Arkisto
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- lokakuu 2009
- syyskuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
- joulukuu 2006
- marraskuu 2006
- lokakuu 2006
- syyskuu 2006
- elokuu 2006
- heinäkuu 2006
- toukokuu 2006
- huhtikuu 2006
- maaliskuu 2006
- helmikuu 2006
- tammikuu 2006
- lokakuu 2005
Myrskybongari-verkkolehti aloitti
Blogimuotoinen verkkolehti Myrskybongari aloitti toimintanta elokuussa. Lehti valitsi nimensä lukijaäänestyksellä.
Myrskybongari pyrkii julkaisemaan artikkeleita ja uutisia laajasti myrskybongauksen aihepiireistä. Lehden tarkoitus on omalta osaltaan täydentää myrskybongareiden viestintäkanavia. Se toimii itsenäisesti, mutta yhteistyössä myrskybongausjaoston kanssa.
Lehden toimituskuntaan kuuluvat Jari von Behr, Rami Saarikorpi sekä Jaakko Haapala. Heidän lisäksi avustajina ja asiantuntijoina on suuri joukko muita myrskybongareita.
Ks. Myrskybongari-lehden sivut
Avaruusasema näkyy aamutaivaalla
Kansainvälinen avaruusasema ISS on jälleen näkyvissä Etelä-Suomen horisontissa. Tällä kertaa näkyminen ajoittuu aamuun. Erikoista tällä näkymisjaksolla on se, että mukaan taivaalle ilmestynee myös Yhdysvaltain avaruussukkula Discovery, joka odottaa jo laukaisuaan. Näillä näkymin sukkulan laukaisu ajoittuu tiistaille elokuun 25. päivälle. Jos kaikki sujuu aikataulujen mukaan aamutaivaalla riittää mielenkiintoista seurattavaa. Ohessa on valmiiksi laskettuja näkymistietoja Etelä-Suomen horisontille. Kummatkin kohteet näkyvät erinomaisesti paljain silmin.
pvm klo suunta kork katoaa 23.8. 5.30 S-->SE 13 5.33 24.8. 4.21 S-->SE 14 4.22 25.8. 4.44 S-->SE 13 4.47 26.8. 5.09 SW-->SE 16 5.12 27.8. 4.01 S-->SE 13 4.02 27.8. 5.33 SW-->SE 16 5.37 28.8. 4.25 S-->SE 16 4.27 29.8. 4.49 S-->S 15 4.52 30.8. 3.41 SE-->SE 12 3.42 30.8. 5.13 SW-->S 13 5.16 31.8. 4.05 S-->S 13 4.06 1.9. 4.30 S-->S 11 4.31
Tietoja avaruussukkulan liikkeistä voi käydä laskemassa Heavens-Aboven sivustolla osoitteessa http://www.heavens-above.com.
Perseidituloksia
Suomessa tehdyt havainnot perseideistä ovat jaoston sivulla. Suomessa tekivät IMO:lle raportoituja laskentahavaintoja Veikko Mäkelä sekä Ilkka Yrjölä. Monet muut henkilöt havaitsivat meteoreja muuten sekä kuvasivat meteoreja. Jaoston sivulla ovat vain meteorijaostoon lähetetyt raportit, varmasti monet muutkin katselivat perseidejä Suomessa, mutta jaostoon asti ei ehkä havainnot ole ehtineet. Vielä ehtii havaintoja lähettää, jos lähettäminen on unohtunut.
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/meteorit/uutper09.html
Kansainvälisen meteorijärjestön IMO:n sivulla on alustava aktiivisuuskäyrä.
Tätä kirjoitettaessa on 17.8. mennessä saapuneiden maailmanlaajuisten havaintojen mukaan laskettu perseidien maksimin ZHR = 178 ja se esiintyi 13.8.2009 kello 9.01 Suomen aikaa.
Perseidien aktiivisuuskuva on tänä vuonna mielenkiintoinen. Siinä esiintyy selvästi muitakin maksimeita, kuin tuo voimakkain. Näinhän piti ennusteiden mukaan ollakin.
