Euroopan eteläisen observatorion lehti. The Messenger.
ESO, European Southern Observatory on eurooppalaisten hallitusten välinen tähtitieteellinen järjestö. Sen työtä avustavat Itävalta, Belgia, Brasilia, Tsekinmaa, Tanska, Ranska, Suomi, Saksa, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. ESOn ohjelmaan kuuluu tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnittelu, rakentaminen ja käyttö. ESOlla on kolme observatoriota Chilessä: La Silla, Paranai ja Liano de Chajmantor.
ESOn lehti The Messenger ilmestyy neljä kertaa vuodessa paperisena ja sähköisenä. Ilmestysmisajat ovat maaliskuu, kesäkuu, syyskuu ja joulukuu. Ursa ei ole maksanut lehden tilauksesta mitään. Tilausmaksun maksanee Suomen valtio ESOn jäsenmaksun osana.
ESOn päämaja on Saksassa Münchenin pohjoispuolella Isar-joen varrella viime vuonna 1100-vuotisjuhliaan viettäneessä Garching bei München -kaupungissa.
Numero 164, June 2016
The Messenger, no 164, 2016, June
Lehden kannessa ovat vakiona jäsenmaiden liput sekä ESOn logo. Lehden artikkelit kertovat tehdyistä tutkimuksista. Numerossa 164, June 2016 on artikkeleita teleskoopeista ja instrumenteista sekä tähtitieteellisistä tutkimuksista. Lehdessä on myös uutisia. Kansikuvana ja ensimmäisenä artikkelina on VLT-kaukoputken uuden ohjainjärjestelmän käyttöönotto 26.4.2016. Normaalisti kaukoputken ensivalo otetaan vastaan. Tällä kertaa kaukoputki tuotti ensivalonsa.
Lehdeen lopussa on kertomuksia ESOn henkilöstöstä. Lothar Noether siirtyi eläkkeelle toimittuaan ESOn palveluksessa 33 vuotta. Katharina Immer, Evelyn Johnston ja Wolfgang Kerzendorf kertovat, kuinka he kiinnostuivat tähtitieteestä ja päätyivät ESOn palvelukseen.
Numero 165, September 2016
The Messenger no 165 September 2016
Ferdinand Patar esittää tilastotietoja ESOn kaukoputkien käyttöoikeuksien pyynnöistä ja myönnetyistä oikeuksista. Aineisto koostuu 3 000 hakijan kahdeksan vuoden aikana tekemistä yli 13 000 havaintosuunnitelmasta. Naisten osuus onnistuneista tutkimushankkeista oli 16 plus tai miinus 0,6 prosenttia. Miehillä onnistumisten osuus oli 22 plus tai miinus 0,4 prosenttia. Artikkelissa on useita taulukkoja ja kaavioita.
Richard G. West ja 35 muuta tutkijaa ovat laatineet artikkelin Parana-vuorella käyttöön otetusta uudesta ylikulkujen avulla eksoplaneettoja tutkivasta laitteistosta NGTS, The Next Generation Transit Survey. Laitteistoon kuuluu 12 identtistä 20 cm f/2,8 astrografia ja 2k x 2k CCD kameraa, jotka ovat toisistaan riippumatta suunnattavilla jalustoilla. Kunkin yksikön näkökenttä on 3 x 3 astetta. Yhdessä nämä tuottavat sadan neliöasteen kuvakentän.
Lehden lopussa Ruud Visser, Linda Watson ja Daniel Asmus kertovat, kuinka he päätyivät ESOn tutkijoiksi.
Ruud Visser on alankomaalainen kemian opiskelija, jonka tutkimusalaksi tuli astrokemia.
Linda Watson aloitti tieteellisen uransa Floridan yliopistosta. Hänen myöhempinä opinahjoinaan olivat Kitt Peak National Observatory, The Ohio State University ja Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics.
Daniel Asmus on lähtöisin Saksan pohjoisosan Bad Segebergin pikkukaupungista. Hän päätyi opiskelemaan fysiikkaa Kielin yliopistoon. Hän valmistautui ymmärtämään kvanttifysiikkaa. Yliopistoon saapuneen uuden tähtitieteen professorin, Wolfgang Duschin vaikutuksesta Danielin tutkimusala muuttui. Tulevaisuudelta Daniel odottaa innokkaasti James Webb Space Telescopea ja Euroopan äärimmäisen suuren teleskoopin valmistumista.
Nuorten tutkijoiden esittelyä seuraa filosofian tohtoreiksi koulutettaville suunnattu opiskeluohjelma. Hakijoiden tulee toimittaa esittelykirje, CV julkaisuluettelon kera sekä joukko muita hakemusta tukevia dokumentteja. Hakemuksia käsitellään toukokuussa ja marraskuussa. Aivan lopussa on rivin mittainen maininta, että paikat ovat tasapuolisesti avoinna sekä nais- että miespuolisille hakijoille.