Seulaset ja voodoo

17.12.2015 klo 13.41, kirjoittaja perhonie
Kategoriat: Yleinen

Yksi mielenkiintoisista asioista täällä olisi selvitellä paikallisia tähtikuvionnimiä ja uskomuksia, joita liittyy tähtitaivaaseen tai siellä näkyviin kohteisiin. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, hieman samasta syystä kuin se on vaikea Suomessakin: mistä löytää ihminen, joka tuntisi tähtitaivaan ja siihen liittyviä perinteisiä käsityksiä?

En ole löytänyt tällaista ihmistä – kenties siitä tulee seuraavan vierailuni tavoite? Jotain olen kuitenkin oppinut ja jäljet johtavat voodoon suuntaan.

Benin on voodoo-uskonnon (tai vodun) syntypaikka. Kun 1700-luvulla orjakauppiaat myivät länsiafrikkalaisia miljoonittain Amerikkoihin ja Karibialle, myös täällä syntynyt uskomusjärjestelmä levisi esimerkiksi Haitiin ja muualle. Mutta nykyäänkin Benin on voodoon ydin.

Tämän verran ymmärrän voodoosta tällä hetkellä. Periaatteessa se on animismia, missä kaikkialla on henkiä ja jumalia ja ne vaikuttavat konkreettisessa elämässä. On kuolleiden esi-isien henkiä, erilaisissa paikoissa tai asioissa on henkiä, ja sitten on ”perushenkeä” voimakkaampia jumaluuksia, ja vissiin vielä kaikkein voimakkain/ylin/tärkein jumala, mawu. Henkien ja jumalien välillä vallitsee monimutkaiset suhteet ja hierarkia, joista paikallisetkaan eivät ota aina selvää. Synkretismiä on paljon ja monet ihmiset suorittavat voodoo-rituaaleja, mutta käyvät myös kirkossa tai moskeijassa – kaikilla hengillä ja jumaluuksilla on kuitenkin voimia, olipa kyseessä sitten J-C tai joen jumala.

Sitten on poppamiehiä, jotka tulkitsevat ihmiselämän tilanteita omaamansa fa-viisauden avulla (tai tuntevat fa’ta tai miten tämä pitäisikään ilmaista) ja kertovat milloin pitää uhrata ja mitä. Hengille ja jumalille uhrataan asioita – kokista, röökiä, maissijauhopalmuöljyseosta, vakavissa tapauksissa kana, vuohi tai jopa lehmä – tavoitellun lopputuloksen saavuttamiseksi tai ongelmatilanteen ratkaisemiseksi. Esimerkiksi täällä Grand-Popossa kalastajilla on joka viides (tai kuudes, en oikein ole ymmärtänyt, kun niinjaniinmones lasketaan täällä jotenkin erilailla kuin meillä…) päivä vapaata, kun silloin on aina mami watalle omistettu päivä. Erään kerran joku kalastajaryhmä kuitenkin kalasti tuona päivänä ja sitten mami watalle piti uhrata kokonainen lehmä virheen korjaamiseksi. Vissiin se lehmä soudettiin ulapalle ja viskattiin mereen (en tiedä, kun en ollut näkemässä).

Fa’han kuuluu myös kosmogonia, mutta se on salatietoa vain vihityille, joten en tiedä sisältyisikö siihen jotain taivasjuttuja. Ja muuten täällä jampat eivät paljon tähtitaivaasta perusta, kaikki siellä on vain ”tähtiä”. Yhden tarinan kuitenkin kuulin kun olimme Seho Condjissa. Seulasten tähtijoukko on minan kielellä nimeltään edja ja siihen liittyy uskomus, jonka mukaan sen alkaessa näkyä iltataivaalla (taitaa olla joskus marraskuussa), täytyy suorittaa seremonia, sillä muuten kaikki ihmiset tulevat hulluksi. (Mielikuvitukseni loihtii esiin lovecraftimaisia avaruusvoimia ja niitä hillitseviä hurjia rituaaleja, mutta todellisuus on ehkä jotain muuta. Selvästi kuitenkin tähtitaivaalla on vaikutusta.) Myös eläimet tulevat hulluiksi ja silloin niitä on helppo metsästää. En tiedä pelastaako rituaali eläimet…

Lopuksi vielä ennen kotimatkaa vinkit, miten selvitä jos kadulla tulee nälkäinen boa-käärme vastaan. Näin Felixille ja muille on opetettu täällä koulussa kolmannella luokalla:

Keino 1. Valitse kumman jalan haluat uhrata, anna käärmeen niellä jalka suihinsa. Kun jalkoväli tulee vastaan eikä käärme voi niellä pidemmälle, leikkaa taskussasi olevalla veitsellä käärme suupielestä lähtien auki. Olet vapaa!

Keino 2. Jos sinulla ei ole veistä taskussa, mene kyykkyyn siten, että sinusta tulee niin iso möntti, ettet mahdu käärmeen suuhun. Pelastut!

Keino 3. Juokse karkuun ja tee juostessasi tiukkoja 90-asteen kurveja. Vaikka boa on tosi nopea, se ei pysty tekemään jyrkkiä käännöksiä, sillä silloin sen ranka nyrjähtää ja se kuolee. Voitto!