Avaruus muokkasi bakteereista entistä tuhoisampia
Kansainvälinen tutkijajoukko huomasi, että Atlantis -sukkulan mukana avaruudessa käyneet salmonellabakteerit olivat palattuaan huomattavasti tartuntakykyisempiä kuin maankamaralla pysyneet verrokit. Havainto kiinnostaa erityisesti niitä, jotka suunnittelevat avaruusalusten elämänylläpitojärjestelmiä.
Astronauttibakteerit (Salmonella typhimurium) tappoivat puolet koehiiristä kolme kertaa pienemmällä porukalla kuin Maassa pysyneet bakteerit. Se on kuitenkin vielä hämärän peitossa, miksi avaruuden painottomuus tekee bakteereista entistä elinkelpoisempia.
Eikä sitäkään osata vielä tämän kokeen perusteella sanoa, tuleeko kaikista bakteereista tehokkaampia tappajia avaruudessa,vai vaikuttaako avaruusmatkailu voimistavasti vain tiettyihin lajeihin.
Lisää asiasta Naturen englanninkielisessä uutisessa.
Google Kuu opettaa ja palkitsee
Uudistettu Google Moon -nettisivusto vie jokaisen kiinnostuneen tutustumismatkalle Kuuhun. Matka koostuu satelliittien ja Apollo -alusten kuvista. Google Moon kannustaa myös oikeita kuumatkoja suunnittelevia tarjoamalla ensin Kuuhun ehtineelle 20 miljoonaa dollaria.
Google Moon -sivustolla matkalainen voi zoomata aina Kuun pinnalle asti. Oppaina toimivat paikkoihin liittyvät tietoiskut, joihin sisältyy myös videoita ja äänityksiä. Esimerkiksi Apollo-alusten laskeutumispaikat on merkitty ja niitä klikkaamalla saa lisätietoa kyseisestä lennosta. Sivusto onkin oiva oppimisväline.
Yksityiselle yritykselle, joka onnistuu viemään robotin Kuun kamaralle ja lähettämään sieltä kuvia Maahan, Google Moon on puolestaan luvannut tuon mainitun 20 miljoonan dollarin rahapalkkion.
Google Moon -sivuston mukana pääsee Kuuhun.
Tarkempia tietoja palkinnosta saa täältä.
Vastaa
Magellanin pilvet ovat vain käymässä
Nyt on varmistunut, että Magellanin pilviksi kutsutut Linnunradan pienet seuralaisgalaksit ovat todella vain pistäytymässä galaksimme lähistöllä.
Aikaisemmin tänä vuonna Harvard-Smithsonianin tutkijat julkaisivat ennätysmäisen tarkkoja mittaustuloksia Magellanin pilvien nopeuksista. Niiden mukaan galaksit kiisivät odottamattoman lujaa.
Kovalle menolle keksittiin kaksi vaihtoehtoista selitystä. Joko Magellanin pilvet eivät olekaan sidottuja Linnunrataan tai Linnunrata on paljon laskettua massiivisempi. (Ks. artikkeli Tähdet ja avaruuden numerossa 2/2007).
Nyt samassa tutkimuslaitoksessa työskentelevän Gurtina Beslanin ja kumppaneiden ratalaskut osoittavat, että edellinen selitys on oikea. Magellanin pilvet eivät olekaan sidottuja galaksiimme niin kuin pitkään on yleisesti luultu, vaan ne ovat käymässä galaksimme kupeessa ensimmäistä kertaa! Ne saapuivat Linnunradan tienoille vain yhdestä kolmeen miljardiin vuotta sitten.
”Edessämme on todellinen mysteeri”, sanoo Besla laitoksensa tiedotteessa. ”Laskumme ovat johtaneet moneen uuteen kysymykseen.”
