Fanin kirja Patrick Mooren elämästä
Martin Mobberlay: It Came From Outer Space Wearing an RAF Blazer! A Fan’s Biography of Sir Patrick Moore. Springer International Publishing Switzerland. 2013. Nidottu. xxvi + 655 sivua. ISBN 978-3-319-00608-6.
Britannian TV-katsojille nimi Patrick Moore on toiminut tähtitieteen ja avaruusmatkojen synonyyminä vuodesta 1957 lähtien. Tällöin oli vuosikymmeniä jatkuneen The Sky at Night -televisiosarjan ensiesitys.
Kirjan esipuhe alkaa vuodesta 1968, jolloin tekijä oli juuri täyttänyt 10 vuotta. Hän sai käsiinsä Patrick Mooren taskukokoisen kirjan The Observer’s Book of Astronomy. Kirjan ansiosta Martin Mobberlay kiinnostui tähtitieteestä. Hän katsoi Patrick Moorea televisiossa ja hankki lisää hänen kirjojaan. Vain 11 kuukautta myöhemmin NASAn Apollo 8 -lennon aikana alkoi Patrick Mooren ura tähtitieteelisten televisio-ohjelmien toimittajana. 1960-luvun loppupuoli oli aikaa, jolloin jokaisen brittiäisen pojan TV-sankarin etunimi oli Patrick.
Martin Mobberlay on koonnut tietoja Patrick Mooren elämästä 30 vuoden aikana. Kirjan Kiitokset-luvusta enemmän kuin puolet kuluu tietoja antaneiden henkilöiden nimien luettelemiseen. Aakkosjärjestyksessä olevat nimet alkavat Paul Abelilla ja George Alcockilla. Muita tunnettuja nimiä ovat David A. Hardy, Cdr Henry Hatfield, Guy Hurst, Gerald North, J. Hedley Robinson, Leif J. Robinson, Gordon Taylor ja Dave Tyler. Kiitokset ansaitsevat erityisesti Martin Mobberlay isä sekä itse Patrick Moore. Esipuhetta edeltävässä omistuskirjoituksessa Martin esittää kiitoksensa äidilleen, Barbara Mobberlaylle (1929–2006), joka 48 vuoden ajan innosti tekijää tähtitieteellisissä pyrkimyksissä-
Patrick Mooren suosittuja sanontoja on kolmen sivun verran, mm. ”Linnunratamme näyttää kahdelta vastakkain asetetulta paistetulta kananmunalta.”
Kirja on jaettu kaikkiaan 43 lukuun, viiteen liitteeseen ja hakemistoon.
Kolme ensimmäistä lukua kertovat Patrick Mooresta lapsena ja nuorena Kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) lentäjänä sekä sodan jälkeisistä Kuun havainnoista. Myöhemmät luvut kertovat Patrick Mooren ensimmäisistä kirjoista. Kuudennessa luvussa tapaamme Patrick Mooren BBC:n ohjelman tekijänä.
Useat luvut liittyvät tasavuosiin. The Sky at Night -ohjelman 20-vuotisjuhla kuvattiin 13.4.1977 ja se esitettiin viikkoa myöhemmin. 30 vuotta myöhemmin ohjelman esitysaika oli iltapäivällä eikä parhaimpaan katseluaikaan alkuillasta. Uusinnat olivat alkuillasta ja lounasaikaan. Maaliskuussa 2011 ilmestyi Patrick Mooren kirja ”88 Not Out.” Samaan aikaan sattui myös The Sky at Night -ohjelman 700. esityskerta.
Patrick Mooren elämään vaikuttivat myös toiminta The British Astronomical Association -yhdistyksessä ja esityisesti sen Kuun havaitsijoiden jaostossa.
Martin Mobberlay on tehnyt suuren työn kootessaan Patrick Mooren elämästä kertovan kirjan. Suuri sivumäärä vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja kenties viikkojen mittaisen luku-urakan. Oma luku-urakkani pääsi useita vuosia sitten kirjan luvun 16 Mainly BAA and TLP, sivulle 262.
Kotimaisia lehtiä. Suomalainen kivi. Kiven käytön erikoislehti.
Lehteä julkaisee Kiviteollisuusliitto ry.
Numero 1/2016
Lehti kertoo kiven käytöstä useiden artikkelien ja lukuisten valokuvien avulla. Lehti on luettavissa myös näköispainoksena osoitteessa www.suomalainenkivi.fi. Lehdessä ei ole mainintaa vuodessa julkaistavien numeroiden määrästä.
