Arkisto
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- lokakuu 2009
- syyskuu 2009
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
- heinäkuu 2006
- toukokuu 2006
- huhtikuu 2006
- maaliskuu 2006
- helmikuu 2006
- tammikuu 2006
- lokakuu 2005
Klassinen novapurkaus V407 Cygni
Joutsenen tähdistön muuttuva tähti V407 Cygni purkautui 10.3. Se saavutti visuaalihavainnoissa parhaimmillaan lähes 7 magnitudin kirkkauden, kun tähden normaali taso on noin 13,5 magnitudia.
V407 Cygnin oli aiemmin luokiteltu punaisen jättiläistähden ja valkoisen kääpiön muodostamaksi symbioottiseksi tähdeksi. Erikoista nyt nähdyssä purkauksessa on se, että spektroskooppisesti siinä näkyy klassisen novapurkauksen merkit symbioottisen tähtijärjestelmän spektrin päällä.
Purkaus jatkuu edelleen. Visuaalisesti tähti on himmentynyt noin 9,5-10 magnitudiin. Punaisessa R-kaistassa se on pari magnitudia kirkkaampi.
Ks. AAVSO News: The March 2010 classical nova outburst of V407 Cyg
Laiteharrastajat koolla Artjärvellä
Vuoden 2010 laitepäivät keräsivät viikonloppuna 12.–14.3. nelisenkymmentä tähtiharrastuksen tekniikasta kiinnostunutta Artjärven Tähtikalliolle. Havaintovälinejaoston vetäjät olivat keränneet mielenkiintoisen ohjelmakokonaisuuden videoprojektista tähtikuvien painamiseen liittyviin ongelmiin.
Ks.
Uusi halojen simulointiohjelma julkaistu
Uusi halosimulointiohjelma, HaloPoint 2.0, julkaistiin eilen. Se tarjoaa uusia toiminnallisuuksia, joita aiemmissa simulaatio-ohjelmissa ei ole ollut. Esimerkiksi mahdollisuus piirtää jääkiteitä ja valon kulkureittejä niiden läpi on jo osoittautunut paitsi hauskaksi, myös hyödylliseksi avuksi halojen syntymekanismien tutkimuksessa.
Ohjelman kotisivulla on simulointiesimerkkejä, joiden avulla astuminen halosimuloinnin maailmaan helpottuu.
Ohjelma ja sen englanninkielinen käyttöohje on ladattavissa osoitteesta
http://www.jukri.net/halopoint2.html. Ohjelma on zip-paketissa (400 kB), joka sisältää on kaksi komponenttia (HaloPoint.exe ja Simulation.dll), jotka tulee sijoittaa samaan kansioon. Varsinaista asennusta ei tarvita, vaan ohjelma käynnistyy napsauttamalla HaloPoint.exe-tiedostoa. Käyttöjärjestelmät, joissa toimivuus on testattu, ovat Windows XP, XP Pro ja Vista. Tuoreimpien uutisten mukaan tuntuisi pyörivän moitteetta myös Windows 7:ssa.
Teksti: Jukka Ruoskanen
Vanha nova GK Per on purkautumassa
Vanha nova (N1901) ja röntgenlähde GK Per on kirkastumassa. Maaliskuun 6. tähden raportoitiin kirkastuneen 12,3-12,4 magnitudiin. Normaalisti GK Per on noin 13,1 magnitudia.
Kun tähti purkautui novana vuonna 1901 sen ympärillä ollut materiakiekko tuhoutui. Myöhemmin kiekko kehittyi uudelleen ja tähti aloitti kääpiönoville tyypillisen käyttäytymisen.
GK Per on aikaisemminkin kirkastunut suhteellisen säännöllisesti noin 1 100 – 1 300 päivän välein magnitudiin 10,1. Maksimissaan tähti on pysynyt 53 – 73 vuorokautta mutta kaksi viimeistä purkausta ovat olleet poikkeavia.
Syyskuussa 2004 purkautuminen alkoi jo 940 vuorokauden jälkeen edellisestä ja nousu maksimiin kesti 60 vuorokautta pysähtyen 10,6 magnitudiin (V). Maksimi kesti 100 vuorokautta eli hieman normaalia kauemmin.
Joulukuussa 2006 purkautuminen käynnistyi 810 vuorokautta edellisen jälkeen pysähtyen 11,5 magnitudiin jossa tähti oskilloi 12,2 magnitudiin jonka jälkeen tähti palasi minimiin noin 100 vuorokautta purkautumisen jälkeen.
Nyt käynnissä oleva purkautuminen alkoi noin 1 180 vuorokautta edellisen jälkeen. Purkautumisen dynamiikka voi noudattaa vanhaa tuttua käytäntöä tai se voi poiketa aikaisemmasta.
