Maan muodon mittaaminen
Larrie D. Ferreiro: Measure of the Earth. The Enlightment Expedition That Reshaped Our World. 2011. Basic Books, a member of the Perseus Books Group, New York. xix + 353 sivua. Sidottu. Irrallinen kansipaperi, jossa ovat sekä tekijän että kirjan esittelyt. ISBN 978-0-465-01723-2 (kovakantinen laitos). Kirja on saatavissa myös e-kirjana, e-ISBN 978-0-465-02345-5.
Maan muodosta oli 1700-luvun alussa kaksi käsitystä. Ranskalaisen filosofin Rene Descartesin mukaan maa oli navoilta venynyt. Isaac Newton oli sitä mieltä, että maan pyöriminen aiheutti ekvaattorille pullistuman ja navoille litistyminen. Ranskan Tiedeakatemian jäsenet, mm. Johann Bernoulli kannattivat Descatesin teoriaa ja navoilta pidentynyttä maata. Englannin kanaalin toisella rannalla, Lontoon Fleet Streetin varrella Royal Societyn jäsenet olivat voimakkaasti Newtonin litistyneen maan kannalla.
Ludwig XV:n hovissa nuori ja voimakastahtoinen ministeri Jean-Frederic Philippe Phelypeaux, kreivi de Maurepas ymmärsi, että ilman maan muodon ja koon tarkkaa tuntemusta, navigointi valtamerien poikki olisi sattuman kauppaa. Britannia oli jo 20 vuoden ajan luvannut 20 000 punnan palkkion luotettavan navigointimenetelmän keksijälle. Maurepas laati vuonna 1734 Ranskan Tiedeakatemialle ehdotuksen, että lähetetään tieteellinen retkikunta mittaamaan leveysasteen pituus ekvaattorille. Afrikan päiväntasaajan rannikot olivat vielä vihamielisiä ja trooppisen Aasian saaret olivat liian kaukana. Ainoa saavutettavissa oleva paikka päiväntasaajalla oli Peru, joka oli Espanjan varallisuuden pääasiallinen lähde. Retkikunta Peruun toteuttaisi Maurepasin toisen strategisen päämäärän: laivaston ministerinä hän halusi lujittaa Espanjan kanssa solmittua sotilaallista liittoa Britannian vastapainona. Siirtomaiden ministerinä Maurepas oli yhtä innokas saamaan lähempiä tietoja Etelä-Amerikan rikkauksista, ehkä myös avaamaan kaupallisia suhteita Espanjan siirtokuntien ja Ranskan välille.
Päiväntasaajalle tehtävällä Geodesisella retkellä ei ollut edeltäjää. Se oli maailman ensimmäinen kansainvälinen tieteellinen tutkimusretki, jossa osallistujat olivat kahden valtion kansalaisia. Maurepasilta kului pitkä aika retken suunnitteluun, kuljetusten järjestelyyn ja varojen hankkimiseen. Espanjan kuninkaalta piti vielä hakea passit retkikunnan ranskalaisille jäsenille. Retkikunta saapui Quitoon toukokuussa 1736 kahden vuoden suunnittelun ja vuoden kestäneen matkan jälkeen.
Kirja kertoo aluksi maan muotoa tutkimaan lähteneen retkikunnan huomattavimmista jäsenistä 1,5 sivun verran. Retkikuntaan kuuluivat mm. Louis Godin (1704-1760), Pierre Bouguer (1698-1758), Charles-Marie de la Condamine (1701-1774), Jorge Juan y Santacilia (1713-1773), Antonio de Ulloa y de la Torre-Guiral (1716-1795), Joseph de Jussieu (1704-1779) ja kuusi muuta henkilöä.
Seuraava luku on johdanto, joka kertoo Yaruquin perusviivan mittaamisesta. Johdantoa seuraa yhdeksän lukua (mm. The Problem of the Earth’s Shape, Preparations for the Mission ja Finding Quito). Kirjan lopussa ovat epilogi, jälkisanat, huomautuksia käytetystä kielestä, mittayksiköistä ja valuutoista. Aivan kirjan lopussa ovat kiitokset, huomautukset ja hakemisto. Noin 50 sivun mittaiset huomautukset ja hakemisto on painettu muuta kirjaa pienemmillä kirjasimilla. Jos koko kirja olisi painettu pääosan suuruisilla kirjasimilla, kirjan sivumäärä olisi ollut noin 420.
Kirjan mielenkiintoinen piirre on yritys verrata 1700-luvun rahamääriä vuoden 2010 Yhdysvaltain dollariin. Nykyrahassa retkeen olisi kulunut huomattavan suuri määrä miljoonia dollareita.
Retkikunnan työn onnistuminen sai aikaan useita kansainvälisiä retkikuntia mm. havaitsemaan Venuksen kulkua Auringon kiekon editse vuosina 1761 ja 1769.
Kirja oli varsin miellyttävä lukukokemus ja se antoi vaikuttavan kuvan 1700-luvun tutkijoiden työskentelymenetelmiin ja pitkien retkien mukana tulleisiin vaikeuksiin.