Päätoimittaja Pekka Jauhiainen kertoo pääkirjoituksessaan ekologisesti kestävien kivituotteiden kasvavasta tarpeesta. Erkki Böös kertoo OP Ryhmän uudessa Vallilan toimipisteessä käytettävistä kivistä lattioiden materiaaleina. Artikkelin ingressi kertoo, että käytetylle kotimaiselle kivelle ei tässä projektissa ollut vaihtoehtoja.
Mirkka Kortelainen kertoo Erikoistumalla maailmanmarkkinoille -artikkelissaan Savitaipaleella toimivan Sorvikivi Oy:n toiminnasta.
Pienessä kuvassa on spektroliittipallo, joka valmistuttuaan pyörii ohuen vesikalvon päällä. Kuvan taustalla on kaksi trukkia ja pienehkö talo. Näihin verrattuna pallo ei voi olla kovin suuri. Kivi on hiottu palloksi 0,05:n tarkkuuella. Tarkkuuden yksikön pitänee olla millimetri. Kirjoittajan mukaan kiven paino on 27 000 tonnia ja ympärysmitta 2,62 metriä. Kirjallisuus antaa spektroliitin tiheydeksi 2,69–2,70 g/cm3 (2,69–2,70 kg/dm3 tai 2,69–2,70 tonnia/m3). Painon tulee kuitenkin olla 27 tonnia ja 2,62 metrin ympärysmitta tulee korvata 2,62 metrin halkaisijalla. Kivipallojen valmistaja Sorvikivi Oy kertoo sivustollaan, että kolmimetrinen spektroliittipallo painaa noin 38 tonnia.
Yhteydenotto lehden toimitukseen ei tuonut selvyyttä kivipallon massaan ja halkaisijaan. Kivialalla on totuttu suuriin massoihin. Tästä syystä mittayksikköjen virheellisyyksiä on vaikea huomata. Jos kivipallon korvaa kuution muotoisella vesisäiliöllä, jokainen voi päässä laskien tutkia, millaiseen säiliöön vettä tarvitaan kymmeniätuhansia kuutiometrejä.
Kokonaisuudessaan lehti antaa edustavan kuvan suomalaisista kivien käyttäjistä ja kiviteollisista yrityksistä.
Vastaa
Kotimaisia lehtiä. Sieppo. Villi luontolehti.
Sieppo-lehteä julkaisee Luonto-Liitto ry. Lehti on tullut Ursalle jo vuonna 1997.
Numero 5/2016
Lehden nimen täsmennys vaihtuu numerosta toiseen. Kahdessa aikaisemmassa numerossa täsmennykset olivat Virkistävä luontolehti ja Hurisevien siipien luontolehti. Seuraava numero on Jouluinen luontolehti.
Lehdessä on luonnossa liikkuville lapsille monenlaisia tehtäviä ja tarinoita.
Pääkirjoituksena voi pitää Riitta Nykäsen kertomusta jokihelmisimpukan elämän vaiheista.
Ensimmäisessä tehtävässä tulee etsiä sokkelosta luontosanoja. Vastaukset ovat sivun alareunassa nurinpäin. Toisessa tehtävässä tulee laskea pienten otusten määrät kuvasta ja värittää kuva. Marjatta Sihvosen kirjoittama ja Laila Nevakiven kuvittama kertomus antaa tietoja liito-oravista. Luonto-Liiton kesäleiri Begtskärillä tuotti yhdelle sivulle yhden ison ja neljä pientä kuvaa.
Marjo Soulamo haastatteli kahdella sivulla torniolaista matelijoita harrastavaa Heikka Mattilaa. Marja-Pauliina Paananen jatkaa Rebekan ja sirittäjän tarinaa, joka alkoi Siepon edellisessä numerossa. Tarinaa riittää vuoden 2017 puolelle.
M. H. Vinha ja Pau Norontaus ovat päässeet laatimassaan sarjakuvassa Bereniken amuletti jo viidenteen osaan. Tarina päättyy Siepon numerossa 6/2016. Lehden lopussa on toinen sarjakuva. Heta Nääs kirjoittaa ja piirtää yhden sivun mittaista Pojo-sarjakuvaa. Tässä numerossa Pojo kertoo punahärö-kuoriaisista.
