Vahvistuksia ja kumoamisia
Tänne lähtiessäni minulla oli monenmoisia Afrikkaa koskevia ennakkoluuloja. Kuvittelin esimerkiksi voivani elää vähemmän virtuaalisesti ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan – eli olla mahdollisimman paljon erossa kännykästä ja internetistä. Ennakkoluuloni kumpusi siitä ajatuksesta, että täällä ei välttämättä olisi verkkoa ja että elämänmeno täällä olisi rauhallisempaa, hidastempoisempaa.
No, hidasta ja epämääräistä kaikki kyllä on, koska helteessä ei jaksa huhkia ja aina on niin paljon epävarmuustekijöitä. Mutta silti tai sen takia koko ajan on kaikenlaista meneillään ja osa suunnitelmista toteutuu ja osa ei. Kännykät puolestaan on jokaisella paikallisella, monilla kaksi erilaisia liittymiä varten, ja niihin ostetaan krediittejä. Minullakin on tietty oltava paikallinen numero, jotta voin selvitellä, koska tapahtuu mitäkin kylillä ja mitä suunitelmia kavereilla on ja mistä voi lainata rummun ja missä olisi tuorein illallinen. Numeroni täällä on 65 76 68 49, jos joku haluaa soittaa. Se on varmaan kyllä aika kallista…
Toinen ennakkoluuloni, kenties hatarammalla pohjalla oleva, oli se, että kyllä täälläkin on ihmisillä peruskäsitys Kuun pyörimisestä maapallon ympärillä ja Maan liikkeestä Auringon ympäri. No, en olekaan ihan niin varma… Joskaan ei suomessakaan monella ole ihan selkeää käsitystä asiasta, vaikka lause ”Maa kiertää Aurinkoa” osataankin sanoa.
Mutta näihin törmään piakkoin enemmän kun teen joitakin kouluvierailuja ja alan pitää Gand-Popossa tähtinäytöksiä sekä käyn hieman pienemmissä kylissä kaukoputken kanssa näyttämässä ”avaruuden ihmeitä” paikallisille, jotka eivät ole koskaan ennen nähneet kaukoputkea.
Tähän mennessä olemme katselleet parina päivänä Aurinkoa suotimen avulla ja Villa Karon ihmisten kanssa aamuyön planeettakavalkadia Kuun kera. Ja suomalaiset ovat olleet ihmeissään näkymästä – kuten Ursankin tornilla näytöksiä pitävät ihmiset tietävät. Oletan kuitenkin, että he ymmärtävät kaukoputken idean ongelmitta. Sen sijaan, kun mukana ovat olleet Villa Karon yövartijat ja pari muuta paikallista kaveria, on alkanut ihmettely siitä, miten putki oikein voi tuoda asioita tuolla tavalla lähemmäs…
Noniin, muita hauskoja juttuja: yhtenä päivänä näin maantiellä Keweseki-merkkisen (täällä on paljon tällaisia mopomerkkejä, jotka ovat melkein tuttuja, mutta eivät ihan) lavamopon kyydissä kokonaista rumpusettiä soittavan rastan. Mahtava meininki! Julia näki, kuinka mopomies varasti henkilöautosta takapenkin kesken matkanteon. (Joo, ei sitä kukaan muukaan usko ja koko tilanne on vaikea kuvitella…) Ja Linni kertoi kuinka puskataksikuskit ärsyttivät toisiaan ohittelemalla ja hakkaamalla toistensa konepeltejä vauhdissa – koko homma päättyi ilmeisesti myöhemmin nyrkkitappeluun…
Liikenteessä on välillä aika villiä…
Ja vielä tällainen oli mielessä. Sitä kuvittelisi, että jokimatkoihin yhdestä puusta veistetyllä sauvottavalla veneellä ja vodun-pappien selityksiin kuinka Kuu syy Auringon auringonpimennyksessä ja homma pitää korjata vahvoilla rituaaleilla törmäisi vaan jossain Tintin seikkailuissa. Mutta ei. Molemmat ovat tulleet vastaan. Tämä paikka on outo yhdistelmä kännyköitä, esikolumbiaanisia tilanteita ja uskomuksia, köyhää meininkiä ja mainioita kalaillallisia.
Vodun-temppelin tunnistaa valkoisesta kankaasta.
Jyri, Francois ja mangrovemetsä Mono-joella.