Tietoa Venuksen ylikuluista – myös havaitsijalle
Michael Maunder, Patrick Moore: Transit. When Planets Cross the Sun. Springer-Verlag London Limited. 2000. Nidottu. viii + 164 sivua sekä neljä numeroimatonta kustantajan mainossivua. ISBN-10: 1-85233-621-8.
Kirja kuuluu Patrick Mooren Practical Astronomy -kirjasarjaan. Kirjan nimiölehden viereisellä sivulla on 13 tähän sarjaan kuuluvan kirjan nimet.
Transit-kirja jakautuu kahteen osaan: Ylikulut kautta aikojen sekä Ylikulkujen havaitseminen. Lukujen ulkopuolella ovat Johdanto, Liitteet ja Hakemisto. Hakemisto sisältää kahdella sivulla noin 200 henkilö- ja paikannimeä sekä erilaisia ylikulkuihin liittyviä käsitteitä. Henkilöitä ovat mm. E.M. Antoniadi, J. Chappe, J. Dixon, E. Halley, Jeremiah Horrocks, D. Solander ja P. wardin.
Ensimmäissä osassa on 12 lukua, mm. Ylikulut, miksi ja koska, Kapteeni Cook ja vuoden 1769 ylikulku sekä Tulevia ylikulkuja. Ensimmäisen osan pituus on kaikkiaan 109 sivua.
Viides luku Venus: Vuoden 1639 ylikulku kertoo ensimmäisten ennustettujen ylikulkujen havaitsemisista. Johannes Kepler oli ennustanut, että sekä Merkurius että Venus kulkevat Auringon kiekon editse vuonna 1631. Ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Gassendi yritti havaita molemmat ylikulut. Merkuriuksen ylikulun havaitseminen onnistui. Venuksen ylikulun havaitseminen ei onnistunut kolmesta havaintopäivästä huolimatta. Ylikulku tapahtui eurooppalaisen yön aikana 6./7. joulukuuta. Kepler ei ollut ainoa henkilö, joka laati ylikulkuennusteita. Nykyisen Liverpoolin lähellä Toxtethissa Jeremiah Horrocks laati ennusteen, jonka mukaan Venus kulkee Auringon editse joulukuussa 1639. Hän myös onnistui havaitsemaan ylikulkua.
Ylikulut saivat kahden seuraavan vuosisadan aikana runsaasti havaitsijoita. Näistä kertovat luvut 6 – 8. Vuosien 1761 ja 1769 ylikulkujen havaitsijoista ranskalainen Guillaume Joseph Hyacinthe Jean Baptiste Le Gentil de la Galasiere on tullut kuuluisaksi epäonnistumistensa vuoksi. Syy hänen ensimmäisen ylikulkuhavaintonsa epäonnistumiseen oli Englannin ja Ranskan välinen seitsenvuotinen sota. Toisen ylikulun havaitsemisen estivät taivaan peittäneet pilvet. Onnistuneita havaintoja tekivät mm. Abbe Jean Chappe d’Auteroche ja Alexandre-Gui Pingre.
Kirjan toisessa osassa on kuusi lukua. Ensimmäinen luku käsittelee havaintoturvallisuutta kuudella sivulla. Seuraava luku esittelee erilaisia tapoja käyttää täysaukkosuotimia. Mylar-perustaisia suotimia tulee käsitellä varovasti. Mustaksi valotettuja ja kehitettyjä mustavalkopilmejä tekijä sallii käytettäviksi, mutta huomauttaa, että näiden laatua on äärimmäisen vaikea ennakoida. On siis syytä jättää filmit käyttämättä. Jos ei ole käytettävissä varmoja täysaukkosuotimia, niiden puutteen voi korvata projisoimalla Auringon kuvan varjostimella, mitä tapaa käsitteleekin kirjan 15. luku.
Ylikulkujen valokuvaajille ohjeita antaa 17. luku. Viimeinen luku kertoo, mitä havainnoille voi tehdä.
Kirja on vieläkin käyttökelpoinen, vaikka se on ilmestynyt jo yli kymmenen vuotta sitten. havainto-ohjeet ovat kirja parasta antia.