Vastaa
Kotimaisia lehtiä. Arkhimedes. Fysiikan ja matematiikan aikakausilehti.
Myös Arkhimedes on tullut Ursalle vuosikymmenten ajan. Vuonna 1982 lehden vuosien 1979–1981 numerot sidotettiin kolmeksi kirjaksi.
Numero 2/2016
Sisältö on jaettu osiin Pääkirjoitus, Uutiset, Artikkelit, Uusia kirjoja ja Muistokirjoituksia.
Pentti Ola kirjoittaa pääkirjoituksessaan matematiikan tärkeydestä.
Uutiset kertovat, että Andrew Wiles sai vuoden 2016 Abel-palkinnon. Vuodesta 2003 lähtien jaettu Abel-palkinto myönnetään erityisen syvällisistä ansioista ja vaikutuksista matematiikassa.
Toinen uutinen kertoo, että Suomen Fyysikkoseura täyttää ensi vuonna 70 vuotta.
Matematiikan tutkijoiden kokouksesta kertoo Aalto-yliopiston Kirsi Peltonen otsikolla Quasiweekend II–Ten years after. Ensimmäistä samannimistä konferenssia vietettiin vuonna 2005 Seppo Rickmanin ja Jussi Väisälän 70-vuotisjuhlien kunniaksi. Tämänkertaiseen tilaisuuteen oli saapunut yli sata kuulijaa ainakin 22:sta eri maasta. Puhujia oli yli 20. Uutisella oli mittaa runsaat kaksi sivua.
Juha Kallunki kertoo artikkelissaa radiotaajuuksilla tehtävästä aurinkotutkimuksesta. Viisisivuisessa artikkelissa on neljä kuvaa ja yksi havainnoista laadittu kaavio.
Simo K. Kivelä kertoo sadan vuoden takaisista Teknillisen korkeakoulun geometrisista malleista. Hänen ensimmäisenä tehtävänään vuonna 1966 oli järjestää muutossa huonoon kuntoon mennyt mallikokoelma. Nyt hänellä on edessään sama tehtävä. Hänellä on kaikki mahdollisuudet paneutua asiaan aikaisempaa huolellisemmin. Eläkeläisellä kun on vielä aikaakin.
Ilpo Vattulainen, Samuli Ollila, Kati Öörni, Artturi Koivuniemi, Kyösti Heimonen ja Simo Huotari muistelevat Marja Hyvöstä ja Ritva Serimaata, jotka menehtyivät vaikeisiin sairauksiin vuoden alkupuoliskolla.
Vastaa
Kotimaisia lehtiä. Natura. Biologian ja maantieteen opettajien liiton julkaisu.
Natura ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1963. Se on ensimmäisiä Ursalle tulleita maksuttomia lehtiä. Lehden numerot 1975: 3–1978 sidotettiin kirjaksi vuonna 1979.
Numero 3/2016. Lehden liitteenä tuli Metsävisa-kalenteri.
Artikkelit on jaettu ryhmiin Opetus & oppiminen, Luonto & ympäristö sekä Tiede & Tutkimus.
Päätoimittaja Hanna-Kaisa Hellsten pohtii liiton jäsenmaksujen ja toiminnan välistä suhdetta. Muuttuneet tavat tuottaa opetusmateriaaleja ovat pienentäneet materiaalien tuottamisesta saatavia tuloja. Liiton ydintoiminta on pohdinnan alaisena. Tätä kirjoittaessani liiton syyspäivät ja vuosikokous ovat ohitse. Myöhemmin nähdään, mitä muutoksia on tulossa.
Luonto & ympäristö -jakson ensimmäinen artikkeli kertoo tulevasta Hossan kansallispuistosta. Suomussalmella ja Kuusamossa sijaitsevalle Hossan retkeilyalueelle suunniteltiin joitakin vuosia sitten tehtäväksi laajoja metsähakkuita. Luonto on nyt saanut lain suojan. Somerjärven itäosan koillisrannalla on hieman vedenpinnan yläpuolella pystysuoran kallion pinnassa 3 500–4 500 vuotta vanhoja värillisiä maalauksia.
Lehden lopussa Hannele Heino ja Hannu Eskonen arvioivat kuutta kirjaa, viimeisenä A. Uddströmin ja V. Rinteen kirjan suomalaisista skorpioneista ja lukeista.
