Eli Maor: June 8, 2004. Venus in transit
Eli Maor: June 8, 2004. Venus in Transit. Princeton University Press. 2000. Sidottu. xiii + 186 sivua. Kansipaperi. ISBN-10: 0-691-04874-6.
Eli Maor kertoo aluksi, kuinka hän tuli tutustuneeksi hyvin nuorena tähtitaivaaseen. Tutuksi tulivat kuunpimennys, tarinat Kolumbuksesta ja Galileista sekä lukuisat tähtitieteelliset kirjat. Esipuheen lopussa tekijä kertoo ketkä ovat vaikuttaneet kirjan valmistumiseen. Hänen Eyal-poikansa laati viivapiirrokset, Helene Auer käänsi Camille Flammarion raportit vuoden 1882 Venuksen ylikulusta ranskasta englantiin. Muita apuaan antaneita henkilöitä ja laitoksia on useita. Hänen rakas vaimonsa Dalia saa kiitokset jatkuvista rohkaisuista ja hyödyllisistä kommenteista.
Esipuhetta seuraava prologi kuvailee ylikulun tilannetta Jerusalemissa tiistaiaamuna kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 2004. Aurinko on juuri noussut idästä Juudean erämaan ylle. Satoje ihmisiä on keraantynyt Scopus-vuoren rinteille. Väki ei katso kaupunkia vaan nousevaa Aurinkoa. Täsmälleen klo 8.19 pieni musta täplä näkyy Auringon itäisellä reunalla. Koko katselijajoukko huutaa yhtäaikaisesti first contact. 19 minuuttia myöhemmin katselijoiden jännitys laantuu, koska Venus on nyt kokonaan Auringon kiekon edessä.
Kirjan ensimmäinen luku Johannes Kepleristä ja hänen planeettojen liikkeitä kuvaavista laeistaan. Keplerin viimeinen suuri työ oli Rudolfin taulujen laatiminen. Tämän avulle Kepler teki kaksi hämmästyttävää ennustusta. 7.11.1631 Merkurius-planeetta kulkee suoraan Auringon editse. Täsmälleen kuukautta myöhemmin, 6. joulukuuta Venus tekee saman. Kepler ymmärsi näiden tapahtumien mahdollistavan planeettojen halkaisijoiden määrittämisen. Hänen laskelmansa osoittivat, että Venuksen ylikulku ei olisi nähtävissä Euroopassa. Hän kehoitti Uuden maailman merenkulkijoita tarkkailemaan Aurinkoa mahdollisen ylikulun varalta. Merkuriuksen ylikulku sensijaan oli nähtävissä Euroopassa. Kolmesta havaitsijasta ainoastaan Pierre Gassendi laati yksityiskohtaisen rapartin.
Keplerin laskelmat kertoivat, että vuoden 1631 ylikulun jälkeinen ylikulku tapahtuu vasta 6.6.1761. Nuori englantilainen tähtitieteilijä Jeremiah Horrocks teki omat laskelmansa. Hän huomasi, että Kepler oli laskenut Venuksen ohittavan Auringon vain hieman Auringon eteläpuolelta. Horrocksin havaintotyötä haittasivat jumalaiset velvollisuudet. Hän onnistui mittaamaan Venuksen sijainnin, läpimitan ja liikkeen suunnan. Venuksen läpimitta oli noin yksi kaariminuutti, paljon pienempi kuin kukaan oli ajatellut.
Kirjan ensimmäinen liite käsittelee Edmond Halleyn kehittämää menetelmää Auringon parallaksin määräämiseksi. Toinen liite antaa vuoden 2004 ylikulun tapahtuma-aikoja usealle paikkakunnalle. Kolmas liite antaa tuleivaisuuden ylikulkujen päivämäärät sekä esim. Marsista nähtävien ylikulkujen päivämäärät.
Kirja an käyttökelpoinen historian näkökulmasta. Tämänvuotisen ylikulun suunnittelulle ei kirja anna apua.