Pegasus taivaanlaella
Pegasuksen tähtikuvio loistaa korkealla taivaanlaella. Mihin olenkaan joutunut? Ja miten?
Hmm. Katsotaanpa. Hyvässä maalissa olevan suuren talon seinässä lukee Villa Karo. Repussani on Ursan lahjoittama kaukoputki. Sanon, ”bonjoursalutcava!” ja tulen viettämään täällä seuraavat viikot.
Villa Karo on Beninin rannikolla Grand Popon kylässä toimiva taiteilijaresidenssi. Nyt on sen 15. juhlavuosi ja kaiken muun hyvän lisäksi paikan ideanikkarit Juha Vakkuri ja Matti-Juhani Karila keksivät, että taiteilun ohella täällä voisi katsella tähtitaivasta. Niinpä he kysyivät, josko Ursa lahjoittaisi tänne kaukoputken. Samalla hain paikkaa residenssissä ja voilá, tässä olen.
Olen täällä luovuttamassa kaukoputken Villa Karolle ja grandpopolaisille sekä herättämässä kiinnostusta maailmankaikkeuteen ja tarjoamassa välinettä tähtitaivaan ihmeiden tarkempaan tutkailuun. Ajatukseni on siis löytää kaukoputkelle sopiva sijoituspaikka ja vastuuhenkilöt sekä järjestää kyläläisille ja koululaisille jonkinsorttisia tähtinäytöksiä ja työpajoja.
*
Kolmantena päivänä minulle on muodostunut alustava kuva paikasta. Päivisin vallitsee kolmenkympin kuuma, iltaisin pärisevät rummut. Taustalla pauhaa meri taukoamatta. Kehittyvistä maista tuttu ”tienpientareet täynnä muovipusseja” –tapakulttuuri ei vallitse Grand Popossa kovinkaan voimakkaana, vaikka millä tahansa länkkäreille tutuilla kriteereillä täällä on tosi köyhää. Ruokana on meren antimia tai papuja tomaattikastikkeella. Paikasta toiseen mennään mopokyydillä ja hieman kauemmas puskataksilla eli liftaten maksullisella kimppakyydillä. Villa Karon ympärillä tapahtuu koko ajan kaikenlaista: leffailtaa, konsertteja, taiteilijat punovat suunnitelmiaan paikallisten oppaiden kanssa. Perusmeininkiä. Mutta eri planeetalla.
Mutsiis, kansanvalistusta horisontin tällä reunalla. Saa nähdä miten käy. Aiemmat kokemukseni Afrikasta ovat opettaneet, että suunnitelmissa kannattaa olla rutkasti joustoa ja moni asia on ja menee aivan toisin kuin olen ajatellut. Jotain olen tajunnut jo nyt: syksyn tähtitaivaan sijaan on ehkä parempi puhua inkiväärikauden taivaasta (nyt) tai taivaasta silloin kun mangot ovat kypsiä (vissiin aiemmin, mutta en ole ihan varma). Toiset pohdinnat ja havainnot ovat vielä tekemättä: mitä taivaalla näkyy, miten vodun-maailmankuva vaikuttaa paikallisiin käsityksiin maailmankaikkeudesta, kuinka usein on pilvetöntä ja hyvä näkyvyys, miten kaukoputki säilyy sumukammiota lähentelevässä ilmankosteudessa, saanko selville paikallisia tähtikuvioita, miten ja kenen kanssa aika täällä kuluu, onko Afrikassa mitään järkeä… Näistä ja muista oudoista asioista lisää (silloin kun netti toimii – kenties luvassa on myös kuvia, jos yhteys sen sallii). Iloa!
Viisari osoittaa ajan.
Perusmeininkiä.
Perusmeininkiä.
Yksi kommentti “Pegasus taivaanlaella”