Taskukokoinen pilviopas

3.6.2010 klo 19.46, kirjoittaja
Kategoriat: Kirjaesittelyt

Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin taskuopas. 2010, 112 sivua, sidottu. Atena Kustannus Oy. ISBN 978-951-796-649-8. Koko 110 mm (leveys) x 145 mm (korkeus) x 13 mm (paksuus). Suomentaja Ulla Lempinen. Hinta noin 20 euroa.

Pilvibongarin taskuoppaan kansikuva

Atena Kustannus Oy julkaisi vuonna 2007 saman tekijän suurempikokoisen kirjan erilaisten pilvien havaitsemisesta nimellä Pilvibongarin opas. Se esitteli 310 sivulla mustavalkeiden kuvien kera erilaisia pilvityyppejä ja kuinka niitä havaitaan. Suuren koon ja painon vuoksi kirja ei soveltunut kenttäkäyttöön.

Taskuoppaan nimilehden vastakkaiselle sivulle kukin kirjan ostanut voi kirjoittaa oman nimensä tekstin ”Tämän pilvikokoelman omistaa:” jatkoksi. Muuallakin kirjassa on runsaasti omilla tiedoilla täydennettäviä kohtia.

Pilvien esittely alkaa kesäaikaan yleisellä kumpupilvellä, jota seuraa kahden sivun välein yhdeksän muuta yleistä pilvityyppiä. Näitä kuvauksia seuraavat pilvien alalajien ja muunnosten esittelyt. Lähes kaikki valokuvat ovat värillisä. Pilvien kuvailuja on kaikkiaan viidessä jaksossa.

Pilvityyppien kuvailussa on pieni osio, joka kertoo, että pilveä tavataan joidenkin toisten pilvien seurassa. Tietoihin kuuluu myös ilmoitus ”älä sekoita tähän.” Alasin-pilven voi sekoittaa ydinräjähdyksen sienipilveen. Tosin pitkään aikaan ei kukaan ole nähnyt radioaktiivisia sienipilviä. Tavanomaisten räjähdysaineiden aiheuttamia sienipilviä saattaa näkyä, mutta nekään eivät osu tavallisen kulkijan näkökenttään.

Kirjan lopussa ovat teknisten termien selitykset, pilvien virallinen luokittelu ja latinankieliset nimet taulukon muodossa, valokuvaajien luettelo, kaikkien pilvimuotojen valokuvakooste sekä hakemisto. Kaikkiaan 105 valokuvaajaa ovat antaneet luvan käyttää heidän ottamiaan valokuvia kirjan kuvittamiseen. Kansien sisäsivut kertovat kaavion avulla, millaisilla korkeuksilla eri pilvityypit esiintyvät.

Kirjan sisällysluettelossa ja kunkin pilvityypin esittelyn kohdalla on tilaa pilvien havaitsemisesta saataville pistemäärille. Havaintopäiväkirjaan kirjatuista pilvistä saa parhaimmillaan 55 pistettä. Helposta kumpupilvestä saa 10 pistettä. Harvinaisesta ja dramaattisesta Kelvin-Helmholtzin aaltopilvestä saa täydet 55 pistettä. Kirjan havaintojen kirjausalueet edellyttävät, että havainnosta kirjataan päivämäärä, kellonaika, paikka ja sääolosuhteet. Jos tapahtuma on valokuvattu, ruksi ruutuun ja tiedoston nimi talteen.

Kirjan pieni koko mahdollistaa taskuoppaan pitämisen aina mukana. Tällöin on mahdollista oudon pilvityypin kohdalla katsoa kirjasta, mikä pilvi on havaittu. Ajan kuluessa erilaisten pilvityyppien tunnistaminen muuttuu automaattiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *