Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Ilmailumuseossa järjestetään avaruusviikonloppu
Suomen Ilmailumuseossa on tarjolla esitelmäpitoinen avaruusviikonloppu. Ensi lauantain ja sunnuntain esitykset käsittelevät muun muassa suomalaisia MetNet-marstörmääjiä ja Virgin Galacticin pian alkavia turistilentoja.
”Tuleva avaruusviikonloppu on mainio tilaisuus joko käydä katsomassa näyttely uudelleen ja kuunnella kiinnostavia esityksiä, tai tulla ensi kertaa tutustumaan näyttelyyn”, kertoo näyttelyn tuottaja tiedetoimittaja Jari Mäkinen.
Viikonlopun päävieraana on Euroopan avaruusjärjestössä työskentelevä Harri Laakso, joka on mukana Cluster-satelliittiprojektissa sekä Merkuriukselle ensi vuosikymmenellä lähetettävän BepiColombo-luotaimen suunnittelussa.
Museon auditoriossa pidettävät esitelmät ovat kaikille ilmaisia ja näyttelyyn tutustuminen on Ursan jäsenille maksutonta. Avaruus 2007 -näyttely on esillä Suomen Ilmailumuseossa vielä helmikuun loppuun asti.
Suomalaisharrastajat kuvasivat asteroidin lähiohituksen
[Päivitetty kello 31.1. kello 14.30] Suuressa yleisössä kiinnostusta herättänyt asteroidi 2007TU24 saatiin kuvattua ainakin Varkauden Kassiopeian (Härkämäen) ja Jyväskylän Siriuksen (Hankasalmen) tähtitorneilla viime yönä. Varsinainen ohitus tapahtui jo tiistaina aamupäivällä, kun asteroidi kävi vain noin 540 000 kilometrin päässä maapallosta.
”Härkämäellä satoi vettä aina kello kahteen saakka, mutta sitten vähitellen taivas alkoi seljetä. Kohde löytyi heti Härkämäen observatoriolle laskettujen koordinaattien mukaiselta paikalta”, asteroidin kuvannut varkautelainen tähtiharrastaja Veli-Pekka Hentunen kertoo yön tapahtumista.
”Kuvasin kohdetta useilla eri valotuksilla kaikkiaan 13 kertaa. Asteroidin liike oli nopeaa, minuutissa reilusti yli kaariminuutin verran. Kohdetta oli siis seurattava koko ajan. Kohteen kirkkaus näyttää kuvassa muuttuvan, mutta se selittyy kuitenkin jatkuvan pilvisyyden avulla.”
Jyväskyläläinen tähtiharrastaja Arto Oksanen koosti viidestäkymmenestä 10 sekunnin suodattamattomasta kuvasta myös animaation. Kuvat otettiin tänään aamuyöllä kello 4.12-4.26 välisenä aikana. Havaintovälineenä Oksasella oli Hankasalmen observatorion etäkäyttöinen 40 senttimetrin peilillä varustettu RCOS-teleskooppi.
Oksasen video on nähtävissä tämän linkin kautta. Koska kuvatessa jalusta on seurannut automaattisesti kohdetta, näkyy asteroidi paikallaan olevana pisteenä, kun taas tähdet näyttävät liikkuvan.
Animaation asteroidin ohituksesta teki myös amerikkalainen Patrick Wiggins, jonka otos on nähtävissä tässä linkissä. Wigginsin animaatiossa tähdet pysyvät paikallaan ja noin 250 metrin läpimittainen asteroidi liikkuu kuvakentän poikki.
Katso myös Tuorlan observatoriossa työskentelevän Harry Lehdon kuva lähiohituksesta.
Vastaa
VLT kuvasi syntyvää tähteä
Euroopan eteläinen observatorio on kuvannut Very Large Telescopen interferometrillä juuri tiivistymässä olevan tähden ympäristöä. Havainnoista saadaan tietoa siitä, miten erittäin nuoren tähden massa kasvaa ennen sen aikuistumista.
”Yhdistämällä eri havaintolaitteiden mittaukset pystymme ensi kertaa tutkimaan kiekon suuruutta eri aallonpituusalueilla”, selostaa tutkimusryhmän johtaja Stefan Kraus. ”Eri aallonpituusalueet kertovat erisuuruisista lämpötiloista ja mahdollistavat kiekon geometrian tutkimisen entistä pienemmissä mittakaavoissa.”
