Kirkkonummen tähtipäivät ovat nyt takanapäin. Jos jonkinlainen yleisvaikutelma täytyy antaa, niin sellaiset pikkunätit Tähtipäivät. Ei ollut hukkaan heitettyä aikaa käydä vierailemassa tapahtumassa.
Täytyy sanoa, ettei tähtipäivillä ole ollut pitkään aikaan enää sellaista suuruuden loistoa kuin takavuosina. Silti tänä vuonna oli jotain viitteitä siihen suuntaan, että päiviä olisi mahdollisuus kehittää, kun niihin vain Ursankin puolesta vähän enemmän panostettaisiin.
Liekö myöhäinen ajankohta toukokuulla ja mahdollisesti jotain muita samanaikaisia tapahtumia Kirkkonumella, mutta yleisöä puuttui. Aktiviiharrastajiakin oli paikalla vain kohtuullisen pieni määrä. Jonkun verran paikallisia harrastajia oli kuitenkin löytänyt paikalle. Näistä syntyi sellainen pikkunätti tunnelma.
Hyviä esitelmiä
Esitelmät olivat kaikki hyviä. Vaikka yksi niistä, Donnerin esitys, peruutuikin, silti tarjontaa oli ihan riittävästi. Äänestäisin itse Heikki Ojan Aurinkokunta uusiksi -esitelmän parhaaksi. Vaikka siinä ei ollut sinänsä paljon uutta, se oli selkeä ja hyvin rakennettu. Ei silti, eivät Markku Poutanen, Leena Tähtinen eikä Merja Tornikoskikaan huonoja olleet. Aihepiiriltään Poutasen esitys maapallon tutkimuksesta sisälsi minulle eniten uutta asiaa.
Harrastus näyttelyssä
Harrastustoiminta oli mukavasti esillä näyttelyissä ja vähän esityksissäkin. Ainakin jaostojen osuutta saatiin näkyviin mukavasti. Aivan tähtipäivien alla tuli muistettua, että Avaruus 2003 -näyttelyyn tehtiin aikanaan joukko jaostopostereita. Ne eivät tahtoneet aluksi löytyä Ursasta, mutta Lehtisen Sakarin uutteran etsinnän ansiosta julisteet löytyivät hyvässä kunnossa Ursan varaston uumenista. Kirkkonummella totesimme, että ovat edelleen hyvin ajantasalla. Ainoastaan Ursaa yleisemmin koskevat posterit olivat vähän jääneet vanhoiksi muutamilta faktoiltaan.
Muutama jaosto oli tehnyt uutta materiaaliakin. Sääli vain, että näistä ei ollut viitsitty tehdä kunnollisen kokoisia printtejä Ursassa. Vain ilmakehän valoilmiöjaoston posteri oli tuotettu A2-kokoon. Asianomainen toimihenkilö pohtikoon, olikohan säästöratkaisu nyt ihan viisasta.
Jonkun verran muutakin harrastuksesta kertovaa sekä yleistähtitieteellistä materiaalia oli myös esillä. Uskon, että jos tähtipäivien eteen jaksetaan vähän enemmän vaivautua, niin näyttelyosuudesta on saatavissa ihan kelpo osuus tapahtumaan.
Harrastuseistyksiäkin
Ammattiesitelmien väliin oltiin saatu jonkun verran myös harrastajien esityksiä. Suomisen Mikko pyöritteli näyttävästi Celestia-ohjelmaa. Sääli oikeastaan, että hänellä oli niin vähän aikaa. Minä ja Matti Salo pidettiin Kuu, planeetat ja komeetat -jaoston lippua esillä. Vähän velvoitettakin oli, kun viime syksyn avaruusnäyttely-tähtipäivät jätettiin jaostomme osalta väliin. Kierrätys kunniaan: käytössä oli Avaruus 2003:n ja viimeeksi Komeetan talvileirillä ollut Kiertolaiset tähtiharrastajan kohteina -esitys. Kierrätys tuskin haittasi, sillä esitelmää ei varmaan moni salissa istuneista ollut kuullut aiemmin. Alunperin juttu oli kyllä tarkoitettu ihan tavalliselle yleisölle, mutta nyt salissa taisi istua enempi harrastajia.
Vanhan jaostopalaverin nimeksi sorvattiin Tiedotus- ja keskustelutilaisuus harrastajille, joka varmaan paremmin kuvaa tilaisuuden sisältöä. Kuultiin mm. ensi kesän Cygnuksesta ja vaihdettiin muutama ajatus Ursa Minorista ja kansainvälisestä tähtitieteen vuodesta. Minusta tällaiset tilaisuudet käsitellä harrastajien yhteisiä asioita ja mahdollisuus mielipiteiden vaihtoon ovat tärkeitä Ursassa, kun yritetään luoda yhteisöllistä henkeä asioiden hoitamiseen.
Illanvietto
Illanvietto pidettiin Patakukon tiloissa muutaman kilometrin päässä Kirkkonummen keskustasta. Paikka oli pihapiirissä oleskelevine kotieläimineen tosi idyllinen. Lämpimällä kesäisellä kelillä se olisi ollut vieläkin mukavampi. Illanvietossa oli tosi pieni porukka, ehkä vajaa 30. Tunnelma oli kuitenkin OK. Kaksikymppiä kinkku- ja kasviskiusauksesta, melko tavallisesta salaatista ja kahvista oli kyllä Kukan ja minun mielestäni aavistuksen hintava kustannus. Miljöölle menee kyllä aika paljon hintaa.
