(kuva: Veikko Mäkelä)

Tuli viime yönä valvottu sen verran myöhään, että etelästä Viron puolelta Suomenlahden yli tuleva ukkonen aikoi lähestyä Helsinkiä. Havahduin irkissä roikkuessani siihen, että meren suunnalta kuului jatkuvaa murinaa. Jonkun ajan päästä alkoi välkkyäkin.

Salamointi oli normaalisti tuollaista 15/min, mutta kerran tiheys kohosi pariinkymmeneen minuutissa. Tällä perusteella jälkikäteen päätin kirjata havainnon myrskykantaankin. Kovan salamoinnin rajaksi on asetettu 20/min.

Ukkosen lähestyessä salamointtiheys vähän huononi, mutta mainioita pilvisalamoita näkyi välähdyksien lisäksi. Yritin jonkun aikaa kuvaamistakin. Kuvasin ehkä kolmisenkymmnetä kuvaa. Kamerassa alkoi kortti täyttyä, kun edelliset kuvat oli vielä poistamatta. Pariin kuvaan onnistuin saamaan jotain salaman viitettä ja muutamiin kirkkaan välähdyksen.

Kuvasin 15 sekunnin valotuksia, jonka jälkeen kamera ottaa samanmittaisen pimeäkuvan. Eikös parhaimmat salamat osuneet juuri tuohon väliin ja jäivät näin tallentumatta. Tässä yksi vanhan kameran varjopuolia.

Ukkosta seuratessa meni aika myöhään ja nukkumaan menin vasta klo 4. Kun unta jäi vajaa kuusi tuntia, niin täytyy yrittää nyt päästä vähän aiemmin unten maille.