MWC 147 sijaitsee noin 2600 valovuoden päässä Yksisarvisen tähdistössä. Se on jo nyt useita kertoja Auringon massainen, mutta jatkaa vielä kasvuaan. Nuorta tähteä ympäröivän materiakiekon pöly ja kaasu putoavat vähitellen tähteen.
Mikäli tähtien kehitystä verrattaisiin ihmisen ikään, olisi 4,6 miljardia vuotta vanha Aurinko 40-vuotias aikuinen kun taas miljoonan vuoden ikäinen MWC 147 vasta päivän vanha vauva.
Havaintojen mukaan myös lämpötilaerot ovat huomattavasti jyrkempiä, kuin mitä tämänhetkiset mallit antavat olettaa. Lisäksi suurin osa infrapunan säteilystä syntyy aivan tähden lähellä, vain muutaman Maa-Aurinko etäisyyden päästä tähdestä. Näin lähellä ei voi olla pölyhiukkasia, sillä korkea lämpötila höyrystää ne.
Lue lisää ESOn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Nasa julkaisi uuden Mars-panoraaman
Opportunity-marsmönkijän kuvista on koottu uusi huikea panoraama. Jo neljä kuukautta samalla alueella Victoria-kraatterin laidalla oleskellut mönkijä on ikuistanut ”Sorsalahdeksi” nimetyn alueen sekä 800-metrisen kraatterin näkymiä.
Kraatteriin laskeutuminen on luultavasti jo neljä vuotta punaisella planeetalla ajelleelle mönkijälle yksisuuntainen retki, sillä rinne on jyrkkä ja mönkijä ei ole enää alkuperäisessä kunnossaan. Siksi mönkijän laskeutumisen kanssa ei ole pidetty kiirettä vaan se on tutkinut kivikerrostumia kraatterin reunamilla.
Väärävärikuva on koottu kolmelta eri aallonpituudelta: 753, 535 ja 432 nanometrin kohdilta. Kuvan väriskaala on valittu vastaamaan mahdollisimman hyvin aitoja silmin näkyviä värejä Marsissa. Kuvat on otettu lokakuun 23. ja joulukuun 11. päivän välillä.
Opportunity laskeutui Marsiin vähän yli 4 vuotta sitten, 25. tammikuuta 2004, ja se on edennyt jo noin 6 kilometrin päähän laskeutumispaikastaan.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Maailman ensimmäiset kuvat Kernistä julkaistiin tänään
Maailman ensimmäiset valokuvat erittäin harvinaisesta haloilmiöstä nimeltä Kernin kaari julkaistiin tänään. Kyseinen taivaanilmiö on vältellyt niin tutkijoiden kuin harrastajienkin kameroita vuodesta 1895 lähtien, jolloin H.F.A. Kern teki siitä ensihavainnon Alankomaissa. Ursan jäsenen Marko Mikkilän ottamat historialliset kuvat esiteltiin nyt maanantaina ilmestyneessä Tähdet ja avaruus -lehdessä no 1/2008.
Kernin kaaren tosiasiallinen esiintyminen luonnossa on pitkään ollut epäselvää. ”Kernin kuvaaminen oli kaukainen haave, en pitänyt sitä todennäköisenä”, Marko Mikkilä itse toteaa ja kertoo aiemmin suhtautuneensa skeptisesti koko ilmiön olemassaoloon. ”Siitähän on yli 100 vuotta, kun Kern ensimmäisen kerran havaittiin, eikä yhtään todistusvoimaista valokuvaa ole ollut olemassa – siis tähän asti.”
Haloilmiöt syntyvät ilmakehän jääkiteistä, joista kirkkaan valonlähteen kuten Auringon tai Kuun valo heijastuu. Tulos on erilaisia valoisia renkaita, kaaria ja pilareita. Ne voivat olla sateenkaaren tapaan spektrin väreissä näkyviä tai valkoisia. Useimmat haloilmiöt ovat verraten himmeitä ja näkyvät häikäisevän kirkkaan Auringon lähettyvillä. Komeissa halonäytelmissä haloja erottuu ympäri taivasta.
Mikkilän Sotkamon halonäytelmän kuvasaalis koostuu yli 900 digikuvasta. Kernin kaari näkyy paitsi useissa kymmenissä digikuvissa myös kolmessa diafilmille otetussa ruudussa. Kuvissa näkyvän ilmiön ainutlaatuisen luonteen vahvistivat niin suomalaiset kuin ulkomaiset alan asiantuntijat.