Besla viittaa esimerkiksi siihen, että Linnunradan kaasukiekon vääntymä on tavattu selittää sillä, että Magellanin pilvet ovat kiertäneet Linnunrataa useaan kertaan. Nyt tämä selitys ei toimi.
Myös vetyvana, joka näyttää seuraavan Magellanin pilviä, on nyt vailla selitystä. Vanan oletettiin nimittäin syntyvän pitkän ajan kuluessa pilvien ja Linnunradan välisessä vuorovaikutuksessa. Tähän ei uuden tulkinnan mukaan olisi ollut aikaa.
Lisää asiasta englanniksi Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksen tiedotteessa
Vastaa
Löytyikö kääpiögalaksin puuttuva typpi?
Keck-kaukoputken ja Hubble-avaruusteleskoopin uudet kuvat galaksista IC 10 paljastavat tuoreen tähtiensyntyalueen, jossa on useita entuudestaan tuntemattomia tähtiä. Niiden koostumus kiinnostaa tutkijoita, sillä IC 10 on tunnettu siitä, että siinä on väärässä suhteessa erilaisia raskaita aineita sisältäviä tähtiä.
Tutkijat odottavat tähtien kehitysteorioiden perusteella, että tietty määrä hiilipitoisia tähtiä vastaa tiettyä määrää typpipitoisia tähtiä. IC 10:stä ei ole toistaiseksi löydetty tarpeeksi jälkimmäisiä.
Yhdysvaltalainen William Vacca kertoo, että jokaisen uuden tähden koostumus tullaan nyt selvittämään jännityksellä. Lähitulevaisuudessa kuulemme, ratkesiko IC 10:n tähtien typenpuutteen mysteeri, vai joutuvatko tutkijat uudistamaan mallejaan tähtien kehityksestä.
Asiasta lisää englanniksi Keck-observatorion tiedotteessa.
Vastaa
Avaruuden kaareutuminen kertoo tähden koon
Kaksi tutkijaryhmää näki kuinka avaruus kaareutuu kolmen kaksoistähteen kuuluvan neutronitähden liepeillä. Havaintojen avulla he määrittivät tähtien maksimikoon. Näin tutkijat pääsevät selvittämään, millaista ainetta on universumin tiheimmissä tähdissä.
Neutronitähdissä, jotka syntyvät massiivisten tähtien kuollessa, on yli Auringon verran massaa. Silti ne ovat vain tavallisen kaupungin kokoisia. ”Niiden keskellä voi olla eksoottisia hiukkasia tai eksoottisessa tilassa olevaa ainetta, kuten kvarkkipuuroa, jota on mahdoton tehdä Maan laboratorioissa”, selittää toista tutkimusryhmää johtanut Sudip Bhattacharyya.
Niinpä neutronitähdet toimivat luonnon laboratorioina, joissa tutkijat voivat selvittää, miten äärimmäisen tiukkaan pakattu aine käyttäytyy. Aineen ominaisuuksiin ei kuitenkaan päästä käsiksi ilman neutronitähden mittoja, eikä niiden määrittäminen ole helppoa. Einsteinin ennustama avaruuden kaareutuminen tuo uuden tavan mittojen paljastamiseksi, sillä kaareutuminen kertoo, millainen kappale sen aiheuttaa. Tällä kertaa tutkitut kohteet ovat läpimitaltaan kolmenkymmenen kilometrin kieppeillä.
Havainnot tehtiin Euroopan avaruusjärjestön XMM-Newton- sekä Japanin avaruusjärjestön ja Yhdysvaltain avaruushallinnon Suzaku–röntgensatelliiteilla.
Lue lisää asiasta englanniksi Euroopan avaruusjärjestön tiedotteesta.
Vastaa
Aurinko saa Maan värähtelemään
Auringon sisuksien ääniaallot saavat maapallon ilmakehineen ja magneettikenttineen värähtelemään. Yllättävä havainto perustuu Ulyssys-satelliitin tekemiin mittauksiin.
