Lupasin kirjoitella vähän enemmän mietittyä analyysiä tämän vuoden Cygnus-tapahtumasta ja kesätapaamisen suunnasta yleensäkin. Olen edellä kuvaillut C:tä enemmän järjestäjän tuntojen näkökulmasta. Seuraavassa pohdintoja vähän yleisemmällä tasolla.

Pohdiskelin edellisen kerran Cygnus-tapahtumaa pari vuotta sitten Lapuan tapaamisen jälkeen otsikolla ”Mihin menet Cygnus?”. Vuosi takaperin blogikirjoitteluni oli jäissä, eikä tullut silloin pohdittua asiaa syvällisemmin.

Osanotto monipuolistuu

Näyttää siltä, että vuoden takaisen notkahduksen jälkeen ollaan tapahtuman osanottajamäärissä palattu normaalille tasolle eli noin 150:een. Ei sen puoleen ei Töysän 120:kään ollut mikään huono määrä.

Artjärven Cygnuksessa oli merkillepantavaa, että jonkun verran vakiokasvoja puuttui tapahtumasta, vaikka tokihan moni tuttu Cygnus-kävijä oli paikalla. Toisaalta tilalle on tullut aivan uutta väkeä. Mielenkiintoista oli ”opiskelijaharrastajien” suuri joukko. Polluxin väkeähän on jo totuttu useana vuonna näkemään paikalla ja muutama Castorin jäsenkin Tampereen suunnalta on ollut paikalla. Nyt myös Helsingin yliopiston tähtitieteen opiskelijoiden Meridiaanin edustus ilahdutti mieltä. Suuntaus rikastuttaa minusta Cygnusta tapahtumana.

Jotenkin toivoisi myös, että netissä aktiivisiä harrastajia, mm. Astronetin foorumilta, ilmestyisi jatkossa kesätapaamisiin.

Lapsiperheet ja tähtiharrastajien jälkikasvu muutenkin alkavat olla jo vakiokauraa Cygnuksella ja mikäs sen mukavampaa. Perheiden lapsetkin tutustuvat toisiinsa ja saavat uusia kavereita. Jonkun verran vaatimuksia kuitenkin lasten tuominen kesätapahtumaan vaatii. Tänä vuonna ei sisätilojen suhteen ollut oikein tarjota parasta mahdollista vaihtoehtoa. Leirielämään tottuneet perheet eivät toisaalta olleet moksiskaan.

Siistiä ja rauhallista, hyvä fiilis

Cygnus on takavuosista siistiytynyt ja rauhoittunut, mikä on erinomainen suuntaus ja toivottavasti sellaisena pysyykin. En todellakaan kaipaa sellaista menoa, jota pahimmillaan on ollut. Mutta tätä täytyy vaalia ja pelisäännöistä silti muistuttaa joka vuosi.

Minusta ei todellakaan ole tarpeen lisäpiristeet tunnelmaa nostamaan. Rento fiilis, hyvät kaverit ja tähtiharrastustunnelman pitäisi riittää. Nipottamaan ei toki kannata ryhtyä, ellei ole aihetta.

Cygnuksen jännä tunnelma on, että siellä on vähänpuoleisesti ikälokeroitumista. Ainahan tapahtumassa on omia porukoita, jotka ovat paljon keskenään, mutta nuotioilla, ohjelmia seuraamassa ja muuten vain hengailemassa on kaikenlaista harrastajaa. Samassa ringissä saattaa olla koululaisia ja eläkeikäisiä. Ja tapahtuma on nimenomaan paikka tavata muita eri puolilta Suomea, eikä pelkästään olla oman porukan kanssa jossain metsikön reunalla.

Ohjelma kiinnostaa taas

Välillä Cygnuksilla on tuntunut, että jaostojen ohjelma on vain muutamaa tyyppiä varten ja tilaisuuksia ei juuri seuraa kuin tiukimmat aktiivit ja muutama hassu uusi kävijä, joka ei tiedä mitä odottaa. Tänä vuonna esityksiäkin, vaikka olivat sisällä, oli seuraamassa melkein säännöllisesti vähintään 25 henkeä, joskus jopa 40. Eikä säällä ollut tässä merkitystä.

Varmaan merkitystä on sisätilan koollakin. Nyt oli käytettävissä hulppea sali, jossa oli ilmaa ja tilaa.

