Ursan kevätkokouksessa julkistettiin Ursan toimintakertomus, jonka jaostotoiminnan liitteestä puuttui osa jaostoista ja vielä pahempaa, tekijöiden listasta puuttui osa jaostojen nimistä ja niiden vetäjistä. Sinäänsä muuten toimintakertomuksen uusi rakenne ja muoto olivat positiivisia uudistuksia.
Tulkintani voi olla väärä, mutta kovin helposti tämä antaa sellaisen signaalin, miten vähän jaostotoiminta ja siellä tehty työ Ursan päättäjille ja toimihenkilöille merkitsee. Jos olen väärässä, niin toivon, että joku tulee ja oikaisee asian.
Asia on sinäänsä vähäpätöinen, mutta periaatteellinen. Tietenkin perusongelma on siinä, ettei viideltä jaostolta ollut tullut niitä raportteja, vaikka vetäjän vähiin velvollisuuksiin tuo kuuluu. Syy ei kuitenkaan välttämättä ole vetäjien laiminlyönneissä. Ongelmia voi olla muitakin. Viesti ei ole mennyt ehkä perille. Kaksi viikkoa on varsin lyhyt aika, varsinkin kun alkuun raportteja ei edes ollut
ohjeistettu. Senpä vuoksi aloinkin kyselemään ihan erikseen vetäjiltä, missä asia kiikasti.
Jaostotoimikunta on onnistunut tähän mennessä joka vuosi hoitamaan asian. Nyt, kun asia piti tehdä toimihenkilövetoisesti, ilman että välttämättä oli tuntumaa kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, niin tulos ei ollut toivottava. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi jaostotoimikunnan apuun ei haluttu turvautua. Asia olisi varmaan hanskattu kuntoon. Tulkitsen, että meihin ei yksinkertaisesti luoteta.
Asian olisi voinut huolehtia myös niin, että olisi kysytty tarpeeksi laajasti jaostojen tuntevaa kirjoittamaan jaostotoiminnan osuuden ja tarkastuttaa se vain jaostoilla. Jälleen kerran apua pyytämällä sitä olisi saanut.
Asiaa todellakin voi pitää vähäpätöisenä, mutta tuollainen asennoituminen antaa meille aktiiveille vääriä signaaleja, vaikka se välttämättä ehkä ole ollut tarkoituskaan. Jotenkin toivoisin vähän enemmän ymmärtämystä ja kunnioitusta vapaaehtoistyötä tekeviä ursalaisia kohtaan.
Tilanne on mennyt siihen, että pikkuhiljaa ei halua enää tehdä mitään oma-aloitteisesti. Pientä ilmapiirin parantamiskampanjaa toivoisi.
Arvostusta lisää
Ihan satavarmasti joku tulkitsee tämän yllekirjoittaneen henkilökohtaisena katkeruutena ja ristiretkenä Ursan päätöksentekoa vastaan. Vaan ei, tyytymättömyyttä kuuluu myös sieltä ja täältä muualtakin ja yritän vain peilata tätä. Olen itsekin alkanut vähän ymmärtää, miksi esimerkiksi maakunnissa katsellaan isoa Ursaa vähän kieroon ja on tehty jo vuosia. Aiemmin hiukan ihmettelin, mistä moinen johtuu.
Miksi sitten levitän negatiivista sanomaa lisää. Mikään mahti Ursassa ei voi vaatia minua ylistämään suurenmoisen yhdistyksemme suurenmoisia saavutuksia, jos koen itse epämotivoivaa kohtelua ja kunnioituksen puutetta minun ja harrastajatovereideni edustamaa toimintaa kohtaan. Heti, kun avoimesti kuunnellaan ja pyritään aidosti keskustelemaan asioista, niin olen valmis puhumaan myös omille harrastajaverkostoilleni. Tällä hetkellä kommunikaatio Ursan toimihenkilöiden ja hallinnon suuntaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ei toimi tyydyttävästi.
Olen monesti omaa tyhmyyttäni esittänyt asioita kärkevästi, mutta olen mielestäni myös pyydellyt anteeksi näitä. Mutta ilmeisesti Ursassa ei saa esittää kritiikkiä, vaikka sitä tekisi asiastakin, jos joskus on tehnyt sitä asiattomasti. Ihmisetkin voivat muuttua ja muuttaa mielipiteitäänkin. Jos tätä asiaa ei ymmärrä, niin se kielii minusta kyvyttömyydestä muuttaa omaa asennettaan ja mielipidettään.
Avoimmuutta ja kunnioitusta
Toivon hartaasti, että Ursan keskeisten toimijoiden kesken löytyisi selkeästi kunnioitusta kaikkea Ursassa tehtävää yhdistyksen päämäärää edistävää toimintaa kohtaan, on sitten tuhansia jäseniä hyödyttävää julkaisutoimintaa tai vain kymmeniä ihmisiä koskevaa jaosto- tai nuorisotoimintaa kohtaan. Tai vain toisen erikoisalan jaostolaisia kohtaan.
Minusta kunnioitukseen kuuluu myös avoin kunnioitava keskusteluyhteys. Myös yhtenäisyyteen ja yhteisöllisyyteen pitäisi panostaa, vaikka kyynikot niitä pitävätkin epärealistisina tavoitteina. Pyrkimys on kuitenkin tärkein.
Olen itse valmis yrittämään kunnioittaa näitä kirjoittamiani yleviä periaatteita ja yrittämään edistää niitä, kunhan vain saan jonkun signaalin siitä, että näitä todella muutkin haluavat edistää.