Pääsin takaisin lomalle. Nyt on edessä valmistautuminen Cygnukselle. Välillä on kyllä tuntunut, että mitenkähän tässä oikein selvitään. Mutta kun on tarkemmin alkanut miettiä, niin tilanne alkaa näyttää kuitenkin aika hyvältä.

Ilmoittautumisia ryöpsähti tuossa viime viikolla, kun ruokailujen deadline lähestyi ja vähän sen jälkeenkin, joten nyt ollaan noin 130:ssä. Edelleenkin kyllä mietityttää monen vakionaaman poissaolo. Tulisikohan sitten päiväkävijöinä?

Hiukan tuskastuttavaa on tuntunut tämä järjestelyhomma olevan. Ei tässä oikein ole tiimillä ollut sellainen tekemisen maku kuin muistan esimerkiksi Mustaniemen Cygnukselta 1998. No, katsotaan nyt, miten selvitään. Voipi olla, että saan vähäksi aikaa tarpeeksi olla vastuussa yhtään mistään isommasta hommasta.

Sille ei vaan mitään, etten osaa ottaa tätä tarpeeksi rennosti. Onhan kyse kuitenkin toistasataa harrastajakolleegaa, joiden hyvinvoinnista ja miellyttävästä Cygnus-kokemuksesta pitäisi vastata. Ei siis olisi pahitteeksi, jos vastuunkantajia olisi enemmän. En kaipaa kiitoksia ja olkapäälletaputtelijoita. Paras kiitos olisi, kun voisi kokea, että useampi olisi puhaltamassa oma-aloitteisesti yhteisen hiileen kaikkien hyväksi. Siitä todellakin voisi nauttia.

Paljon Cygnuksen ohjelmalle ei pysty antamaan kontribuutiota. Oman jaoston osuus on kutakuinkin hanskassa ja eiköhän nuo jtk-velvollisuudet mene jokseenkin omalla painollaan.

Kävin tänään Ursan varastolla tekemässä pikainventaariota mukaan otettavasta kalustosta ja kauhukseni huomasin, ettei Ursassa enää olekaan ylimääräistä leirijääkaappia ja -pakastinta. Niistä varmaan on ajateltu, ettei niitä enää tarvita ja tietenkin tarve tulee sitten eteen 🙁 . No, eiköhän tuohon puutteeseen joku ratkaisu kehitetä.

Tuleville päiville on luvassa kaikenlaista monistamista ja printtaamista. Ehkä jotain tarvikkeiden hankintaakin.