”Välitön reaktioni nähdessäni kuvan ensimmäistä kertaa oli hämmästys ja ilo”, kommentoi Mikkilän saavutusta Les Cowley, englantilainen fyysikko ja valoilmiöasiantuntija. ”Siinä se oli – kaari, jota kaikki halohavaitsijat olivat etsineet ja unelmoineet löytävänsä. Viimeinkin se oli taltioitu, todellinen triumfi.”
Suomalaiset ovat aiemminkin menestyneet harvinaisten haloilmiöiden metsästyksessä. Yksi haloilmiö on jopa nimetty suomalaisen Jarmo Moilasen mukaan Moilasen kaareksi (englanniksi Moilanen arc). Kernin kaaren ensikuviin verrattavia menestyksiä on kuitenkin edellisinä vuosikymmeninä ollut vain muutama. Erilaisia haloilmiöitä tunnetaan ylipäätään vain noin 70. Niistä noin kymmenen on suomalaisten löytämiä.
Vastaa
Uusin T+a on ilmestynyt
Tämän vuoden ensimmäisessä Tähdet ja avaruus -lehdessä tutustutaan aurinkokunnan geisireihin ja jäävulkanismiin, pohditaan liian hitaasti kulkeneen valon mysteeriä sekä perehdytään supermaapallojen mannerlaattoihin.
Numerossa 1/2008 kerrotaan myös tutkijoiden ponnisteluista kaukaisen eksoplaneetan kaasukehän rakenteen selvittämiseksi, esitellään uusien kuuluotaimien armada ja kokeillaan kahta 15-senttistä Newton-kaukoputkea sekä 20-senttistä Orionin SkyQuest IntelliScopea.
Numeron 1/2008 tarkemman sisällysluettelon näet tästä linkistä.
Vastaa
USA:n tiedustelusatelliitti putoaa parin kuukauden sisällä
Yhdysvaltain viranomaiset ovat ilmoittaneet yhden tiedustelusatelliiteistaan olevan putoamassa hallitsemattomasti muutaman kuukauden kuluessa. Tarkkaa tietoa satelliitin tyypistä, koosta tai radasta ei ole toistaiseksi päästetty julkisuuteen. Kyseessä ilmoitettiin kuitenkin olevan niin kutsuttu matalan radan satelliitti.
”Valtiolliset organisaatiot seuraavat tilannetta”, kertoi USAn kansallisen turvallisuushallinnon Gordon Johndroe tiedotusvälineille. ”Vuosien kuluessa suuri määrä satelliitteja on pudonnut harmittomasti ilmakehään. Tutkimme mahdollisia keinoja minimoida satelliitin kenties aiheuttama vahinko.”
Matala rata tarjoaa lyhyen etäisyyden tiedusteltavaan kohteeseen, mutta ilmakehä jarruttaa vähitellen satelliittia ja tästä johtuen sen ratakorkeus putoaa. Yleensä tällaisissa satelliiteissa on moottorit ja tarpeeksi polttoainetta pitämään satelliitti sopivalla radalla useita vuosia. Vikatilanteessa satelliitti kuitenkin putoaa hallitsemattomasti radaltaan.
Satelliittiharrastajat spekuloivat NasaSpaceflight.com-sivustolla, että kyseessä voisi olla joulukuussa 2006 laukaistu L-21 alias USA 193. Mikäli se on kyseessä, satelliitin laukaisu Delta II -raketilla on mahdollistanut korkeintaan noin 5 tonnin massan. L-21 on tällä hetkellä noin 270 kilometrin korkeudessa lähes ympyräradalla. Sen radan kaltevuus eli niin kutsuttu inklinaatio on 58,5 astetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei tämä tekokuu voi pudota Suomeen. L-21:ä voi kuitenkin havaita myös Suomesta käsin. Se tulee vierailemaan lähiviikkoina eteläisellä aamutaivaalla.
Keskustelu aiheesta NasaSpaceflight.com:in foorumilla (englanniksi)
USA 193 -satelliitin näkyvyystiedot Tampereen Horisontille Heavens-above.com-sivustolla
Vastaa
Komeetta, joka muistuttaa asteroideja
Komeetta Wild 2:sta kerätyt näytteet ovat paljastaneet, että kyseinen kohde muodostuu asteroidien tapaan kivisestä aineesta. Tutkijat arvelevatkin, että Wild 2 on saattanyt syntyä asteroidivyöhykkeellä, mutta on myöhemmin joutunut heitetyksi kauas aurinkokunnan kylmille perukoille.
