Romaani tähtiharrastuksesta

5.11.2012 klo 17.27, kirjoittaja
Kategoriat: Kirjaesittelyt

etaisyys_m31

Asko Martinheimo: Etäisyys M31. Toinen painos. 1973. Sidottu. 159 sivua, yksi piirroskuva. Nuorten toivekirjasto. Werner Söderström Osakeyhtiö. ISBN-10: 951-0-06005-4.

Tähtiharrastuksesta kertovia romaaneja ei ole sattunut käsiini kovin usein. Muutamia elämäkertateoksiksi luokiteltuja kirjoja olen esitellyt aikaisemmin. Nyt esiteltävä kirja on ilmestynyt jo lähes 40 vuotta sitten.

Asko Martinheimo (Asko Erik Vilhelm Mattson, salanimenä A. U. Pirkkala, 28.9.1934 – 4.2.2002) kirjoitti yli 20 kirjaa, useita kuunnelmia, televisionäytelmiä ja kolme kokoillan näytelmää. Hän oli koulutukseltaan kansakoulun ja peruskoulun yläasteen opettaja. Asko Martinheimo toimi vapaana kirjailijana vuosina 1983-1988. Hän oli myös Tampereen yhteiskoulun lukion kirjallisen ilmaisun tuntiopettaja sekä Oriveden kirjoittajakurssien ohjaaja. Erilaisia palkintoja hän sai 15 kappaletta. Ainakin kolme hänen kirjoittamaansa kirjaa on julkaistu Nuorten toivekirjastossa (”Melkein seitsemän”, ”Pilkku päässä” ja ”Etäisyys M31”).

Lähes 40 vuotta sitten Nuorten toivekirjastossa julkaistu kirja ”Etäisyys M31” kertoo elävästi 15-vuotiaan Teemu Paanasen taipaleesta alkavana tähtitieteen harrastajana.

Teemu, pikkuveli Tommi sekä heidän äitinsä ja isänsä muuttivat kolme vuotta aikaisemmin rannikon saaresta Tampereen lähistölle. Heidän aikaisemmista vaiheistaan kertovat kirjat ”Melkein seitsemän” ja ”Pilkku päässä.” Teemu käy oppikoulua ja pelaa jääkiekkoa Peli-Veikot-joukkueen maalivahtina. Koulutovereihin kuuluu mm. Mirkku. Teemun kiinnostus jääkiekkoon vähenee. Tilalle tulee tähtitiede.

Tähtitieteeseen Teemu tutustui vierailtuaan vuotta aikaisemmin Tampereen Planetaariossa. Puolen tunnin esitys riitti kiinnostuksen herättämiseen. Vierailun jälkeen Teemu Etsi kirjastosta tähtitiedettä koskevia kirjoja. Joululahjaksi saamansa Tähtiharrastuskirjan (tekijänä B. E. Seljo, tekijää ei kirjassa mainita) tiedot Teemu omaksui varsin perusteellisesti.

Teemun haaveena oli Tampereella Instrumentariumin ikkunassa ollut 90 mm:n läpimittainen peilikaukoputki. 460 markkaa maksaneen kaukoputken hankinnan Teemu rahoitti keräämällä kymmeniä litroja mustikoita. Ensimmäiset litrat päätyivät piirakan täytteeksi. Marjatulot eivät riittäneet kaukoputken ostoon. Puuttuvat rahat Teemu sai myymällä tarpeettomiksi jääneet jääkiekkovarusteensa.

Kaukoputken mukana tuli kaksi okulaaria, suurennoksen kaksinkertaistava jatkokappale sekä okulaariin ruuvattava aurinkosuodin. Liikkeen optikko ei kertonut, että aurinkosuodin on vaarallinen. Muistakaan kaukoputken ominaisuuksista optikko ei osannut kertoa ilman englanninkielistä ohjekirjaa. Suodin onneksi särkyi ensimmäisellä käyttökerralla vahinkoa aiheuttamatta.

Myös tamperelaisissa kouluissa oppilaat pitivät luokkaesitelmiä valitsemistaan ja opettajan hyväksymistä aiheista. Teemun esitelmän aiheeksi tuli tähtitiede. Esitelmälle piti vielä keksiä vetävä otsikko. Otsikoksi löytyi lopulta ”Etäisyys M31.” Teemu aikoo esitelmänsä aluksi piirtää luokan taulun toiseen päähän liituristin. Kirja päättyy esitelmän aloitussanoihin: ”Kun lopetan esitelmäni, tämä piste ei enää ole tällä kohdalla. Se on kolmenkymmenenkuudentuhannen kilometrin päässä ja hieman lähempänä Vega-tähteä kuin nyt.”

Lukekaa kirja. Samalla tutustutte 1970-luvun alun koululaisten ajatusmaailmaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *