Esitelmä: Kuu paljain silmin, Osa 2

Kuva: Juho Luomala / Unsplash
 
 
Kirkkonummen Komeetan huhtikuun esitelmä on jatkoa syksyn Kuu-esitelmälle, aiheena Kuu paljain silmin, osa 2. Paikkana on totuttu pääkirjaston Mörne-sali tiistaina 15.4.klo 18 ja esiintyjät ovat syksystä tutut Paula Wirtanen ja Veikko Mäkelä.
 
Kuu-ukko on monelle tuttu Kuun pinnalla aivan paljain silmin nähtävä hahmo. Eri kulttuureissa ja eri aikakausina Kuun pinnalla on nähty monenlaisia muitakin hahmoja. Keskiajan germaanisessa kansanperinteessä Kuussa nähdään risuja kantava mies. Kuusta on hahmotettu myös eläinhahmoja. Esimerkiksi Kiinassa Kuun pinnalla hahmotetaan jänis, josta liikkuukin monenlaisia legendoja. Yhden version mukaan kuunjumalatar Chang’e karkotettiin Kuuhun hänen nautittuaan kaksinkertaisen annoksen kuolemattomaksi tekevää elämän eliksiiriä. Kuussa oleva jänis on hänen lemmikkijäniksensä Yutu.
 
Kuu on ainoa taivaankappale, josta voimme erottaa pinnanmuotoja ilman optisia apuvälineitä. Kuusta voi erottaa yllättävänkin paljon pelkkien paljaiden silmien avulla, helpoiten erottuvat juuri tummat ja vaaleat alueet. Vaaleita alueita kutsutaan ylängöiksi ja tummia alueita meriksi. Todellisuudessa Kuun merissä ei ole vettä, mutta ne ovat saaneet pitää nämä nimensä osana Kuun virallista nimistöä historiallisista syistä – ja hyvä niin, ne ovat nimittäin varsin runollisia. Apollo-lentoja seuranneille ja niistä lukeneille saattaa hyvinkin olla jäänyt mieleen Rauhallisuuden meri. Muita meriä Kuun nimistössä löytyy mm. Sateiden meri ja Kirkkauden meri, joita voi oppia tunnistamaan Kuun pinnalta paljain silmin varsin hyvin. Kraattereita Kuun pinnalta valitettavasti paljain silmin kuitenkaan ei voi erottaa, kuin epäsuorasti heittelealueiden kirkastumina.
 
Erilaisten kirkastumien, Kuun pienempien merien ja muiden vastaavien erottamisen perusteella Kuuta voikin käyttää myös erinomaisena näkötestinä. Yksityiskohtien erottamista varten on tehty erilaisia listoja, joiden avulla voi tarkistaa kuinka pieniä yksityiskohtia Kuusta voi erottaa. Tunnetuimmat näistä ovat 1900-luvussa alussa yhdysvaltalaisen tähtitieteilijän William Pickeringin laatima kaksitoista kohdetta paljain silmin etsittäväksi sisältävä lista sekä niinikään yhdysvaltalaisen Stephen O’Mearan vuonna 2010 laatima lista, jossa erilaisia Kuun yksityiskohtia on merkitty varsin helpoista todella vaikeasti erottuviin kuukohteisiin. Myös esitelmöitsijät ovat Ursan harrastusryhmän piirissä koonneet myös oman ja hieman laajemman Kuu paljain silmin -karttansa.
 
Kuu, varsinkin täysikuu, on pimeällä taivaalla hyvin kirkas. Kuun yksityiskohtia voikin parhaiten ihastella hämärän aikaan, kuten kesäöinä. Kevätillat taas tarjoavat mainiosti kasvavan Kuun iltataivaalla seurattavaksi. Paljon puhuttu superkuu saattaa myös auttaa havaitsemisessa, vaikka Kuu ei silloin huomattavasti suurempi olekaan ja eroa normaaliin tai normaalia pienempään Kuuhun ei voikaan huomata. Pienten yksityiskohtien etsimisessä superkuusta saattaa olla kuitenkin hyötyä.
 
Esitelmöitsijöistä Veikko Mäkelä on tähtitaivaan tutkimisesta paljain silmin kiinnostunut tähtiharrastuksen moniottelija, Paula Wirtasen kiinnostuksen kohteina ollessa Kuu ja Planeetat. Molemmat toimivat vastuuaktiiveina Ursan Kuu ja planeetat -harrastusryhmässä ja ovat pitkäaikaisia tähtitieteen harrastajia.

Lisätietoa Ursan verkkolehti Zeniitin sivuilta. Verkkolehden artikkelisarja on kolmiosainen ja esitelmäsarja kaksiosainen. Tämän esitelmän asiat käydään läpi seuraavissa artikkeleissa:

Kuu paljain silmin, osa 2 – Kuu vaiheesta toiseen

Kuu paljain silmin, osa 3 – hahmoja ja yksityiskohtia