Esko Lyytinen, joka oli ennustanut lisää aktiivisuutta mm. vuoden 1610 vanasta, kommentoi meteorijaostolle, että nimenomaan kolmen kierroksen vana, eli vuoden 1610 vana ilmaantui aika voimakkaana, eli ennusteiden (ainakin Eskon) ylärajoilla ilmeisesti. Esko kommentoi myös, että ilmeisesti normaali maksimi oli myös tavanomaista voimakkaampi, kuten oli ennakoitu. Myös kolmas voimakas maksimi ilmaantui, ja se oli yllätys.
Myrskybongaritapaaminen lokakuussa
Myrskybongareiden syystapaaminen pidetään jo perinteiseksi muodostuneella paikalla lokakuun viimeisenä viikonloppuna 23.–25.10. Paikkana on jälleen Tähtikallion havaintokeskus Artjärvellä.
Tapahtuma alkaa jo perjantaina vapaamuotoisesti ja varsinainen ohjelma keskittyy lauantaille 24.10.
Tapaamisen sisältökin alkaa jo hahmottua. Luvassa on ainakin pari asiantuntijaesitelmää Ilmatieteen laitoksesta, sekä havaintoharjoituksia:
- Antti Mäkelä (IL) kertoo ukkosista ja salamoinnista
- Tapio J. Tuomi (IL) kertoo ukkostutkijan työstään
- Ari-Juhani Punkka (IL) vetää harjoituksia tutkadatan hyödyntämisestä myrskybongauksessa
Esitelmät ovat varsin ajankohtaisia, sillä Ursalta ilmestyy nyt loppukesästä Mäkelän ja Tuomen kirjoittamana uusi kirja Ukkosta ilmassa. Kirjaa pyritään samaan myyntiin myös tapaamiseen.
Ohjelmassa on myös jaostoasioita, kuvien katselua ja yhdessäoloa.
Kirkas satelliitti hämmästytti Itä-Suomessa
Poikkeuksellisen kirkas satelliitti kiinnitti useiden taivaantarkkailijoiden huomion elokuun 11./12. välisenä yönä kello 1.25. Erittäin kirkkaan tähden kerrottiin mm. ylittäneen horisontin vain noin minuutissa Kangaslammilla. Valoilmiö löytyi myös Timo Kantolan meteorikameran kuvista Pieksämäellä.
Havaintokertomusta ja meteorikameran kuvaa vertailemalla Ursan tulipalloryhmä päätyi satelliittiin. Esko Lyytisen laskelmien mukaan kyseessä täytyi olla kohde, joka kiersi maapalloa verraten matallalla radalla noin 250 km korkeudessa.
Satelliittien ratatiedoista tehdyn jäljitystyön perusteella satelliitiksi osoittautui kiinalaisen Chang Zheng -kantoraketin jäännös eli kohde 33322, jonka designaatio on 2008-041C. Se kiertää maapalloa 233 x 500 km korkeudessa aurinkosynkroonisella radalla ja näkyy meillä Suomessa puolenyön jälkeen. Tämä matalalla radalla oleva avaruusromu on taivaalla nopealiikkeinen ja saattaa loistaa hyvinkin kirkkaana, joten ohessa on valmiiksi laskettuna muutamia sen näkymistietoja.
pvm ilmestyy suunta kork katoaa taivaanpuoli 15.8. 1.24 itä->pohjoinen 52 1.26 itä 16.8. 0.23 itä->pohjoinen 12 0.25 itä 16.8. 1.55 länsi->pohjoinen 49 1.57 länsi 17.8. 0.53 itä->pohjoinen 22 0.55 itä 17.8. 2.25 länsi->luode 20 2.26 länsi 18.8. 1.23 itä->pohjoinen 50 1.26 itä 19.8. 0.22 itä->pohjoinen 12 0.24 itä 19.8. 1.55 länsi->pohjoinen 53 1.56 länsi 20.8. 0.52 itä->pohjoinen 22 0.54 itä 20.8. 2.24 länsi->luode 23 2.25 länsi 21.8. 1.22 itä->pohjoinen 46 1.24 itä 22.8. 0.20 itä->pohjoinen 12 0.22 itä
Heavens Aboven sivusto osoitteessa http://www.heavens-above.com tarjoaa
lisää näkymistietoja tälle kohteelle.