Tutkijat David Thomson ja Louis Lanzerotti kumppaneineen osoittivat, että äänet, jotka paine- ja vetovoima-aallot synnyttävät tähtemme sisällä, yltävät tänne asti. He nimittäin löysivät ne maapallon seismisistä mittauksista. Auringosta peräisin olevat ääniaallot näyttävät tahdittavan jopa valtamerissä kulkeviin kaapeleihin indusoituvaa virtaa.
Thomson uskoo äänien siirtyvän Auringosta tänne magneettikentän välityksellä. Tietyt ääniaallot vuorovaikuttaisivat tähtemme pinnan magneettikentän kanssa. Seuraavaksi aurinkotuuli puhaltaisi osan kentästä planeettojen väliseen avaruuteen, jossa se joutuisi tekemisiin Maan magneettikentän kanssa. Omaan magneettikenttäämme siirtynyt värähtely puolestaan saisi planeettamme ja monet sen järjestelmät väräjämään Auringon tahtiin.
Vaikka tähtimusiikkia olisi kaikkialla, emme kuulisi sitä, sillä kyse on hyvin matalataajuisesta äänestä.
Lisää asiasta englanniksi Euroopan avaruusjärjestön tiedotteessa.
Vastaa
Tähtienvälisestä pölystäkö elämää?
Voisiko elämää todella syntyä tähtienvälisestä pölystä, joka on järjestäytynyt korkkiruuvin muotoiseksi? Kyllä, vastaa kansainvälinen joukko fyysikkoja New Journal of Physics -lehdessä.
Tutkijat perustelevat vastaustaan tietokonelaskuin, joiden mukaan epäorgaanisista hiukkasista voi tietyissä oloissa muodostua elämän lailla käyttäytyviä rakenteita. Meille tuttu elämä perustuu hiilimolekyyleihin, joita nimitetään orgaanisiksi. Siksi ajatus epäorgaanisesta elämästä tuntuu kaukaa haetulta.
Venäjän tiedeakatemian tutkija Vadim Tsytovich selvitti venäläisine, saksalaisine ja australialaisine työtovereineen, miten epäorgaaniset pölyhiukakset käyttäytyvät plasmassa. Plasma on ionisoitunutta kaasua, jossa atomeista on irronnut elektroneita. Sitä, kuten pölyhiukkasiakin, on kaikkialla avaruudessa.
Tsytovich kumppaneineen huomasi, että plasmassa, jossa eri sähkövarauksen omaavat hiukkaset erottuvat toisistaan ja plasma polarisoituu, pölyhiukkaset järjestäytyvät kierteisiksi ketjuiksi. Ne ovat sähköisesti varautuneita ja vetävät toisiaan puoleensa, mutta eivät aivan niin kuin koulussa opimme. Niiden tapauksessa vastakkaismerkkisesti varautuneet nimittäin hylkivät toisiaan.
Ovatko näistä kierteisistä pölyketjuista muodostuneet rakenteet siis elossa? Tsytovichin mukaan ne täyttävät kaikki elämän merkit: ne ovat muun muassa itsenäisiä, ne kehittyvät ja ne lisääntyvät jakautumalla tai kopioimalla itsensä.
Suuri osa tutkijoista kuitenkin uskoo, että nämä ominaisuudet eivät vielä riitä jotta ilmiötä voitaisiin kutsua eläväksi. Varsinaista virallista elämän määritelmää ei kuitenkaan ole koska sellaisen laatiminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.
Englanniksi asiasta kertoo muun muassa Science Daily.
Täältä löytyy alkuperäinen tieteellinen julkaisu.
Lue lisää elämän määritelmästä
Vastaa
Eksoplaneetta on harvempaa ainetta kuin korkki
Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on löytänyt Herkuleksen tähdistöstä eksoplaneetan, jonka aine on ennätysmäisen harvaa.
