Komeetta C/2006 P1 (McNaught) näyttää olevan vielä voimissaan. Viimeisimmät havainnot kertovat jopa −1,5 magnitudin kirkkaudesta. Matalallahan kohde on, mutta tähtikarttaohjelma antaisi vielä toivoa muutamalla aamulle ja illalle. Sääennuste ei ole kuitenkaan kovin lupaava.
(C/2006 P1 (McNaught), kuva: Veli Matti Pelttari) Komeetta C/2006 P1 (McNaught) pääsi kirkastumisellaan vähän yllättämään. Se sitten saatiin kuvatuksi ja nähdyksi paljain silminkin Suomessa. Täytyy myöntää, että olin vähän liiankin varovainen tuon kohteen suhteen ennakkotiedotuksessa, vaikka vastaavanlaisesta komeetasta oli kokemusta jo vuodelta 2003.
Hyvää Uutta Vuotta 2007 Tähtiviisarin lukijoille! Vuosi vaihtui äänekkäästi rakettien välkkeessä ja ruudinsavun sumentamassa säässä. Alkuperäinen suunnitelma vastaanottaa vuotta 2007 Artjärven Tähtikalliolla kariutettiin jo hyvissä ajoin ennen joulua havaintokeskuksen vieläkin keskeneräisten fasiliteettien vuoksi. Ja vastaanotto muuttui hyvien tähtiharrastusystävien seurassa vietetyksi tapaamiseksi. Mennyt vuosi 2006 ei saa kyllä henkilökohtaisesti ihan hirveän …
(Helmiäispilviä 28.12.2006, kuvat: Veikko Mäkelä) Jälleen tänään pilvet punoittivat Auringon laskiessa. Nuo olisi voinut kuitata helposti tavallisiksi ruskon värjäämiksi yläpilviksi, mutta tavalliset yläpilvet alempana horisontissa olivat jo tummia. Toivottavasti jotkut neropatit eivät totea, että mitä noita kannattaa havaita, kun helmiäisiä tuntuu näkyvän joka aamu ja ilta. Tämä tilanne on nyt …
Olin auringonlaskun aikaan liikkeellä kaupungilla asioita hoitelemassa. Kiinnitin huomiota talojen välistä loistaviin punoittaviin pilviin. Tietäen helmiäispilvimahdollisuudet pohdiskelin, josko siellä matalammalla jotain kiinnostavaa näkyisi.
Kuunsirppi koristaa Joulupäivän iltataivasta. Kasvava Kuu on ollut yllättävän korkealla, ottaen huomioon, että normaalistihan vasta keväällä Kuun kasvavat vaiheet näkyvät komeasti iltataivaalla.
(Helmiäispilvet 13.1.2003, kuva: Veikko Mäkelä) Hyvää ja Rauhaisaa Joulua kaikille Tähtiviisarin lukijoille! Jouluaatto ei suonut ainakaan Kaakkois-Suomeen enää helmiäispilviä, siksi tunnelmoidaan muutaman vuoden takaisella kuvalla. Iltapäivä oli kutakuinkin selkeä ja iltaruskossa oli punaista pilveä. Aivan jouluinen ei jouluyö ole. Maa on hädin tuskin luminen, mutta tähdet sentään loistivat vielä äsken, …
(Helmiäispilviä 23.12.06, kuva: Veikko Mäkelä) Joulun viettoon maalle lähtö viivästyi iltapäivän puolelle. Ennen lähtöä katselin ikkunastani matalalla roikkuvaa Aurinkoa, joka tuli juuri esiin vastapäivän talon, taloyhtiömme D-talon, takaa. Auringon ympärillä oli nopeasti katsellen tavallisien pilvien näköisiä, mutta tarkemmin tarkastellen vähän oudon näköisiä pilviä. Olin kuvittelevinani värireunusta lähellä päivätähden loistetta. Vilkaisin …
(Helmiäisiä ja rusko 21.12.2006, kuvat Veikko Mäkelä) Havahduin iltapäivän lopuilla töissä itätaivaan voimakkaaseen punerrukseen. Riensin katolle katselemaan ja kuvaamaan, kuinka taivas hehkui purppuran, punaisen, keltaisen, mustan ja sinisen sävyissä. Vaikka suurin osa töhnästä taivaalla olikin ala- tai keskipilviä, mitä ilmeisemmin lounaassa aukoista pilkotti myös odotettuja helmiäispilviä.
Tässä viime päivinä eteläinen tähtitaivas on ollut mielessä. IRC-kanavalla #sirius puhuttiin viikko pari sitten Kanarian matkoista, nyt kirjaprojektin myötä tarvitsin valokuvia eteläisestä taivaasta. Kuosmasen Antilla oli joitain sopivia Australian matkoiltaan. Kateellisena olen seuraillut myös Ahlamon Eeva-Kaisan Hail to the Masters! (and West468) -blogia Uuden-Seelannin maisemista.