Wild 2 on noin viiden kilometrin kokoinen kappale, josta irronneita hiukkasia Nasan Stardust-luotain toi maapallolle tutkittavaksi. Jo aiemmin tutkijat havaitsivat, että ainakin osa komeetan hiukkasista oli lähtöisin aurinkokunnan sisäosista, mutta nyt siis näyttää siltä, että suurin osa komeetasta on saanut alkuunsa Aurinkomme läheisyydessä ja että kohde muistuttaa rakenteeltaan komeetan sijaan enemmänkin asteroidia.
Lue lisää Reuters-uutistoimiston sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Nasa otti ensimmäiset kuvat lähestyvästä asteroidista
Nasan tutkijat ovat ottaneet ensimmäiset kuvat pian Maan kanssa lähiohituksen tekevästä asteroidi 2007 TU24:stä. Kuvat on saatu tutkamittausten avulla ja niiden perusteella asteroidin koko on noin 250 metriä.
Kyseinen asteroidi ei ole tullut näin lähelle maapalloa ainakaan viimeisten yli 2000 vuoden aikana. Tutkijoiden mukaan asteroidista ei ole myöskään vaaraa ainakaan oman elämämme aikana.
”Näiden ensimmäisten tutkamittausten valmistuttua me voimme taata, että ensi viikon 1,4 Kuun etäisyyden päässä tapahtuva ohitus on lähin ainakin seuraavan vuosisadan loppuun asti”, asteroidia tutkiva Steve Ostro Nasasta kertoo.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Katso myös eilinen uutisemme aiheesta
Vastaa
Asteroidin lähiohitus on haasteellinen kohde
Ensi tiistaina 29. tammikuuta asteroidi 2007 TU24 ohittaa maapallon verraten läheltä. Ohitus tapahtuu vain noin 537 500 kilometrin etäisyydeltä. Tämä vastaa noin 1,4 kertaa Kuun etäisyyttä Maasta. Lähimmillään maapalloa asteroidi on kello 10.33.
Asteroidi 2007 TU24 löydettiin lokakuussa 2007 yhdysvaltalaisen Catalina Sky Surveyn automaattikaukoputken avulla. Sen läpimitta on arvioitu 150-600 metrin haarukkaan. Tämän kokoluokan kappaleen törmäys riittäisi aiheuttamaan merkittävää paikallista tai jopa mantereenlaajuista tuhoa maapallolla. Ensi viikolla tapahtuvaan ohitukseen ei kuitenkaan liity minkäänlaista vaaraa.
Asteroidin arvioitu näennäinen kirkkaus on ohituksen yhteydessä noin 10,5 magnitudia eli se on noin 50 kertaa himmeämpi kuin himmeimmät paljain silmin yötaivaalla näkyvät tähdet. ”Käytännössä asteroidi näyttää kaukoputkessa tähdeltä ja sen liikettä on vaikea erottaa”, kuvailee Jyväskylän Siriuksen Arto Oksanen.
Asteroidin löytäminen omalla kaukoputkella on hyvin haasteellinen tehtävä. Kohde erottuu vain katsomalla tarpeeksi pitkään kaukoputken okulaariin ja vertaamalla huolellisesti näkymää tähtikarttaan. ”CCD-kameran kuvista ja tietokoneen näytöltä asteroidia voisi olla helpompi näyttää tähtinäytöksessä yleisölle ja samalla havainnollistaa kohteen liikettä. Kohteen kirkkaus on sinänsä ihan sopiva varsinkin vähän isommille teleskoopeille”, Oksanen sanoi. Kappale on parhaiten nähtävissä yötaivaalla tiistai-iltana, jolloin se saavuttaa suurimman kirkkautensa noin kello 17-18.
Mielenkiintoiseksi 2007 TU24:n ohituksen tekee myös se, että tämä on toistaiseksi lähin tunnettu vaarallisen asteroidin ohitus ennen vuotta 2027. Tämänkokoisen kappaleen arvioidaan keskimäärin ohittavan maapallon suunnilleen kerran viidessä vuodessa. Lähiohituksen yhteydessä asteroidista aiotaan tehdä tutkahavaintoja, joilla voidaan määrittää kohteen kolmiulotteinen muoto tarkasti.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Asteroidien suuntien ratalaskuri Nasan sivuilla (englanniksi). Tarkan suunnan määrittäminen omalle havaintopaikalle onnistuu täsmällisesti tältä sivulta.
Animaatio lähiohituksesta Celestia-ohjelmalla YouTubessa
Asteroidin ratatiedot Celestia-ohjelmalle. Tarkkuus ei välttämättä ole aivan samaa luokkaa kuin yllä olevalla sivulla.