Syvä taivas -tapaaminen 18.-20.9.2009 Tähtikalliolla
Syvä taivas -jaoston vuotuinen tapaaminen järjestetään jo totuttuun tyyliin Artjärven havaintokeskuksessa. Ajankohta on siis 18.-20.9.2009. Luvassa on ainakin jaostolaisten esitelmiä, tietokilpailu, havaintokatsaus, saunomista ja tietenkin havaitsemista, jos ilmojen herra vain sen sallii! Käytössä tapaamisen aikana ovat molemmat Tähtikallion kaukoputket. Tapaamisen ohjelma on vielä vasta hahmottumassa, asian tiimoilta voi olla yhteydessä jaoston vetäjiin!
Tapaamiseen voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: ds (a) ursa.fi
Tarkempaa tietoa tapaamisesta löydätte täältä.
Tervetuloa kaikki syvästä taivaasta kiinnostuneet mukaan tapaamiseen!
Heijastussateenkaari 5.8. Lahdessa
Keskiviikkoillan 5.8. sateenkaarinäytelmä sai Lahdessa hienon lisän, kun pää- ja sivusateenkaaren väliin ilmestyi pätkä heijastussateenkaarta.
Varsinaiset sateenkaaret olivat kirkkaita, varsinkin pääkaari, jossa näkyi koko matkalta interferenssikaaria. Heijastuskaari on pääkaaren heijastunut vastine ja siinä näkyi selvästi värit punaisesta vihreään.
Sateenkaaresta ilmakehälistalle raportoi Marja Wallin. Havaitsemassa mukana oli myös Sami Luoma-Pukkila.
Ks. myös
Marja Wallinin kuvat
Sami Luoma-Pukkilan kuvat
Kuva: Marja Wallin
Ilmakehän valoilmiöt ja halot yhteen jaostoon
Halojaosto on ollut ilman vetäjää jo toista vuotta. Alkuvuodesta myös ilmakehän valoilmiöiden jaosto jäi ilman vetäjää, kun sekä varsinainen vetäjä Jari Piikki että apuvetäjä Eero Savolainen luopuivat tehtävistään.
Jaostotoimikunta selvitteli asiaa jaoston keskeisten toimijoiden kanssa ja yritti samalla löytää sopivaa ratkaisua vetäjäongelmaan. Vaihtoehtoina vilahteli myös jaostojen yhdistäminen tai harrastusryhmiksi muuttaminen.
Loppuratkaisuna Ursan halot ja ilmakehän valoilmiöt -jaoston päätettiin yhdistää. Uuden jaoston nimenä on Ilmakehän optiset ilmiöt, joka kuvaa jaoston harrastusalaa hiukan täsmällisemmin. Näin jaosto palaa tavallaan myös alkulähteilleen, sillä 1980-luvun alussa ilmakehän valoilmiöiden havaitseminen oli yhdessä jaostossa. Haloilmiöharrastuksen aktivoituessa se erkani aikanaan omaksi jaostokseen.
Yhdistetyn jaoston vetäjänä aloitti tamperelainen harrastaja-aktiivi Jari Luomanen. Jaostossa on tavoitteena kuitenkin jakaa enemmän vastuuta yhteisestä harrastusalasta. Toiveena on myös mahdollisten apuvetäjien löytyminen.
Kuun puolivarjopimennyksen tummumista ei nähty
Kuulla tapahtui 6.8. klo 2.01-5.17 puolivarjopimennys. Kyseessä oli varsin kevyt pimennys, jossa vain noin puolet Kuun kiekosta painui puolivarjoon. Kiekon lähinkin reuna oli melko kaukana täysvarjosta. Näillä lähtöoletuksilla kyseessä oli varsin vaikeasti nähtävä pimennys.
Kuu, planeetat ja komeetat -jaoston havaitsijoita oli kuitenkin aamuyön tunteina liikkeellä kameroineen. Yhtään varmistettua havaintoja puolivarjo näkymisestä ei saatu. Kuvissa näkyy ainoastaan Kuun korkeuden pienenemistä johtuva kiekon tummuminen.
