(Kuvat: Matti Suhonen, käsittely: Veikko Mäkelä)
Viikonloppuna oli vihdoin aurinkokuntapaaminen. Kaikki meni kohtuullisen hyvin. Ekana iltana oli melko selkeääkin.
Nyt järjestetty tapaaminen oli neljäs järjestyksessään. Ensimmäinen pidettiin aikoinaan Järvenpäässä Vanhankylänniemessä, mutta kolme tapaamista on nyt ollut Tähtikalliolla. Eka ohjausrakennuksen tiloissa, kaksi viimeistä jo päärakennnuksella. Noiden neljän edeltäjä Sun Partykin pidettiin myös Tähtikalliolla, jolloin ei vielä kunnon fasiliteetteja edes ollut käytössä.
Täytyy sanoa, että tällä kertaa asiat menivät ihan sutjakaasti. Jos ei nyt loistokkaasti, niin erittäin tyydyttävästi. Kun yritin markkinoida tapahtumaa jaostolaisille, joita sentään on kymmeniä, alkoi tuntua että torso tästä tapaamisesta tulee kun monet kieltäytyivät vedoten kiireisiinsä. Saoin, että tyytyväinen olen, jos tulee edes parikymmentä. No parikymmentä tuli, tarkkaan ottaen 22, joka on vain yksi vähemmän kuin viime vuonna. Edelleenkin … enemmänkin voisi olla, mutta hyvä näinkin.
Ensimmäinen ilta oli melko selkeäkin. Rannikolla sää oli iltapäivällä ihan loistavakin, mutta kun alkuillasta Haukan Harrin kanssa ajellessamme kohti Artjärveä, taivaalle ilmestyi pilvilauttoja. Noita riittikin sitten hyvin myöhälle iltaan. Täysin ne eivät haitanneet ja Kuosmasen Anttikin pystytteli Kirkkonummen komeetan uuden linssiputken jalustoineen havaintotasanteelle.
Kun aikoinaan Cygnuksella päätimme tämän viikonlopun tapaamisen ajaksi, niin kalenterista katsoen se näytti oikein hyvälle. Kuu lähellä ekaa neljännestä ja muitakin kohteita näkyvillä. No, Kuu vaan sattui olemaan jo hyvin korkealla Härässä ja näkyi käytännössä koko yön ja yli puolikkaana melko kirkas. Ei ollut toivettakaan kunnolla havaita esimerkiksi komeettoja. Antti kyllä sai kuvattua siitä huolimatta komeetta Wirtasen. Olisi minun varmaan pitänyt planeettakohteita katsella, vaan kun ei saatu pystyyn Tähtikallion linssiputkea ja Meaden kanssakin oli omat murheensa. Olisi pitänyt vain yrittää sisukkaasti. Periksi tuli annettua liian helposti.
Lauantain esitelmätarjonta meni OK. Pekka Verrosen esitys oli nyt vain löyhästi kytköksissä Auringon kautta jaostojemme havaintokohteisiin, mutta sopi ammattilaisesitykseksi. Oma komeettaesitykseni viivästyi vähän aikataulusta, mutta mielenkiinnolla porukka jaksoi senkin kuunnella, vaikka meni iltaseitsemän yli.
Vapaamuotoisessa käkkelehtimisessä olisi voinut olla ehkä enemmän aurinkokuntaharrastamistakin, mutta pääasia, että porukka viihtyi.
Ensi vuonna päätimme vähän myöhentää ajankohtaa. Nyt tämä osui eteläisimmän Suomen hiihtolomien alkuun. Sovimme, että aurinkokuntatapaaminen 2009 olisi helmi-maaliskuun vaihteessa.