Löytö on nimeltään TrES-4. Nimi tulee TrES-hankkeesta (Trans-Atlantic Exoplanet Survey), jonka puitteissa tutkijat etsivät tähtensä editse kulkevia eksoplaneettoja.
TrES-4 on suurin tunnettu eksoplaneetta. Se nimittäin on 70 prosenttia suurempi kuin Jupiter. Uudella eksoplaneetalla on kuitenkin massaa vähemmän kuin Jupiterilla, sillä sen keskitiheys on vain 0,2 grammaa kuutiosenttiä kohden.
Aikaisemminkin on löytynyt muutama hyvin harvaa ainetta oleva eksoplaneetta. Yksi syy näiden kiertolaisten harvuuteen on kuumuus. Ne kaikki kiertävät näet hyvin lähellä tähteään ja siksi uusimmankin eksoplaneetan pintalämpötila on peräti 1300 astetta. TrES-4 on kuitenkin suurempi kuin sen massa edellyttää senkin jälkeen, kun kuumuus on otettu huomioon.
Lowellin observatorion tiedote kertoo löydöstä lisää englanniksi.
Vastaa
Musta aukkokin voi olla salasyöppö
Tutkijat ovat löytäneet kahdeksan galaksia, joiden keskustoissa olevat jättiläismäiset mustat aukot herkuttelevat salaa. Jos aukkojen salasyöppöys on yleistä, aktiivisten galaksien lukumäärä on saatettu arvioida huomattavasti alakanttiin.
Aktiiviset galaksit ovat galakseja, joiden keskellä on kaasua ahmiva jättiläismäinen musta aukko. Tavallisesti aukon ahmima aine kertyy sen ympärille munkkirinkilän malliseksi kiekoksi, eikä asia pysy salassa, sillä ennen aukoon katoamistaan aine kuumenee ja loistaa kirkkaana.
Nyt löytyneet mustat aukot eivät kuitenkaan sovi tähän kuvaan. Niiden liepeillä oleva aine ei näet ole kiekossa, vaan se ympäröi aukkoja kokonaan. Siksi aktiivisen galaksin ydin näyttää himmeältä ja jää huomaamatta. Tilanne paljastui Swift- ja Suzaku-satelliittien röntgenhavainnoista.
Yllättävästi käyttäytyvät aukot löytäneeseen tutkimusryhmään kuuluva Jack Tueller arvelee New Scientist -lehdessä, että aukkoja saattaa ympäröidä tutunlainenkin kiekko. Se olisi vain kokonaan kaasuvaipan peitossa. Toinen vaihtoehto on se, että aukkoja ympäröivä kaasu on jostain syystä kertynyt niin paksuksi munkkirinkiläksi, ettei sen keskellä ole lainkaan reikää.
Lue lisää asiasta New Scientistin nettisivuilta (englanniksi).
Vastaa
Eksoplaneetan tähdellä on toispuolinen kiekko
Hubble-avaruuskaukoputki kuvasi nuoren tähden ympärillä olevan toispuolisen kiekon, joka muistuttaa tähden läpi pistettyä neulaa. Kiekon epäsymmetrinen muoto on niin merkillinen, että havainto oli vielä tarkistettava Keck-kaukoputkella.
HD 15115:n kiekko muodostuu todennäköisesti erittäin soikealla radalla kiertävästä pölystä. Tutkijat arvelevat epäsymmetrisyyden johtuvan siitä, että nuorten planeettojen keskinäinen vetovoima on singonnut yhden niistä hyvin pitkulaiselle radalle tai jopa pois planeettakunnasta.
Toinen mahdollisuus on, että kymmenen valovuoden päässä olevan naapuritähden vetovoima muokkaa planeettojen synnystä jäljelle jääneestä pölyrenkaasta toispuolisen.
Lue lisää aiheesta Hubble-avaruuskaukoputken tiedotteesta sekä Keck-kaukoputken tiedotteesta (englanniksi).