Edellisessä numerossa 2/2016 mielenkiintoisia kohtia olivat Hanna-Kaisa Hellstenin pääkirjoitus, Jorma Pagangon katsaus kevään 2016 ylioppilaskirjoitusten biologian kokeen vastauksiin sekä Arja Kaasisen artikkeli Kasviota tekemään.
Vastaa
Euroopan eteläisen observatorion lehti. The Messenger.
ESO, European Southern Observatory on eurooppalaisten hallitusten välinen tähtitieteellinen järjestö. Sen työtä avustavat Itävalta, Belgia, Brasilia, Tsekinmaa, Tanska, Ranska, Suomi, Saksa, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. ESOn ohjelmaan kuuluu tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnittelu, rakentaminen ja käyttö. ESOlla on kolme observatoriota Chilessä: La Silla, Paranai ja Liano de Chajmantor.
ESOn lehti The Messenger ilmestyy neljä kertaa vuodessa paperisena ja sähköisenä. Ilmestysmisajat ovat maaliskuu, kesäkuu, syyskuu ja joulukuu. Ursa ei ole maksanut lehden tilauksesta mitään. Tilausmaksun maksanee Suomen valtio ESOn jäsenmaksun osana.
ESOn päämaja on Saksassa Münchenin pohjoispuolella Isar-joen varrella viime vuonna 1100-vuotisjuhliaan viettäneessä Garching bei München -kaupungissa.
Numero 164, June 2016
The Messenger, no 164, 2016, June
Lehden kannessa ovat vakiona jäsenmaiden liput sekä ESOn logo. Lehden artikkelit kertovat tehdyistä tutkimuksista. Numerossa 164, June 2016 on artikkeleita teleskoopeista ja instrumenteista sekä tähtitieteellisistä tutkimuksista. Lehdessä on myös uutisia. Kansikuvana ja ensimmäisenä artikkelina on VLT-kaukoputken uuden ohjainjärjestelmän käyttöönotto 26.4.2016. Normaalisti kaukoputken ensivalo otetaan vastaan. Tällä kertaa kaukoputki tuotti ensivalonsa.
Lehdeen lopussa on kertomuksia ESOn henkilöstöstä. Lothar Noether siirtyi eläkkeelle toimittuaan ESOn palveluksessa 33 vuotta. Katharina Immer, Evelyn Johnston ja Wolfgang Kerzendorf kertovat, kuinka he kiinnostuivat tähtitieteestä ja päätyivät ESOn palvelukseen.
Numero 165, September 2016
The Messenger no 165 September 2016
Ferdinand Patar esittää tilastotietoja ESOn kaukoputkien käyttöoikeuksien pyynnöistä ja myönnetyistä oikeuksista. Aineisto koostuu 3 000 hakijan kahdeksan vuoden aikana tekemistä yli 13 000 havaintosuunnitelmasta. Naisten osuus onnistuneista tutkimushankkeista oli 16 plus tai miinus 0,6 prosenttia. Miehillä onnistumisten osuus oli 22 plus tai miinus 0,4 prosenttia. Artikkelissa on useita taulukkoja ja kaavioita.
Richard G. West ja 35 muuta tutkijaa ovat laatineet artikkelin Parana-vuorella käyttöön otetusta uudesta ylikulkujen avulla eksoplaneettoja tutkivasta laitteistosta NGTS, The Next Generation Transit Survey. Laitteistoon kuuluu 12 identtistä 20 cm f/2,8 astrografia ja 2k x 2k CCD kameraa, jotka ovat toisistaan riippumatta suunnattavilla jalustoilla. Kunkin yksikön näkökenttä on 3 x 3 astetta. Yhdessä nämä tuottavat sadan neliöasteen kuvakentän.
Lehden lopussa Ruud Visser, Linda Watson ja Daniel Asmus kertovat, kuinka he päätyivät ESOn tutkijoiksi.
Ruud Visser on alankomaalainen kemian opiskelija, jonka tutkimusalaksi tuli astrokemia.
Linda Watson aloitti tieteellisen uransa Floridan yliopistosta. Hänen myöhempinä opinahjoinaan olivat Kitt Peak National Observatory, The Ohio State University ja Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics.
Daniel Asmus on lähtöisin Saksan pohjoisosan Bad Segebergin pikkukaupungista. Hän päätyi opiskelemaan fysiikkaa Kielin yliopistoon. Hän valmistautui ymmärtämään kvanttifysiikkaa. Yliopistoon saapuneen uuden tähtitieteen professorin, Wolfgang Duschin vaikutuksesta Danielin tutkimusala muuttui. Tulevaisuudelta Daniel odottaa innokkaasti James Webb Space Telescopea ja Euroopan äärimmäisen suuren teleskoopin valmistumista.