Tästä syystä tähden monitorointi on tärkeätä.
Dr Phil Evans (Leicesterin yliopisto, UK) on pyytänyt havaitsijoita monitoroimaan tätä tähteä. GK Per tähden havaitsemiseen osallistuu myös maata kiertävä Swift satelliitti.
Phil Evans kertoo: ”Olen saanut luvan käyttää Swift teleskooppia 3 kertaa päivässä seuraavien 4 päivän aikana. Tarkoituksena on monitoroida tähden röntgensäteilyä. Neljän päivän jälkeen tähteä monitoroidaan kaksi kertaa viikossa. GK Per valitsi hieman huonon hetken purkautua. Se tulee olemaan huhtikuussa liian lähellä aurinkoa (taivaalla) jotta Swift teleskoopin voi suunnata siihen ilman ongelmia tai riskiä.”
Sekä visuaaliset että CCD-havainnot on tärkeitä. Tähti on nyt niin kirkas, että sitä voi havaita myös pienillä kaukoputkilla.
Kaikki havainnot voi raportoida sekä semiregular.com että aavso.org palveluihin. Semiregular.com pystyy generoimaan palveluun tuodut havainnot myös AAVSO-formaatissa joten havaintoja ei tarvitse syöttää kahdesti
Teksti: Mika Luostarinen
Avaruusasema näkyy iltataivaalla
Avaruusasema ISS näkyy illalla Etelä-Suomessa. ISS on taivaan kirkkain ja kookkain satelliitti, jonka seuraaminen onnistuu vaivatta paljain silmin. Se muistuttaa kirkkautensa vuoksi etäistä lentokonetta, lipuen matalalla horisontista lounaan suunnalta kohti kaakkoa. Ohessa on valmiiksi laskettuja näkymisaikoja etelärannikon horisontille.
pvm ilmestyy suunta kork katoaa 7.3. 19.33 S->S 10 19.34 8.3. 19.57 S->S 14 19.58 9.3. 18.48 S->S 10 18.49 9.3. 20.21 SW->S 15 20.23 10.3. 19.12 S->SE 14 19.15 10.3. 20.46 SW->SW 12 20.47 11.3. 19.36 SW->S 16 19.39 12.3. 18.26 S->SE 14 18.30 12.3. 20.01 SW->S 15 20.03 13.3. 18.50 SW->SE 16 18.54 13.3. 20.26 SW->S 12 20.27 14.3. 19.15 SW->S 15 19.19 15.3. 19.40 SW->S 12 19.42 17.3. 18.54 SW->S 11 18.57
Komeetan purkaus näkyy edelleen
Komeetta 29P/Schwassmann-Wachmann 1 purkautui tammikuun lopulla. Itse komeetan kokonaiskirkkauteen tapahtuma ei suuresti ole vaikuttanut, mutta komeetan koman ulkonäkö on selvästi muuttunut.
Tammikuun puolessavälissä pyrstötähden koma muuttui himmeästä turhusta kirkkaaksi läikäksi. Samalla koman koko kasvoi. Helmikuun aikana läpimitta on edelleen kasvanut. Kun tammikuun alkupuolella koko oli noin 0,25 kaarisekuntia, kun läpimitta on maaliskuun alkuun tullessa oli kasvanut yli 3 kaarisekuntiin. Laajentumisen myötä koman ulkoreunat ovat himmentyneet.
Purkaukset ovat tyypillisiä tälle komeetalle. 29P/Schwassmann-Wachmann 1 purkautui viimeksi kahteen otteeseen havaintokaudella 2008-2009.
Ks. komeetta 29P/Schwassmann-Wachmannin havaintoja
GLOBE at Night 2010 käynnissä
Valosaaste-projekti GLOBE at Night on käynnistynyt. Vuoden 2010 kampanja järjestetään 3.-16.3.
Projektissa havaitaan Orionin avulla, miten havaintopaikalta tähdistössä näkyy tähtiä. Rajamagnitudi päätellään vertaamalla taivaan näkymää verkossa julkaistuihin mallikuviin. Havainto tehdään illalla noin klo 19-22 välisenä aikana, kun Orion on riittävän korkealla etelässä. Havainto kirjataan projektin verkkosivuille.
Rajamagnitudi kertoo melko hyvin havaintopaikan valosaasteisuuden, mikäli havaintosää on hyvä.
GLOBE at Night -projektia on järjestetty vuoden 2006 alkaen.
Ks. myös
Globe at Night -sivut
Suomenkieliset sivut keliryhmän wikissä