Suomen suurin arkeoastronominen löytö: Muinaisista jätinkirkoista havaittiin Aurinkoa
Pohjanmaan jätinkirkot ovat koko Pohjois-Euroopan suurimpia kivikautisia monumentteja. Tähän asti niiden käyttötarkoitus on säilynyt arvoituksena.
Uusi tutkimus osoittaa, että jätinkirkoista on havaittu Auringon asemaa taivaalla. Tulokset on saavutettu laajassa arkeoastronomisessa projektissa, jonka Helsingin yliopiston tähtitieteilijä Marianna Ridderstad ja Oulun yliopiston arkeologi Jari Okkonen aloittivat runsas vuosi sitten.
Jätinkirkoiksi kutsuttuja muinaisia rakennelmia tavataan ainoastaan Pohjanmaalta, josta niitä on löydetty noin 40 kappaletta. Isoimmat jätinkirkoista ovat suorakaiteen muotoisia vallimuodostelmia, joiden pituus on 50–60 metriä. Pienimmät jätinkirkot ovat noin 15 metriä pitkiä ja osa niistä saattoi olla isoja asuinpaikkavalleja.
”Arvoituksellisia rakennelmia on vuosikymmenien saatossa epäilty milloin miksikin. Niitä on spekuloitu asuinpaikoiksi, linnoiksi, kalmistoiksi, hylkeenlihan kylmävarastoiksi ja saaliseläinten kokoonajoaitauksiksi”, Marianna Ridderstad kertoo Tähdet ja avaruus -lehden verkkouutisille.
Ridderstadin ja Okkosen tulokset osoittavat, että jätinkirkoista on tehty tähtitieteellisiä havaintoja. Kyseessä on kautta aikojen suurin arkeoastronominen löytö maastamme.
”Jätinkirkot on rakennettu siten, että niiden porttiaukoista on voitu havainnoida Auringon nousuja ja laskuja vuoden kahdeksana tärkeimpänä Auringon kulkuun liittyvänä ajankohtana eli päivänseisauksina, päiväntasauksina ja niin sanottuina välipäivinä”, Ridderstad toteaa. Aurinkosuuntauksia löytyi etenkin isoimpien ja parhaiten säilyneiden jätinkirkkojen ympärysvalleista.
Pohjanmaan muinaiset aurinko-observatoriot rakennettiin noin 2500-2000 ennen ajanlaskun alkua eli aikaan, jolloin maanviljelys oli juuri saapunut Suomeen. Jätinkirkkojen rakentajat elivät kuitenkin vielä metsästäjä-keräilijä-taloudessa.
”Maanviljelyskulttuurin mukana saapuneet uudet ideat vaikuttivat todennäköisesti syvällisesti yhä kivikautta eläneeseen yhteisöön”, Ridderstad arvioi. ”Auringon liikkeiden tarkkailun myötä Suomeen saapui taivaankappaleiden seurantaan liittyvä kalenteri ja samalla uusi käsitys ajasta.”
Projektin tulokset julkistettiin tänään kansainvälisesti tieteellisten artikkelien arxiv.org-verkkopalvelussa ja Suomessa tässä Tähdet ja avaruus -lehden verkkouutisessa. Marianna Ridderstadin populaariartikkeli aiheesta on seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä.
Aiheesta lisää (englanniksi):
http://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/0905/0905.2035.pdf