Nuorten tutkijoiden esittelyä seuraa filosofian tohtoreiksi koulutettaville suunnattu opiskeluohjelma. Hakijoiden tulee toimittaa esittelykirje, CV julkaisuluettelon kera sekä joukko muita hakemusta tukevia dokumentteja. Hakemuksia käsitellään toukokuussa ja marraskuussa. Aivan lopussa on rivin mittainen maininta, että paikat ovat tasapuolisesti avoinna sekä nais- että miespuolisille hakijoille.
Vastaa
Havaitsijoiden lehti. The Strolling Astronomer.
Journal of the Association of Lunar and Planetary Observers. The Strolling Astronomer.
Kuun ja planeettojen havaitsijoiden yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa The Strolling Astronomer -nimisenä alkanutta lehteä. Lehden 58. volyymi täyttyy tämän vuoden lopussa. Lehti on tilattavissa sekä paperisena että digitaalisena.
Numero Volume 58, Number 1, Winter 2016
Journal of the Association of Lunar & Planetary Observers, The Strolling Astronomer, Volume 56, number 1, Winter 2016
Joulukuussa 2015 ilmestyneen volyymin 58 ensimmäinen numero on Aurinkojaoston erikoisnumero. Lukuisat pitkät artikkelit kertovat jaoston toiminnasta. Muiden jaostojen toimintakertomukset ovat suppeita.
Donald Tyler kertoo ottamastaan kansikuvasta. Hän otti kuvan 17.9.2015 klo 9.36 UT Buckinghamshiressä Englannissa. Videokuva muodostui 3000 yksittäisestä ruudusta. Kuvausnopeudet olivat protuberanssin kohdalla 30 kuvaa sekunnissa. Auringon pintaa hän kuvasi 50 kuvaa sekunnissa. Kumpaakin kuvan osaan hän pinosi 400 kuvaa. David käytti kuvien ottamiseen 90 mm:n kaukoputkea. Kuvien käsittelyyn hän käytti useita ohjelmia.
Vaikka numero on Aurinkojaoston esikoisnumero, siinä on muidenkin kuin Aurinkojaoston toimintakertomuksia. Pimennysjaoston johtaja Michael D. Reynolds kertoo 17.8.2017 näkyvästä täydellisestä auringonpimennyksestä. Täydellisyysvyöhyke ulottuu Oregonista Tyynen valtameren rannalta Etelä-Carolinaan Atlantin rannalle. Osittainen pimennys näkyy koko Pohjois-Amerikassa. Artikkeli antaa pilvisyysennusteita ja havainto-ohjeita.
Lehti antaa paljon aktiivisille Auringon ja planeettojen havaitsijoille.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. Aviation Week & Space Technology.
Ilmailuun ja avaruustutkimuksen tekniikkaan keskittynyttä Aviation & Space Technology -lehteä julkaisee Penton Media Inc. kaksi numeroa kuukaudessa. Lehden voi tilata paperisena tai useana digitaalisena versiona. Lehden tilaus Ursan kirjastoon päättyi kevättalvella. Tästä huolimatta tilauksen uudistamiseen kehottavia kirjeitä saapui kesän lopulle saakka. Itse lehden tulo ei ole päättynyt lokakuun loppuun mennessä.
Lehden jokaisessa numerossa on useaan ryhmään jaettuja 1–3 sivun mittaisia artikkeleita. Enin osa artikkeleista käsittelee kaupallista ilmailua. Vakiopalstoilla on lukijoiden kirjeitä, nimitysuutisia sekä sivun mittaisia eri kirjoittajien kommentteja.
Numero September 26–October 9, 2016
Aviation Week & Space Technology 2016 September – October
Syys-lokakuun numeron kuusi artikkelia käsittelevät puolustukseen liittyvää ilmailua. Pekingissä toimiva Bradley Perrett kirjoittaa kahdella sivulla Japanin miehittämättömien lentokoneiden suunnitelmista.
