Ehdokkaat Ursan hallitukseen julkistettiin toissa viikolla. Alkuun näytti, että ehdokkaita ei edes tulisi tarpeeksi, mutta hallitus näyttää tehneen oman erikoisen ratkaisunsa ehdokkaita valitessaan.
Koska minutkin on pyydetty kisaan mukaan, yritän eri kanavilla tuoda esiin ajatuksia, joita voisin ajaa ja joita pidän nyky-Ursassa tärkeinä. Jäsenet sitten tehkööt omat johtopäätöksensä ja toivon mukaan tulevat käyttämään ääntänsä syyskokoukseen.
Lähdin itse keräämään ehdokkaita aktiiviväen keskuudesta jo kesällä Cygnuksella. Jätin ehdotukset heti tapahtuman jälkeen. Omat ehdotukseni, joiden taakse sain tarvittavat kaksi muuta jäsentä (varmasti nimiä olisi listaan saanut vaikka kuinka paljon), ovat Mikko Suominen varsinaiseksi ja Harri Haukka varajäseneksi.
Mikko on ilmaissut halukkuutensa ja kiinnostuksensa jo kevään puolella ja jäi vain jonkun tehtäväksi ehdottaa häntä. Harri taas ei uskaltanut sitoutua kolmivuotiskaudelle, mutta voi toimia varalla, johon hänellä on jo kokemusta.
Olli Manner katsoi, että minut pitää saada myös hallitukseen ja keräsi tarvittavat nimet. Suostui ehdokkaaksi.
Pitkään oli tilanne se, että hallitukseen oli ehdolla vain kaksi ehdokasta: Mikko ja minä sekä varajäseneksi Harri. Hallitus teki kokouksessaan määräajan umpeuduttua mielestäni vähän erikoisen ratkaisun. Olen kuullut, että se valitsi keskuudestaan nimitysvaliokunnan (jonka kokoonpanoa ei vielä näy missään julkisesti), joka pikakokouksessaan asetti ehdolle kaikki kolme erovuorossa olevaa hallituksen jäsentä. Järjestely on uusien sääntöjen perusteella mahdollinen, koska heidän toimikautensa ei ylitä kuutta vuotta.
Säännöissä ei toki sanota mitään, miten nimitysvaliokunta pitää valita. Ainoastaan hallituksen vuonna 2004 vahvistama työjärjestys sanoo, että valiokunta pitäisi valita hallituksen järjestäytymiskokouksessa vuoden alussa. No, kai tällainen työjärjestys on aina muutettavissa. En itse ainakaan aio asiasta purnata, sillä onhan selvä, että hallituksen oli toki löydettävä vähintään yksi lisäehdokas ja mielellään useampi, jotta syyskokouksessa on mahdollisuus aitoon valintatilanteeseen.
Tilanne on siis se, että hallitukseen on ehdolla kolme siellä jo yhden kolmisvuotiskauden istunutta ja sitten kaksi uutta henkilöä. Minusta jäsenistö voisikin miettiä, haluaako se vaihtuvuutta yhdistyksen hallituksen kokoonpanoon vai pitää edelleen saman kokoonpanon.
Kyllähän hallituksen ehdokkaatkin ovat ihan hyviä henkilöitä. Tosin ainakin itselleni heidän, kuten monen muukin hallituksen jäsenen, toiminta on jäänyt vähän vieraaksi, joka ei tarkoita välttämättä muuta kuin, ettemme ole pyörineet samoissa ympyröissä.
Väittäisin kuitenkin, että Mikko Suominen ja minä varmasti voimme tarjota hyvän vaihtoehdon toisiaan täydentävänä parina. Mikko edustaisi täysin uutta kasvoa hallituksessa, mahdollisesti myös uusia näkemyksiä ja näkökulmia. Hänellä on myös hyödyllisiä uusia sidosryhmiä, kuten avaruusalan opiskelijat ja toimijat. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisena hänellä on myös aito paikallistoiminnan näkökulma kentältä.
Itse täydentäisin Mikkoa pitkän linjan kokemuksella ja Ursan tuntemuksella. Jos kohta Ursan hallitus kaipaa uusia näkökulmia, niin yhtä paljon tarvittaisiin myös perspektiiviä taaksepäin.
Itselläni on myös muutamia erityisasioita, joita haluaisin olla edistämässä. Mielestäni Ursassa pitäisi keksiä yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä vahvistavia toimia. Mitä ne ovat, siihen minulla ei ole vielä vastausta, mutta toivon, että kuulen teiltäkin ideoita. Lisäksi erityispainoa mitäisi panna vapaaehtoistyön arvostuksen parantamiseksi. Tämä pitäisi näkyä niin sanoina kuin konkreettisina tekoinakin. Vähintääkin pitää enemmän kuunnella vapaaehtoisesti harrastusyhteisön eteen työtä tekeviä ja tiedonkulun pitää olla parempaa ja avoimempaa. Paikallisyhdistysten ja Ursan välinen yhteistyö kaipaa lisäpanostusta ja oikeanlaista asennetta.
Kumpikin meistä on sanonut aidosti edustavan myös sidosryhmiään. Itse ainakin aion olla aktiivinen, keskustella ja pitää yllä vuoropuhelua, jos tulen valituksi.