Tietoa kirkkaimmista tähdistä
Fred Schaaf: The Brightest Stars. Discovering the Universe through the Sky’s Most Brilliant Stars. 2008, 286 sivua. Nidottu. John Wiley & Sons, Inc. ISBN 978-0-471-70410-2.
Tämä Fred Schaafin kirja kertoo kirkkaimmista tähdistä Siriuksesta Regulukseen. Kirja jakautuu neljään osaan.
Osa 1 määrittelee kirkkaan tähden, kertoo tähtien sijainneista, vuotuisista liikkeistä, nimistöstä ja antaa neuvoja tähtien katseluun.
Osa 2 käsittelee maailmankaikkeuden osia, tähtien ominaisuuksia sekä tähtien syntyä ja kuolemaa.
Osa 3 kertoo yksittäisistä tähdistä parhaimmillaan yli 20 sivun verran. Käsitellyiksi tulevat mm. tähtien liikkeet hyvin pitkien aikojen kuluessa, nimien historialliset perusteet, tähtien fysikaaliset ominaisuudet Aurinkoon verrattuina, taivas tähdestä katsottuna.
Viimeisessä osassa on kuusi liitettä, sanasto, lähdeteoksia, kuvien lähteet ja hakemisto. Kaksi ensimmäistä liitettä antavat tähtien sijainnit, spektriluokat, magnitudit, etäisyydet ja pintalämpötilat. Sanastoa edeltävä liite antaa tietoja 200 kirkkaimmasta tahdestä.
Lyyran Vegaa käsittelevästä luvusta käy ilmi, että Vega oli 400 000 vuotta sitten nykyistä himmeämpi. 290 000 vuoden kuluttua Vega saavuttaa suurimman kirkkautensa. Erikoista on, että Aurinko on Vegan ”Pohjantähti.”
Tähtien pyörimisnopeuksissa on suuria eroja. Achernar, alfa Eridani, 0,45 mag on hyvin litistynyt tähti. Sen ekvaattorin halkaisija on 56 prosenttia napahalkaisijaa suurempi. Pyörähdysnopeus ekvaattorilla on vähintään 250 km/s.
Fomalhautia käsittelevässä luvussa Fred Schaaf sanoo, että Alaskan eteläosissa ja Skandinavian eteläosissa asuvat eivät näe koskaan Fomalhautia horisontin yläpuolella. Pitkään Ursan toimintaa seuranneet muistanevat, että Fomalhaut on nähty Helsingissä Kaivopuiston tähtitornissa.
Aldebaranin yhteydessä on maininta, että Kuu peitti Aldebaranin maaliskuussa 509. Edmund Halley käytti mm. tätä tietoa, kun hän keksi tähtien ominaisliikkeen. Pystyin varmistamaan ja tarkentamaan tämän tiedon tähtikarttaohjelmalla. Tähti sivusi Kuun eteläistä reunaa hieman Ateenaa pohjoisempana 11.3.509 klo 16.13. Kuu oli kapea kasvava sirppi.
Kirjaan on jäänyt useita virheitä, jotka eivät kuitenkaan haittaa lukemista. Harmittavin virhe on Polluksia korkevan luvun viimeisellä rivillä. Tekijä esittää lukijoille kysymyksen ”But you may be surprised to hear that” eli ”Olet varmaan hämmästynyt kuullessasi että.” Olisi ollut todella mielenkiintoista tietää, mistä pitäisi olla hämmästynyt.
Kaikesta huolimatta kirja on tutustumisen arvoinen.
(Tekstin kirjoitusvirheitä on korjattu 12.1.2009. Lisäksi kuvan paikka on muutettu paremmin aiheeseen sopivaksi)