Arkisto
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
Tähdet ja avaruuden kesäkisa alkaa huomenna
Ilahduta tähtiväkeä havaintotarinoillasi ja -kuvillasi. Mikä olisikaan pilvisenä päivänä hauskempaa kuin lukea kanssaharrastajien kokemuksista, elämyksistä ja kommelluksista.
T+a järjestää kesäkisan, joka on tarkoitettu Ursan jäsenille ja lehden tilaajille. Kilpailuun voi osallistua havaintokertomuksella sekä siihen liittyvillä kuvilla. Niiden tulee olla perillä osoitteessa tahdet.avaruus@ursa.fi kesäkuun lehteä varten 25. toukokuuta kello 14 sekä elokuun lehteä varten 26. heinäkuuta kello 14 mennessä.
Säännöt tarkemmin näet tältä sivulta: www.avaruus.fi/kilpailu.html . Kilpailun palkinnot julkistetaan Tähdet ja avaruus -lehden kesäkuun numerossa ja voittajat elokuun 20. päivänä ilmestyvässä elokuun numerossa.
Hawking kokeili painottomuutta
Stephen Hawking, yksi maailman tunnetuimmista matemaatikoista, pääsi kokemaan astronauteille tutun painottomuuden simuloituna lentokoneella. Hawking halusi treenata painottomuutta harjoitteluna varaamalleen avaruushypylle Virgin Galactic -yhtiön aluksella vuonna 2009.
Hawking tunnetaan lähinnä mustia aukkoja ja kvanttigravitaatiota koskevasta työstään sekä alkuräjähdysteorian popularisoijana. Hän sairastaa liikehermoston rappeuttavaa ALS-tautia ja on siksi sidottu pyörätuoliin.
Painottomuuslentoja järjestetään useissa paikoissa maailmalla, muun muassa Ruotsin Kiirunassa ja Yhdysvaltojen Floridassa. Erikoislennon hinta on noin 3000 euroa ja tyypillisesti lennolla saadaan simuloitua painottomuutta 20 sekuntia kerrallaan noin kymmenen paraabelin muotoisen lentoradan aikana. Euroopan avaruusjärjestö tarjoaa vuosittain yliopisto-opiskelijoille mahdollisuuden päästä kilpailemaan lentopaikasta.
Aiheesta lisää Nasan sivulta (englanniksi)
Kirjoittajan videoita ja kuvia ESAn järjestämältä painottomuuslennolta vuodelta 2000.
Vastaa
Hankasalmella saavutettiin arvokas havaintosarja
Jyväskylän Siriuksen Hankasalmen observatoriolla tehtiin nyt huhtikuussa erityisen arvokkaita havaintoja BZ Ursae Majoris -nimisestä tähdestä.
BZ Ursae Majoriksessa tapahtui sen tunnetun havaintohistorian ensimmäinen suurpurkaus (super outburst). Ilmiö kesti 12 vuorokautta, jonka aikana tähden kirkkausvaihteluita tarkkailtiin eri puolilla maailmaa. Nyt on käynyt ilmi, että parhaiten kattava havaintosarja tuli Suomesta.
Ensimmäinen tieto tapahtuman alusta välittyi saksalaiselta Patrick Schmeerilta huhtikuun 10. ja 11. päivän välisenä yönä. Tämän jälkeen Arto Oksanen onnistui Hankasalmen laitteita käyttäen seuraamaan ilmiötä peräti kahdeksana yönä ottaen yhteensä 2500 CCD-kuvaa.
Erityisen kiinnostavaa suomalaishavainnoissa oli purkauksen aikana tapahtunut värin muutos. Tällaista käytöstä BZ Ursae Majoriksen kaltaisella kääpiönovalla on harvoin päästy dokumentoimaan. ”BZ UMaa havaittiin purkauksen loppupuolella kahden eri suotimen läpi. Tarkoituksena oli selvittää vaihteleeko kohteen väri kirkkauden mukana”, Oksanen kertoo. ”Purkauksen lopussa tähden väri muuttui selvästi punaisempaan päin, joka on herättänyt tutkijoissa kiinnostusta.”
