyt oikein urakalla käytännössä lähes joka yö. Säät ovat suosineet melko hyvin. Useampana iltana on ollut täysin selkeää, välillä tosin stratocumulus-lauttoja on ajelehtinut juuri strategisille alueille. Lämpöaalto on hellinyt havaitsijaa. Ei paljon ole takkia niskaan tarvinnut heittää ulos lähtiessä.
Kun laskee mukaan ISS-bongaukseni, niin yöhavaintoja on kertynyt havaintovihkoon monta sivua.
Loma on mahdollistanut valvomisen, vaikka kovin pitkiä havaitsemissessioita en olekaan jaksanut tehdä. Nyt kesän jo kääntyessä loppua kohti yöpilvet painuvat yhä alemmaksi ja se on pakottanut minut yhä pitempiin kävelylenkkeihin. Useampana ilta olen löytänyt itsen iTähtitorninmäeltä, josta paitsi on hyvät näkymät pohjoiseen ja itään hienon kaupunkimaiseman kera, niin puisto on poikkeuksellisen hiljainen.
Tiettyä rauhaa havainnoissa kaipaakin, kuten aiemmin kirjoittelin. Ainakin viikolla Tähtitorninmäki oli varsin hiljainen, mutta nyt viikonloppuna väkeä on liikkeellä niin paljon, ettei mäelläkään saanut täydellistä havaintorauhaa. Ei silti, kukaan ei kyllä tullut mitään kyselemään. Muutama lemmenpari taisin säpsäyttää hiippailullalani, mutta väistyi kohteliaasti takavasemmalle jatkamaan havaintotoimiani.
Meikällä on ollut varsinainen hiiviskelyvaatetus, tosin ihan sattumalta: Musta t-paita, mustat verkkarit ja kengät. Puuttuis vain musta kommandopipo ja hanskat 🙂 Vaalea naama ja käsivarret lienevät kielineet liikkuvat ihmishahmosta puiston pesaiden välissä. Pollisia kukaan ei sentään ole hälyyttänyt.
Kesäyössä on tullut tarkkailtua myös muuta kaupunkieläimistöä. Pari kolme city-jänistä on loikkinut ohi ja pari yötä sitten siili lyllersi karkuun nurmikenttää pitkin. Annoin sen toki olla rauhassa.
Isompi urakka tulee olemaan havaintojen ja kuvien siirtely verkkoon. No, vielä tässä lomaa riittää.