Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Pimeä aine saattoi synnyttää inflaation
Uuden tutkimuksen mukaan pimeä aine saattaa koostua hiukkasista, jotka aikoinaan saivat maailmankaikkeuden laajenemaan jopa valoa suuremmalla nopeudella.
Nykytieteen mukaan melko pian universumimme alun jälkeen oli aika jolloin maailmankaikkeus laajeni poikkeuksellisen nopeasti. Laajenemisen syy on kuitenkin tähän asti pysynyt hämärän peitossa. Kosmologi Andrew Liddlen tekemien tutkimusten perusteella tämän maailmankaikkeuden inflaationa tunnetun tapahtuman ja pimeän aineen taustalla saattavat piillä samat hiukkaset.
Suurin osan niistä hiukkasista jotka synnyttivät inflaation, eli niin sanotuista inflatoneista, olisi tuhoutunut nopeasti alkuräjähdyksen jälkeen. Liddlen tekeminen laskujen mukaan riittävän moni olisi kuitenkin voinut selvitä muodostaakseen nykyisin havaitun pimeän aineen.
Lue lisää New Scientistin sivuilta (englanniksi)
Marsissa on ollut jopa 40 jääkautta
Uuden tietokonesimulaation mukaan Marsissa on ollut jopa neljäkymmentä jääkautta viimeisen viiden miljoonan vuoden aikana.
Tulos saatiin kun Havaijin yliopistossa työskentelevä tutkija Norbert Schörghofer mallinsi punaisen planeetan routakerrosten kehittymistä. Vasta neljänkymmenen simuloidun jääkauden jälkeen mallinnus vastasi nykyisiä havaintoja.
Marsissa voimakkaita jääkausia aiheuttaa muun muassa planeetan akselin kääntyminen. Maapallon tapauksessa Kuu on vakauttanut planeettamme akselin, mutta Marsin kiertoakseli voi muuttua jopa kymmenen asteen verran sen nykyisestä asennosta.
Lue lisää Havaijin yliopiston tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
Japani laukaisi Kaguya-kuuluotaimen
Japanin avaruusjärjestö Jaxa laukaisi onnistuneesti Kaguya-kuuluotaimen kello 4.31 Suomen aikaa omalla H-IIA-kantoraketillaan. Kyseessä on suurin Kuun kiertoradalle lähetetty laite sitten Nasan Apollo-ohjelman. Aikaisemmin Selene-nimellä tunnettu luotain tutkii Kuun alkuperää ja kehitystä tähtäimenä Kuun hyödyntäminen tulevaisuudessa.
Kaguya koostuu kaksi tonnia painavasta tutkimusluotaimesta sekä kahdesta Kuun kiertoradalle asettuvasta 50 kilon massaisesta miniluotaimesta. Niistä toinen mittaa Kuun gravitaatiokenttää ja toinen toimii linkkisatelliittina. Pääluotain asettuu 100 kilometrin korkeuteen polaariradalle, josta se tutkii Kuuta noin vuoden verran.
Kaguya sisältää 14 instrumenttia, jotka tutkivat muun muassa Kuun pinnan koostumusta, mineraalijakaumaa, gravitaatiokenttää sekä topografiaa ja pintarakenteita. Luotaimen ollessa Kuun takana se pystyy välittämään informaatiota linkkisatelliittinsa kautta.
Myös Nasan tavoitteena on Kuun tarkka tutkiminen. Jo rakenteilla oleva Lunar Reconnaissance Orbiter -luotain (LRO) hyödyntää Mars Reconnaissance Orbiterin (MRO) tekniikkaa, ja se on suunniteltu laukaistavaksi vuonna 2008. LRO:n on määrä kuvata Kuun pintaa jopa puolen metrin erotuskyvyllä.
Lue aiheesta lisää ESAn sivulta (englanniksi)
Jaxan englanninkieliset sivut
Vastaa
Suomalaiset löysivät uuden supernovan
Suomalaisen tutkijan Seppo Mattilan johtama kansainvälinen ryhmä on löytänyt uuden supernovan. Kyseessä on maailman ensimmäinen adaptiivisen optiikan avulla havaittu supernova.
Uusi supernova sai nimen SN 2004ip ja se näkyy infrapuna-alueen kuvissa. Vaikka supernovia tunnetaan nykyisin jo useita tuhansia, juuri infrapuna-alueelta niitä on onnistuttu löytämään vain alle kymmenen kappaletta.
