Auringon erikoiset aallot löytyivät viimeinkin
Kansainvälinen tutkijaryhmä on havainnut vilahduksia niin kutsutuista Auringon G-moodin aalloista, joita on etsitty pitkään. Näiden aaltojen kiinnostavin piirre on se, että ne vääristyvät kulkiessaan Auringon läpi. Tämä mahdollistaa Auringon ytimen pyörimisnopeuden selvittämisen.
Auringon pyörimisnopeus ei nimittäin ole kaikkialla sama, vaan se riippuu sijainnista. Esimerkiksi päiväntasaajan alue pyörii itsensä ympäri noin 25 vuorokaudessa ja navat noin 36 vuorokaudessa.
”Auringon ydin näyttää pyörivän keskimäärin 3-5 kertaa [pintaa] nopeammin”, kertoi astrofyysikko Rafael Garcia havaintojen tuloksista. Nykyisten teorioiden mukaan kaasu- ja pölypilvi, josta aurinkokuntamme muodostui, pyöri nopeasti. Ytimen pyörimisnopeus voisi olla jäänne tuosta ajasta. Tulokset eivät kuitenkaan täysin vastanneet ennusteita, vaan ytimen pyöriminen oli yllättävän hidasta.
G-aallot löytyivät SOHOn GOLF-instrumentilla, jolla etsittiin natriumin höyrystymisestä syntyviä signaaleja. Laitteen herkkyys ei riittänyt tunnistamaan yksittäisiä G-moodin aaltoja. Tästä syystä Garcia kollegoineen tutki GOLF-instrumentillä 10 vuoden aikana kerättyä dataa.
”Vertailun vuoksi ajattele, että Aurinko on jättimäinen piano soittamassa kaikkia nuotteja yhtä aikaa. Sen sijaan, että etsisit yhtä tiettyä osaa C-nuotista, pääsisit helpommalla etsimällä kaikki C-nuotit kaikista oktaaveista kerralla”, Garcia sanoi. ”Näin tavoittelimme g-moodin aaltoja eli etsimällä niiden kumulatiivista vaikutusta.”
Auringon pinnalla havaittiin aaltoilua ensimmäisen kerran jo 30 vuotta sitten. Tuolloin löydetyt ja kilometrejä korkeat P-moodin aallot syntyvät äänen kulkiessa Auringon läpi. Olemassaolollaan ne vihjasivat paljon pienempien aaltojen olemassaoloon, jotka muodostuisivat gravitaation vaikutuksesta.
Nyt havaittujen G-moodin aaltojen uskotaan syntyvän, kun pinnan alla pyörivä kaasu sinkoutuu aina vain syvemmälle ja törmättyään tiheämpään materiaan lähettää samalla aaltoja kohti pintaa ja ydintä. Aaltojen havaitsemisesta teki erityisen vaikeaa se, että niiden liike on erittäin hidasta ja se ulottuu pinnalla vain muutaman metrin korkeuteen.
Lue lisää Space.com sivustolta (englanniksi)