Washingtonissa Graham Warwick kertoo eri yhtiöiden suunnitelmista rakentaa NASAlle täysimittaisia X-sarjan lentokoneita. Artikkelin yhteydessä olevien kuvien lentokoneet poikkeavat suuresti nykyisistä joukkokuljetuksiin tarkoitetuista lentokoneista. Artikkelin toisen sivun laidassa on katsaus kokeellisiin lentokoneisiin vuoden 1946 Bell X-1 -mallista vuoden 2018 ESAero X-57 -malliin saakka.
Numero October 10–23, 2016
Aviation Week & Space Technology 2016 October
Jens Flottaun In Transit -artikkeli käsittelee Air Berlin -lentoyhtiön suunnitelmia jakaa yhtiö osiin.
Frank Morring, Jr. kirjoitti sivun mittaisen artikkelin Rosetta-luotaimen viimeisistä hetkistä. In Orbit -palstallaan hän kirjoitti erikokoisten kappaleiden satelliiteille aiheuttamista vaaroista. Vähintään 10 cm:n kokoisia kappaleita on kiertoradalla 23 000 kappaletta. Kun koko pienenee yhteen millimetriin, kappaleiden lukumäärä kasvaa ainakin miljoonaan. Hän kertoo, että kappaleen nopeuden tulee olla vähintään 7,8 m/s, jotta se pysyisi vapaassa pudotuksessa. Nopeuden pitöö kuitenkin olla 7,8 km/s.
Guy Norris kertoo saksalaisen tuoreen yhtiön suunnitelmista kehittää nelipaikkaista kaupungeissa liikennöivää moniroottorista lentotaksia. Otsikkokuvan kopterilla on 12 ympyrän muotoiselle kehikolle sijoitettua roottoria.
Numero October 24–November 6, 2016
Aviation_week_2016_october_24_november_6_300
Numeron sisällöstä neljä artikkelia liittyy avaruustutkimukseen. Ranskan Lyonissa asuva Thierry Dubois kertoo Marsiin äskettäin laskeutumista yrittäneestä ESAn ExoMars-luotaimesta ja sen Schiaparelli laskeutujasta. Artikkelin otsikkona on Elämää Marsissa?
Sisällysluettelo kertoo, että Antares tulee takaisin. Kyseessä ei kuitenkaan ole Antares-tähdestä, vaan kansainväliselle avaruusasemalle tarvikkeita kuljettavasta kantoraketista. Taivaalle viittaavia toimintoja kutsutaan nimillä Castor ja Cygnus.
Sisällysluettelo osoittaa kahdessa kohtaa sormella digitaaliseen lehteen, jonka artikkeleista on saatavissa lisätietoja. Viittausta ei tehdä keskisormella vaan etusormella.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. The Planetary Report.
The Planetary Society julkaisee The Planetary Report -lehteä neljä numeroa vuodessa. Ilmestymisajat on ilmoitettu erikoisella tavalla: March Equinox, June Solstice, September Equinox ja December Solstice.
Numero March Equinox 2016 Volume 36, Number 1
The Planetary Report, 2016, 2016, no 01, March Equinox
Maaliskuun numerossa on 24 sivua.
American Geophysical Unionin (AGU) tutkijaryhmä kertoi joulukuun 2015 puolivälissä kokouksessaan Curiosity-luotaimen löytämästä oudosta mineraalista. Kyseessä on kvartsin sukuinen tridymiitiksi kutsuttu mineraali. Tämä syntyy pienessä paineessa ja korkeassa lämpötilassa. Tridymiitistä ja muista Curiosityn löydöistä kertovalla artikkelilla on pituutta viisi sivua. Kuvia on 10 kappaletta.
Jason Davis kertoo kolmisivuisessa artikkelissa NASAn Surveyor -luotaimen kuvien digitointiprojektista. Surveyor otti runsaat 90 000 kuvaa. Arizonan yliopiston Kuun ja planeettojen laboratoriossa säilytettävien filmikanisterien hyllyköt tuovat mieleen maalikaupan ja maaliastiat.
Vastaa
Yhdysvaltalaisia lehtiä. Sky and Telescope.
Sky & Telescope -lehteä julkaisee F + W Media, Inc. -konserniin kuuluva Sky & Telescope.