Vastaa
Pyörimisnopeus paljastaa tähden iän
Tutkijat ovat kehittäneet uuden menetelmän tähden iän määrittämiseksi. Lowellin observatoriossa työskentelevän Sydney Barnesin mukaan tähden ikä voidaan laskea jos sen pyörimisnopeus ja väri tiedetään.
Tähden väri tarvitaan, koska se antaa melko hyvän arvion tähden massasta. Massa puolestaan vaikuttaa tähden pyörimisnopeuden muuttumiseen. Barnesin mukaan pyörimisnopeuden ja värin avulla lasketun iän epätarkkuus on yleensä vain noin 15 prosenttia, kun taas useimpien muiden ikämääritelmien epätarkkuus voi olla jopa 50-100 prosenttia.
Tähden ikä on erittäin tärkeä tietää, kun tutkitaan miten tähdet ja kappaleet niiden ympärillä kehittyvät. ”Esimerkiksi planeettajärjestelmän emotähden ikä tarvitaan jotta ymmärtäisimme miten nämä järjestelmät muuttuvat ajan myötä”, Barnes kertoo lehdistötiedotteessa.
Barnesin kehittämälle kaavalle löytyy runsaasti käyttöä, kun ensi vuonna laukaistavaksi suunniteltu Nasan Kepler-avaruusteleskooppi pääsee aloittamaan työnsä. Teleskoopin tehtävänä on etsiä Maan kokoisia eksoplaneettoja sekä samalla mitata havaitsemiensa tähtien pyörimisnopeuksia.
Lue lisää Lowell observatorion tiedotteesta (englanniksi)
Vastaa
Planeettaluotaimet auttavat ilmastotutkimusta
Aurinkokuntamme muut planeetat voivat auttaa meitä ymmärtämään oman ilmastomme lämpenemistä. Euroopan avaruusjärjestön Mars Express ja Venus Express -luotaimet ovatkin ilmastotutkijoille kullan arvoisia.
”Viidessäkymmenessä tai sadassa vuodessa saamme selville ovatko nykyajan ilmastomallit ja -ennusteet oikeanlaisia”, kertoo David Grinspoon Denverin luonnonhistoriallisesta museosta ja jatkaa, ”mutta jos olemme olleet väärässä, niin silloin on jo liian myöhäistä.”
Venuksen veden uskotaan höyrystyneen miljardien vuosien kuluessa, kun Auringon säteilyn määrä on kasvanut. Nykyään Venuksessa valloillaan oleva kasvihuoneilmiö nostaa sen pintalämpötilaa huomattavasti. Marsissa taas tulivuoritoiminnan loppumisen uskotaan olleen keskeisessä osassa sen kaasukehän harvenemiseen lähes olemattomaksi. Planeettojen kohtalot antavat viitteitä siitä, mitä myös maapallolla voisi ääritapauksissa tulevaisuudessa tapahtua.
Aiheesta lisää ESAn sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Materia dominoi maailmankaikkeutta ikuisesti
Fyysikkoja on pitkään huolestuttanut mahdollisuus, että maailmankaikkeuden kaikki materia hajoaisi lopulta säteilyksi miljardien ja miljardien vuosien kuluessa. Maailmankaikkeuden laajenemista kiihdyttävä pimeä energia voisi kuitenkin kääntää ennusteet materian puolelle, arvioivat nyt fyysikot Lawrence Krauss ja Robert Scherrer.
Einsteinin ansiosta tiedämme, että materia ja energia ovat vain erilaisia versioita toisistaan. Monille tuttu kaava E=mc2 kertoo meille miten paljon energiaa saadaan muuttamalla massaa energiaksi. Yleisesti ajatellaan, että säteily alkaa hallita universumia materian hiljalleen hajotessa. Krauss ja Scherrer julkaisivat poikkeavaa näkemystä edustavan tutkimuksensa Physical Review D -lehdessä. Heidän mukaan materian ja säteilyn suhde säilyisi karkeasti ottaen ennallaan samaan aikaan kun maailmankaikkeus laajenee pimeän energian vaikutuksesta.