Näyttää siltä, että väkisinkin nykyään esityksiin kuuluu AV-laitteiston ja tietotekniikan käyttöä, joten ohjelmat ovat niiltä osin siirtyneet sisätiloihin, koska dataprojektorilla ei ole ulkoilmassa aurinkoisella säällä mitään mahdollisuutta nähdä mitään ja taas huonolla säällä vehkeitä ei uskalla ulos viedä. Siltikin olisi edelleen hyvä, että toimintaa olisi ulkonakin ja jos paikka vain suo, iltaohjelmissa välineet voisi yrittää virittää ulkotiloihinkin. Tällä kertaa oltiin vain sään suhteen varpaillaan.

Puitteet kunnossa

Cygnuksen ulkoiset puitteet ja fasiliteetit ovat kutakuinkin vakiintuneet. Tietty minimitaso toki täytyy olla valittaessa uutta tapahtumapaikkaa, mutta liian hienoiksi ei Cygnuksen puitteita kannata järjestää, jotta siitä ei tule seuraavalle järjestäjälle liikoja paineita. Ei ole tarkoitus tehdä tapahtumasta uusia tähtipäiviä.

Suurin osa Cygnus-kävijöistä on tottunut pieneen omatoimisuuteen, eikä pienet puutteet vaivaa. Joitain vajavaiset fasiliteetit saattavat pitää poissa, mutta sille ei voi mitään. Minusta on Cygnuksen henki, että on ainakin hiukan leirielämää, vaikka mikään metsäleiri tapahtuma ei olekaan.

Sisätilojen määrä vaihtelee vuosittain ja minusta se on otettava, mitä saa. Tänä ja viime vuonna yöpymistiloja oli aavistuksen niukalti. Kuten edellä mainitsin, jotkut perheet kaipaavat sopivia huonejärjestelyitä.

Cygnusta järjestetään usein aika pienellä porukalla, joten ei yhtään ole pahitteeksi jos osallistujajoukko ei tule kuin valmiiseen pöytään, vaan auttaa kukin paikallista järjestäjää parhaansa mukaan. Ilahduttava ilmiö on omatoimiset harrastajat, jotka varta vasten tarjoutuvat auttamaan. Tänä vuonna siihen olikin erityistarvetta.

Panostusta ohjelmaan

Jos Cygnus jotain kaipaa, niin panostusta ohjelmasisältöön. Ei niin, ettäkö siinä oltaisiin kovin huonolla pohjalla nyt. Tämänvuotinen tarjontakin oli aika monipuolista. Jatkuvuuden turvaamiseksi on kuitenkin hyvä kehitellä tapahtumaa pikku hiljaa. Minusta tuntuu, että osallistujat kokevat hienoksi sen, etteivät asiat kertaheitolla muutu, mutta että aina tulee tarjolle jotain uutta.

Uutena voidaan pitää myös vanhojen ohjelmaideoiden kierrätystä. Jos tavaroita kierrätetään kirpputorilla, niin miksei myös ohjelmaideoita voida kierrättää tapahtumissa. Tämänkin vuoden Cygnuksella uusilta ohjelmilta ehkä vaikuttaneet luontopolku ja tietokilpailu olivat jo aiemmin hyväksi koettua tavaraa. Monille uusille kävijöille ne ovat uutta ja vanhoillekin voivat tuntua tuoreilta muutaman vuoden tauon jälkeen.

Ohjelma on edelleen aika pienen joukon harteilla. Olisi tärkeää, jos yhä useampi, yksityinen harrastaja tai ryhmä, voisi tuoda oman panoksensa Cygnuksen ohjelmasisältöön. Pieniä viitteitä tästä jo onkin, mutta ne ovat vielä kovin vähäisiä.

Cygnus on ensisijaisesti Ursan jaostojen tapahtuma. Näin ollen sisältö paljolti onkin havaitsemista, kerhotoimintaa, laitteita ja rakentelua. Ripaus yleistähtitiedettä ei haittaisi, mutta vain sopivina annoksina. Kuten sanottua, ei Cygnuksesta kannata tehdä tähtipäiviä.

Mielenkiintoisia olisivat tieteen ja harrastuksen yhdistelmät. Eli
tuodaan sellaisia tutkimuksen näkökulmia, jotka jotenkin koskettelevat myös harrastusta. Jyri Lehtisen aurinkojaoston esitelmässä oli vähän tämänsuuntaisia aineksia.

Loppukaneetti

Kaiken kaikkiaan Cygnus tuntuisi olevan ihan hyvissä kantimissa. Kun vain jaksamme kantaa siitä huolta kaikkien muiden pikkutapahtumien ja vähän isompienkin puristuksessa, niin meillä ilo edelleen vuosittain nauttia hienosta yhteisolosta ja kenties myös ammentaa jotain uutta tietoa ja intoa harrastukseen seuraavalle havaintokaudelle.

Ks. myös Cygnus 2007 -historiasivut