Kaksi volyymia muodostavat vuosikerran. Volyymi 132 tulee täyteen joulukuussa 2016. Kun lasketaan 66 vuotta taakse päin, päästään vuoteen 1950. Lehti aloitti ilmestymisensä kuitenkin useita vuosia aikaisemmin, marraskuussa 1941. Aikaisemmat lehdet The Sky ja The Telescope yhdistyivät Sky & Telescope -lehdeksi. Alussa vuosikerta ja volyymi olivat sama asia. Lokakuussa 1959 täyttyi volyymi 18. Seuraavaan volyymiin kuului kahdeksan numeroa. Volyymista 20 heinäkuussa 1960 alkoi nykyinen tapa jakaa vuosikerrat.
Sky & Telescope -lehden paperisena tilanneet saavat samaan maksuun digitaalisen version. Lehdestä voi tilata pelkän digitaalisen version.
Sky & Telescope -lehti kuului vuodesta 1979 lähtien usean vuoden ajan Astronomy-lehden tavoin lukuisten ursalaisten ryhmänä tilaamiin lehtiin.
Numero October 2016
Sky and Telescope, 2016, vol, 132, no 4, october
Lokakuun 2016 numerossa on kannet pois lukien 84 sivua. Lehden kansikuvajuttu kertoo kahdeksalla sivulla Pluton ihmeellisen tarinan. Kansikuvan lisäksi J. Kelly Beattyn laatimaan kolmiosaisen sarjan ensimmäiseen artikkeliin kuuluu kolme suurta valokuvaa ja useita pieniä kuvia.
Havaintovälineiden historiaa käsittelee Ted Raffertyn kuusisivuinen artikkeli George Willis Ritcheystä, George Ellery Halesta ja Henry Chretienistä sekä heidän rakentamistaan edistyksellisistä peilikaukoputkista. Ted kertoo viidestä tapauksesta, joissa Ritcheyn ja Chretienin suunnitelmia on käytetty.
Numero November 2016
Sky & Telescope 2016 November
Sky & Telescope -lehti alkoi ilmestyä 75 vuotta sitten. Tämän vuoksi numeron kannessa on suuri 75. Lehden historiasta kertovat Peter Tysonin pääkirjoitus, Dennis di Ciccon artikkeli A Brief History of Sky & Telescope, perustajien Charles ja Helen Federerin lasten Charles Anthony (Tony) Federer III:n ja Barbara (Federer) Meredithin kirjeet sekä Alan MacRobertin artikkeli A Lifetime of Science and Skywatching. Dennis di Cicco kirjoitti artikkelinsa lopussa, että artikkeli on ote kirjasta, jota hänen ei ole tullut koskaan kirjoitettua.
J. Kelly Beatty jatkaa Pluton tutkimuksesta kertovaa artikkelisarjaansa. Planeettaturkijat tietävät nyt, että enin osa aikaisemmista Plutoa koskevista tiedoista ovat vääriä.
Vanhojen lehtien sisällöistä kertova palsta saa nyt kolmannen jäsenen. Aikaisempien 25 ja 50 vuotta sitten tapahtumien lisäksi tulee tapahtumat 75 vuotta sitten.
Numero December 2016
Sky & Telescope 2016 December
Lehden kansikuvajuttuna on J. Kelly Beattyn Plutosta kertovan artikkelisarjan kolmas ja viimeinen osa. New Horizons -luotaimen tutkijat kertovat, että Pluton viisi kuuta muodostavat mutkikkaamman järjestelmän kuin aikaisemmin oli oletettu.
Marc D. Rayman kertoo Dawn-luotaimen Cereksesltä löytämistä suolaesiintymistä, vesijäästä sekä mahdollisista aikaisemman valtameren jäänteistä.
Tunc Tezel kertoo uudesta tavasta muodostaa tuttu analemma. Kun yhden normaalin kuvan korvaa pimentynyt Aurinko, tuloksena on tutulemma. Alkuosa ”tutu” tulee turkin pimennystä tarkoittavasta sanasta ”tutulma.” Jos keksintö olisi tehty Turkin ulkopuolella, tuskin nimeä olisi etsitty turkin kielestä. Wikipedia ja sen sanakirja kertovat, että sana analemma tulee kreikan aurinkokellon jalustaa tarkoittavasta sanasta ”αναλημμα.” Analemman kuvausjärjestelyt tulee suunnitella huolella, koska kameran pitää olla vuoden ajan samassa asennossa Aurinkoon ja maisemaan nähden.
Donald W. Olson ja Shaun B. Ford kirjoittavat Edgar Allan Poesta ja hänen oudoista komeettoja koskeneista käsityksistään. Kirjoittajat selvittävät Poen outojen käsitysten lähtökohtia.