”Timantit voivat itse asiassa olla ikuisia”, ivailee Krauss. ”Yksi positiivista asioista pimeän energian dominoimassa maailmankaikkeudessa on se, että materia saa antaa säteilylle köniin ikuisesti!”
Tällä hetkellä voimme nähdä lähes koko universumin, mutta kun se jatkaa laajenemistaan, kaukaisimmat kohteet näyttävät loittonevan meistä valonnopeutta nopeammin ja lopulta ne katoavat näkyvistämme. Kymmenen miljardin vuoden kuluttua voimme havaita vain oman paikallisen galaksijoukkomme kohteita.
Kraussin ja Scherrerin laskelmien mukaan materian hajoamisesta syntyvä säteily laimenee heti syntymänsä jälkeen pimeän energian ansiosta. Hiukkasten hajotessa säteilyksi, pimeä energia kasvattaa fotonien etäisyyttä, jolloin niiden energia ja tiheys pienenee maailmankaikkeudessa. Jäljelle jäävä materia tulee hallitsemaan näkyvää kosmosta.
Lue lisää Vanderbilt-yliopiston sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Uusin T+a ilmestyy maanantaina
Tämän vuoden kolmas Tähdet ja avaruus -lehti ilmestyy maanantaina 30. huhtikuuta. Joillekin Ursan jäsenistä ja lehden tilaajista numero saattaa tulla postissa jo tänään perjantaina.
Lehden 3/2007 pääartikkeli kertoo astrobiologien uudesta väitteestä koskien Marsin elämää. Mikäli punaisen planeetan mikrobielämä perustuisi vetyperoksidiin, se yllättäen voisi selittää Viking-luotaimien laskeutujien jo 1970-luvun alussa tekemien elämäkokeiden oudon ristiriitaiset tulokset.
Numerossa perehdytään myös Higgsin hiukkasen metsästykseen, Wernher von Braunin elämään, viime aikojen eniten huomiota herättäneisiin tulipalloihin Suomen taivailla ja Tyynellä valtamerellä sekä julkaistaan Kevätyökilpailun tarina- ja kuvasato. Tarkemman sisällysluettelon näet tästä linkistä.
Vastaa
Brittitutkijat kehittävät keinotekoista magneettikenttää
Sähköisesti toimiva säteilysuoja avaruusaluksen suojaamiseksi saattaa olla mahdollinen muutenkin kuin vain tieteiselokuvissa. Näin ainakin mikäli englantilaista tohtori Ruth Bamfordia on uskominen. ”Aurinkotuulen pysäyttämiseksi ei tarvita kovin voimakasta magneettikenttää”, Bamford kertoo. ”Suojakentän voisi muodostaa 20-30 kilometrin päähän avaruusaluksen ympärille.”
Bamford ryhmineen aikoo kokeilla teoriaa käytännössä ensin laboratoriossa, ja mahdollisesti myöhemmin avaruuteen laukaistavalla satelliitilla. Ideana on muodostaa magneettikenttä aluksen ympärille ja täyttää kenttä plasmalla, eli ionisoidulla kaasulla. Tällainen kenttä hidastaisi Auringon hiukkassäteilyä ja suojaisi ihmisiä ja muuta elollista aluksen sisällä.
Avaruuden hiukkassäteily on eräs suurimpia ratkaisemattomia ongelmia miehitettyjä Mars-lentoja ajatellen. Lennon aikana miehistö voisi altistua kuolettavalle määrälle säteilyä, ellei riittäviä suojauksia saada kehitettyä.