Supernova napattiin Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin avulla. Mukana löydön tehneessä ryhmässä oli myös suomalainen Petri Väisänen.
Lue lisää Tuorlan Observatorion sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Söikö galaksimme musta aukko pikkuveljensä?
Linnunradan keskustassa lymyävä jättiläismäinen musta aukko on saattanut ahmia sisuksiinsa vieressä olleen pienemmän mustan aukon. Ruokailun oletaan tapahtuneen noin 120 miljoonaa vuotta sitten.
Tutkijat päätyivät tähän mahdollisuuteen tutkittuaan kymmentä supernopeaa tähteä, jotka ovat parhaillaan lentämässä hurjaa vauhtia ulos Linnunratamme keskustasta kohti galaksien välistä avaruutta. Viisi tutkituista tähdistä näyttää saaneen lentävän lähdön suunnilleen samoihin aikoihin, noin 120 miljoonaa vuotta sitten.
Yksi mahdollinen syy useamman tähden samanaikaiseen pakomatkaan olisi pienemmän mustan aukon putoaminen lähemmäs suurempaa mustaa aukkoa. Muutos olisi samalla potkaissut useampia läheisiä tähtiä radoiltaan.
Tutkimuksen tehneet tutkijat kuitenkin huomauttavat, että havaintojen vähäisen lukumäärän takia tämä tulkinta on vain yksi mahdollisuus. Seuraavan viiden vuoden aikana tullaan luultavasti löytämään useita kymmeniä samanlaisia nopeita tähtiä, jotka toivottavasti kertovat paljon galaksimme keskustan mustasta aukosta ja sen ruokailutavoista.
Lue lisää New Scientistin sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Nasa julkaisi upeita kuvia Japetuksen pinnasta
Nasa on julkaissut ensimmäiset lähikuvat Saturnuksen Japetus-kuun pinnasta. Cassini-luotain ohitti kuun 10. syyskuuta ainoastaan 1640 kilometrin etäisyydeltä.
Japetus on Saturnuksen kuista kolmanneksi suurin. Sen halkaisija on hieman alle 1500 kilometriä. Mielenkiintoiseksi Japetuksen tekee sen päiväntasaajalla sijaitseva rengasvuoristo sekä sen eri puolien hyvin erilaiset kirkkaudet.
Ensimmäisissä kuvissa näkyy valtava määrä osaksi toistensa peittämiä kraattereita. Kuun pinta on melko pehmeän näköistä ja jyrkkiä reunoja ei näy missään. Luultavasti Japetuksen pinta on paksulti löyhän pölyn peittämä. Osa kraattereista näyttää myös hautautuneen pölyyn.
Itse ohitus sujui Cassinilta ongelmitta, mutta luotaimen lähettäessä tallennettuja kuviaan se lukkiutui yllättäen turvatilaan. Syynä tapahtumaan oli ilmeisesti kosmisen säteilyn aiheuttama elektroniikan häiriö. Kerättyyn informaatioon ei ongelmalla pitäisi olla muuta vaikutusta kuin että loput datasta saadaan siirrettyä Maahan vasta keskiviikkona.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Cassinin ottamia käsittelemättömiä kuvia Japetuksesta
Vastaa
XMM-Newtonin havainnot kerättiin luetteloon
Eurooppalainen XMM-Newton-avaruusteleskooppi on koonnut kuuden toimintavuotensa aikana maailman kattavimman röntgenkohteiden luettelon.
Teleskooppi on havainnoinut energeettisiä kohteita, jotka vaihtelevat komeetoista aina kaukaisiin galakseihin asti. Nyt valmistuneessa luettelossa on 247 000 röntgenkohdetta, jotka liittyvät 192 000 yksittäiseen röntgenlähteeseen. Tutkittu alue on laajuudeltaan 360 neliöastetta taivaalla ja se on huomattavasti suurempi kuin Nasan Chandra-teleskoopilla kartoitettu.