Sen sijaan majoitus, jota moni pitkämatkalainen käytti, oli mielestäni kohtuuhintainen. 25 euroa per yö, johon sisältyi aamiainen, ei kuulosta ihan hirvittävän kalliilta.
Stellat
Stellat jaettiin myös illanvietossa. Havaintoansioista palkinto ilman muuta kuului Mikkilän Markolle Kern-kuvista ja Stella-mainintana Oksasen Artolle gammapurkauksen jälkihehkun löydöstä. Arton maininta annettiin poikkeuksellisesti ansiokkaasta harrastustoiminnasta. Se varmaan oli paikallaan. Arto on eräänlainen väliinputoaja Stella-palkituissa, sillä aiemmin palkintoa ei voitu jakaa kuin kerran ja Arto sattui vuonna 2000 saamaan palkinnon pikkuplaneettalöydöstään (toki yhdessä Marko Moilasen ja Harri Hyvösen kanssa). Näin hänen erinomaisen ansiokas pitkän linjan harrastustoimintansa mm. pro-am-harrastustoiminnan hyväksi jäi palkitsematta. Nyt tuokin puute tuli korjattua Stella Arcti -maininnan muodossa.
Timo-Pekka Metsälä ansaitsee Stellansa mielestäni, ei niinkään tähtikuviensa ansiosta, vaan siitä työstä, jota hän on tehnyt kuvaamisen tietotaidon levittämisessä harrastajille. Tällaista nykykuvaajista tekee vain muutama. Toivon, että ne muutamat muutkin tulevat muistetuksi lähivuosina.
Arkki-show
Neljännestä palkinnosta en olisi lainkaan niin vakuuttunut, että se meni oikeaan osoitteeseen. Arvo ”Arkki” Kuusela palkittiin elämäntyöstään planetaario-ohjaajana ja muusta yhdistystason valistustoiminnastaan. Ei varmaan täysin voi kiistää, että hän olisi yli parinkymmenen vuoden kiertämisensä aikana saanut innostettua ja houkuteltua monia ihmisiä tähtien ja tähtiharrastuksen pariin. Se varmaan on tärkeä arvo sinänsä. Ja ehkä tämä riittää palkitsemisen ansioksi. Eri asia sitten, miten erinomaisen suurenmoista hänen tekemänsä työ lopulta on ollut, kuin hän itse antaa ymmärtää.
Se vain on niin, että hyvän elämäntyön voi mustata omalla luonteellaan. Kukapa meistä ei olisi virheetön, mutta en voi auttaa sitä, että minua suututtaa yli-egoistiset itsestään liikoja luulevat ihmiset. Arkilla on sellainen käsittämätön luulo, että on taidoiltaan ylivertainen muihin nähden. Pienellä nöyryydellä ja muidenkin työn arvostuksella voisin sanoa, että tuossa on tosi kova tyyppi.
Jotain kuvaavaa on se, että siinä missä muut palkitut suhteellisen nöyrästi muutamin sanoin kiittivät luontoa ja onnekkuuttaan saadessa löytää taivaalta jotain poikkeuksellista, tai siitä arvotuksesta jota vaatimatonta työtä kohtaan on osoitettu, Arkki paasaa omista suorituksistaan parikymmentä minuuttia, moittien useampaan kertaan Ursaa sen planetaariotoiminnan huonoudesta, ladaten pitkän listan nippelitarkkoja numeroita, kuinka monessa koulussa, tilaisuudessa ja leirillä hän vieraillut ja niin edespäin. Palkintoraati seurasi vaivautuneena vierestä ja viimeinen palkittavakin sai odottaa vuoroaan. Ja vielä seremonian jälkeenkin hän jatkoi itsekehuaan.
Itsekehu ja Ursan mollaaminen jatkui seuraavana päivänä koululla. Kuvittelen kuitenkin näkevän, mikä Arkki on oikein miehiään ja ymmärtävän, että todellisuudetaju vähän heittää. Monien mielestä hän on jäänyt auttamattomasti 1980-luvulle dioineen ja lehtileikkeineen. Kaikki eivät edes ole kovin vakuuttuneita hänen pedagogista kyvyistään ja tähtitieteen tietoudestaan. Uskon toki, että jos ihmiset eivät paremmasta tiedä, Arkki voi olla karismaattinen ja innostava persoona.
Mutta ei kuitenkaan muuta voi kuitenkaan sanoa, että 20 vuodessa ei juuri mikään ole muuttunut. Ja olen aika lailla vakuuttunut, että kun aikanaan Arkin ja monen ursalaisen sukset menivät ristiin, niin syy ei varmaankaan ollut täysin meissä silloisissa aktiiviursalaisissa.
Semmoisen hämmästyttävän positiiviseksi laskettavan asian kuitenkin kuulin, että Ursan nykyinen planetaario-ohjaaja oli käynyt pitkän mielenkiintoisen keskustelun Arkin kanssa ja osasi ilmeisesti suhtautua häneen varsin tyynesti.
Niinkuin sanoin, en voi auttaa sitä, että tuollaisissa tyypeissä minua jokin tökkii pahasti. Mutta näin tähtipäivien jälkeen keksin ainakin yhden näkökulman, joka voisi auttaa itseäni. Arkin tapaus voisi muistuttaa aina kun tietty nöyryys meinaa itseltä unohtua. Itsevarmuudessa ei toki ole mitään pahaa, mutta mittansa silläkin.