Sama ongelma koskee myös tulevia Kuu-asemia, joissa oleskellaan pitkiä aikoja. Apollo-lennot olivat niin lyhyitä, ettei astronauttien saama säteilyannos ehtinyt kasvaa vaarallisiin mittoihin. Väärään aikaan sattunut voimakas auringonpurkaus olisi tosin silloinkin voinut vaarantaa miehistön terveyden.
Kansainvälisellä avaruusasemalla säteilyongelmaa ei ole. Matalalla Maan kiertoradalla sijaitseva asema on Maan suojaavan magneettikentän sisäpuolella.
Lue BBC:n uutinen tästä aiheesta (englanniksi)
Vastaa
Hubble täytti 17 vuotta
Avaruusteleskooppi Hubble on ollut toiminnassa jo 17 vuotta. Sen merkittävyyden tähtitieteelle ymmärtää parhaiten lukujen kautta. Hubble on tehnyt 800 000 mittausta ja ottanut puoli miljoonaa yksittäistä kuvaa yli 25 000 kohteesta. Dataa on kertynyt 30 teratavua. Tieteellisen merkittävyytensä puolesta Hubble on yksi kaikkien aikojen tuottoisimmista tiedeprojekteista noin 7000 julkaisun ansiosta.
Kaikki ei Hubblen kohdalla ole kuitenkaan mennyt täydellisesti. Sen rakentaminen alkoi jo 1979 ja aikataulu venyi kerta toisensa jälkeen. Kun se lopulta pääsi avaruuteen sukkulan kyydissä 1990, huomattiin että pääpeilin hionnassa oli tapahtunut virhe. Se oli kuitenkin mahdollista korjata lisälinsseillä, jotka asennettiin 1993. Hubblea ei valmistusvaiheessa ollut suunniteltu huollettavaksi kiertoradalla, ja sen tähän mennessä neljä korjauslentoa (1993, 1997, 1999 ja 2002) ovatkin tekniseltä vaativuudeltaan hankalimmat koskaan miehitetyillä avaruuslennoilla tehdyt operaatiot.
Tällä hetkellä Hubblella on monia ongelmia. Sen pääkamera on ollut käyttökelvoton tammikuusta asti. Toinen suuri ongelma ovat gyroskoopit, joiden toiminnan arvioidaan loppuvan tämän vuoden aikana. Lisäksi myös avaruusteleskoopin akut pitäisi vaihtaa. Viides ja viimeinen huoltolento sukkulalla voidaan tehdä aikaisintaan syyskuussa 2008.
Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi)
Vastaa
Tähän asti maankaltaisin eksoplaneetta löytyi!
Tutkijat ovat löytäneet tähän mennessä maankaltaisimman eksoplaneetan. Arvioiden mukaan lämpötila planeetan pinnalla on noin 0-40 astetta ja pinta on joko kiven tai nestemäisen veden peitossa. Tämä on poikkeuksellisen merkittävä läpimurto eksoplaneettajahdissa. Eksoplaneetalla tarkoitetaan aurinkokunnan ulkopuolella sijaitsevia eli tähtiä kiertäviä planeettoja.
Nyt löydetty planeetta kiertää keskus- eli emotähteään erittäin lähellä ja sen vuosi kestää vain 13 päivää. Planeetan emotähti on kuitenkin omaa Aurinkoamme paljon himmeämpi punainen kääpiötähti. Tähden himmeyden ansiosta löydetty eksoplaneetta sijaitseekin niin sanotulla elämänvyöhykkeellä, eli alueella jossa vesi voi olla nestemäisenä Maan kaltaisen planeetan pinnalla.
Samaa tähteä kiertää myös Neptunuksen kokoinen planeetta ja luultavasti noin 8 Maan massainen kolmas planeetta. Löydön tekivät eurooppalaiset tutkijat Euroopan eteläisen observatorion ESOn teleskoopilla. Emotähti, Gliese 581, sijaitsee vain 20,5 valovuoden päässä ja se on näin ollen sadan meitä lähinnä olevan tähden joukossa. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruuden numerossa 4/2007)
Lue lisää ESOn tiedotteesta (englanniksi)