XMM-Newton laukaistiin avaruuteen 10. joulukuuta 1999 Ariane 5 -raketilla. Sen satelliittirata käy kaukaisimmillaan lähes kolmasosalla Kuun etäisyydestä, mikä takaa pitkät Maan magneettikentän häiriöistä vapaat havaintoajat. Teleskooppi on Suomellekin tärkeä projekti, sillä sen 6,2 metriä pitkä ja 2,2 metriä halkaisijaltaan oleva rakenneputki on Patrian valmistama.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Mars-mönkijät jatkavat myrskyn jälkeen
Marsin taivaan pimentäneet pölymyrskyt lähestulkoon näännyttivät Spirit- ja Opportunity-kulkijat kaksi kuukautta sitten. Nyt koettelemuksesta on selvitty ja molemmat mönkijät jatkavat tutkimustyötään. Opportunity laskeutuu Victoria-kraatteriin ja Spirit tutkii Home Plate -ylänkötasankoa.
”Mönkijät ovat kestäviä. Ne ovat kohdanneet hiekkaisia tuulia, tehonpuutetta ja muita koettelemuksia – mutta ovat selviytyneet”, ylpeilee Nasan tiedeosaston Alan Stern. ”Nyt ne jatkavat uraauurtavaa kenttätyötään Marsissa. Nämä luotaimet ovat hämmästyttäviä.”
Opportunity ajoi viime viikolla noin 40 metrin matkan kohti sen suunniteltua laskeutumiskohtaa kraatterin reunalla. Kohta on valittu niin, että mönkijä pääsee laskeutumaan alkumatkan kallion päällä eikä hiekassa. Laskeutuminen on määrä aloittaa alkavalla viikolla, mikäli instrumentit vaikuttavat toimivan kunnolla.
Aluksi selvitetään, onko pöly vahingoittanut Opportunityn mikroskooppikameraa ja lämpöspektrometriä. Pelkona on, että spektrometrin kääntyvä peili ei enää toimisi kunnolla. Toimintakyvyn laskeminen on aivan ymmärrettävää, sillä 43 kuukautta toimineet mönkijät suunniteltiin kestämään vain 3 kuukautta.
Aiheesta lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Phoenix-laskeutuja lähetti ensimmäisen kuvansa
Marsiin laskeutuva Phoenix-luotain lähetti ensimmäisen kuvansa Maahan. Kyseessä on aluksen sisältä otetusta testikuvasta, jonka perusteella kaikki näyttää toimivan hyvin.
”Se on kaunis, puhdas kuva hyvällä tarkennuksella”, Phoenixin päätutkija Peter Smith kertoo. Robottikäsivarteen kiinnitetty kamera käytti kuvan ottoon punaista LED-lamppuaan.
Kuvan ottohetkellä Phoenix oli kulkenut avaruudessa vasta kuukauden, mutta se oli silti jo noin 92 miljoonan kilometrin päässä maapallosta. Luotaimen odotetaan saapuvan perille punaiselle planeetalle toukokuussa 2008.
Lue lisää Arizonan yliopiston tiedotteesta
Suurempi kuva
Vastaa
Maailman suurin digikamera etsii vaarallisia asteroideja
Aurinkokuntatutkijat ovat saaneet käyttöönsä maailman suurimman digitaalisen kameran. Tämä 1,4 gigapikselin kamera tuli Havaijilla sijaitsevaan PS1:een, joka on ensimmäinen neljästä niin kutsutusta Pan-STARS-projektin teleskoopista. Kameran avulla on tarkoitus etsiä maapallolle vaarallisia asteroideja.
Asteroidien kartoittamiseksi Pan-STARRSin täytyy kuvata samalla kertaa suurta aluetta taivaasta. Tämän takia teleskooppikameran valoa keräävä pinta levittäytyy 40 senttimetrin pituudelle, kun taas normaalissa digitaalikamerassa alue on vain muutamia millimetrejä.
Kameran kenno on kooltaan huimat 38 000 kertaa 38 000 pikseliä. Tämän lisäksi se on myös erittäin herkkä – kenno nimittäin havaitsee kohteita jotka ovat kymmenen miljoonaa kertaa himmeämpiä kuin mitä voi nähdä paljaalla silmällä.
Varovaisestikin arvioiden Pan-STARS tulee löytämään vähintään 100 000 uutta asteroidia. Projektista kerrottiin Tähden ja avaruus -lehden numerossa 7/2005.
Lue aiheesta lisää Havaijin yliopiston sivuilta (englanniksi)