Ks. myös Kuun puolivarjopimennys 6.8.2009
Kuu klo 3.10 ja 3.39. Kuvat: Kari Kalervo.
Jupiter peitti kirkkaan tähden 3./4.8.2009
Etelätaivaalla runsaan 12 asteen korkeudessa ollut Jupiter peitti 3./4.2009 noin klo 02 – 04 tähden 45 Capricorni (6,0 mag). Edellinen vastaava tapahtuma sattui 13.2.2008. Se ei näkynyt Suomessa. Seuraava peitto tapahtuu 2.4.2021 päivätaivaalla eikä siten ole havaittavissa.
Nyt Jupiterin kuista Kallisto ja Ganymedes olivat usean kaariminuutin päässä Jupiterin itäpuolella. Europa ja Io olivat Jupiterin länsipuolella 0,8 – 1,5 kaariminuutin etäisyydellä. Tähden 45 Cap peittymis- ja esiintulokohdat olivat Jupiterin leveysasteella 50° S.
Tapahtumalla oli Suomessa kolme havaitsijaa
Kari Kalervo havaitsi tapahtumaa f/8 500 mm:n peiliteleobjektiivilla, johon oli liitetty 42-kertaisen suurennuksen antava 12 mm:n okulaari. Tähti 45 Cap näkyi aivan Jupiterin vieressä, mutta heikommin kuin galileolaiset kuut. Hän katsoi Jupiteria myös 8 x 32 -kiikarilla, mutta 45 Cap ei erottunut Jupiterin loisteesta. Kari Kalervo otti yhden kuvan 400 mm:n teleobjektiivilla. 45 Cap näkyi heikosti pienenä Jupiterin pullistumana.
Lauri Kangas katseli Jupiteria 7 x 50 -kiikarilla. Jupiterin itäpuoliset kaksi kuuta erottuivat, länsipuolella taas oli kahden kuun ja tähden muodostama mössö. Hän harmitteli, että kotona ei tällä hetkellä ollut kaukoputkia. Tähtitornille olisi ehtinyt ajaa, mutta väsymys vei voiton.
Tapio Lahtinen kuvasi tapahtumaa Celestron C8 -kaukoputkella, johon oli liitetty QHY5-kamera, 2,5-kertaisen suurennuksen antava okulaari sekä IR Pro -suodin. Hän koosti havainnoista usean minuutin mittaisen videoelokuvan sekä useasta sadasta yksittäiskuvasta pinotun kuvan Jupiterista ja kahdesta kuusta.
Useasta sadasta kuvasta koostettu Jupiter ja kaksi kuuta. Uutisen kirjoittaja lisäsi tähän ja seuraavaan kuvaan tekstit.
Videoelokuvan yksittäinen ruutu.
Katso myös alkuperäistä Jupiterin kuvan koostetta ja alkuperäistä videoelokuvaa.
Ulkomaiset havainnot
Ulkomaiset havaitsijat olivat Belgiassa, Bermudalla, Chilessä, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa ja Saksassa. Havaintojen tekoon ja niistä käytyyn keskusteluun osallistui 14 henkilöä (Wolfgang Beisker, Roland Boningsegna, Rene Bourtembourg, Claudio Costa, Gerhard Dangl, Thorsten Denk, Dominique Dierick, Mauro Dolci, David Dunham, Otto Farago, Alfons Gabel, Marco Penschel, Frank Stark ja Hand-Jürgen Wulfroth). Käytettyjen kaukoputkien halkaisijat olivat 20 cm – 220 cm. Pilvet estivät usean henkilön havainnot. Useat havaitsijat käyttivät metaanin infrapunaista säteilyä läpäisevää suodinta kasvattamaan tähden ja Jupiterin pinnan välistä kontrastia.
Dominique Dierick teki Belgiassa merkittävän havainnon. Hänen ottamassaan videoelokuvassa 45 Cap kirkastui yllättäen lyhyeksi ajaksi. Mm. David Dunham esitti kirkastumisen johtuneen Jupiterin kaasukehässä olevasta kapeasta inversiokerroksesta. Dominick Dierickin ottava nelinkertaisesti hidastettu videoelokuva on nähtävissä YouTubessa.