Kuviteltuja ja todellisia maailmanloppuja

Kirkkonummella pidettiin esitelmä aiheesta "Kuviteltuja ja todellisia maailmanloppuja" 9.3.2004. Esitelmöitsijä oli avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja. Sen järjestivät Kirkkonummen Kansalaisopisto ja Kirkkonummen Komeetta. Esitelmällä oli noin 140 kuulijaa.

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa ja Tuorlan observatorion johtaja. Häneltä tulee syksyllä 2004 ulos tulevaisuutta käsittelevä kansantajuinen kirja, jatko-osa bestsellerille "Kotona maailmankaikkeudessa". Esko Valtaoja sai kirjasta Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002.

Professori Esko Valtaoja.

Lähes kaikki mytologiat ja uskonnot ovat olettaneet, että maailmalla on sekä alkunsa että loppunsa. Vaikka tiede on viimeisen sadan vuoden aikana paljastanut meille niin maapallon kuin koko maailmankaikkeudenkin rakenteen ja historian, maailmanlopun ennustajia riittää yhä joka vuodelle.

Nykyisen tietämyksemme mukaan todellista maailmanloppua ei tule koskaan; maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan ikuisesti. Ajalla oli alkunsa, mutta ei loppua. Tiede on kuitenkin paljastanut meille liudan odotettavissa olevia pienempiä maailmanloppuja tai lopun uhkia. Aurinko kuolee, maapallo kuolee, supernovat räjähtävät, komeetat törmäävät ja uusi jääkausi tulee, mikäli ennättää ennen kasvihuoneilmiötä. Kuinka ihmiskunnan käy - onko loppumme jo kirjoitettuna tähtiin?

Kuviteltuja maailmanloppuja

Esitelmöitsijä aloitti siitä, että hän meni naimisiin 5.5.2000 klo 15.30, jolloin Aurinko, Venus, Merkurius, Jupiter ja Saturnus sekä Kuu ja Mars olivat mahdollisimman samassa suunnassa. Silloin Richard W. Noone ennusti tulevan maailmanlopun (oikeastaan klo 11.08 Suomen aikaa). Maapallon pyörimisakseli siirtyy. Pohjoisnapa siirtyy päiväntasaajalle ja Etelämanner joutuu ekvaattorille. Jäätiköt sulavat ja meren pinta nousee ja aiheuttaa tulvia jollaista ei ole nähty sitten Nooan päivien.

Klikkaa kuvaa!
Professori Valtaojan esitelmää Kirkkonummella kuunteli n. 140 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Vielä tiiviimmässä rykelmässä planeetat olivat lähes 4000 vuotta sitten eli helmikuun 27. päivänä 1953 ennen ajanlaskun alkua. Silloin kaikki paljain silmin näkyvät planeetat olivat vain 4,3 asteen etäisyydellä toisistaan.

Todellisuudessa kaikki on tietenkin toisin. Kuun aiheuttama vuorovesivoima on voimakkain maapallon kokemista voimista. Aurinko lisää vuorovesivoimaa 1/3 verran Kuun aiheuttamasta. Entä paljonko kaikki planeetat yhdessä aiheuttavat? Ne lisäävät Auringon aiheuttamaa vuorovesivoimaa 0,015 prosenttia!

Klikkaa kuvaa!

Toisena esimerkkinä Esko Valtaoja otti esiin tapauksen, joka tunnetaan nimellä ZetaTalk. 15. toukokuuta 2003 jälkeen Maa kohtaa Planeetta X:n, joka on itse asiassa ruskea kääpiö, jonka lämpötila on sama kuin Maan. Se näkyy Maasta Kuun kokoisena kappaleena. Se tulee suoraan kohti Maata. ZetaTalk-ihmiset julkaisivat jopa lukuisia valokuvia joulukuulta 2002 lähestyvästä planeetasta.

Todellisia maailmanlopun mahdollisuuksia

Koko maailmankaikkeuden loppua ei tule nykytietämyksemme mukaan. Kuitenkin paikallisia maailmanloppuja on aivan mahdollista tapahtua eri tavoin.

Virossa Saarenmaalla on Kaalin meteoriittikraatteri, joka on syntynyt meteoriitin iskusta noin 2500-7500 vuotta sitten. Pääkraatteri on yli 100 metrin läpimittainen.

Klikkaa kuvaa!
Viron Saarenmaalla on Kaalin meteoriittikraatteri, jonka pohjalla on pieni lampi. Kuva Seppo Linnaluoto.

Lienee mahdollista, että jälkiä tästä tapahtumasta on Kalevalan 47.-48. runossa, kuten edesmennyt tähtitieteilijä Toivo Jaakkola huomasi. Kalevalassa sanotaan: Taivas reikihin repesi, Ilma kaikki ikkunoihin; Kirposi tulikipuna, Suikahti punasoronen, Läpi läikkyi taivosista, Puhki pilvistä pirisi, Läpi taivahan yheksän, Halki kuuen kirjokannen.

Mustat aukot

Mustat aukoilla pelotellaan ihmisiä, nehän eivät näy. Koska tahansa voimme joutua mustan aukon nielaisemaksi. Vai voimmeko? Itse asiassa mustat aukot ovat huomattavasti vähemmän pelottavia kuin tavalliset tähdet.

Klikkaa kuvaa!

Luhistumisessa katoaa suurin osa tähden alkuperäisistä ominaisuuksista, joten musta aukko vaikuttaa ympäristöönsä vähemmän kuin normaali tähti. Sehän ei esimerkiksi lähetä mitään säteilyä avaruuteen.

Musta aukko on kooltaan niin pieni (muutamia kilometrejä), että se pystyy sieppaamaan esim. pölypilvistä sisäänsä paljon vähemmän kuin tavallinen tähti, jonka läpimitta on miljoonia kilometrejä.

Kun mustaan aukkoon putoava ihminen jauhautuu kuoliaaksi joidenkin satojen kilometrien päässä keskipisteestä, paistuu tavalliseen tähteen putoava ihminen tuhkaksi jo miljoonia kilometrejä kauempana.

Supernovat

Vuonna 1987 näkyi eteläisellä pallonpuoliskolla Suuressa Magellanin pilvessä (170.000:n valovuoden päässä) paljain silmin supernova. Raskaat tähdet räjähtävät elämänsä lopussa supernovana, josta jää jäljelle räjähdyspilvi. Tällöin tähti loistaa joitakin viikkoja lähes yhtä kirkkaasti kuin koko muu galaksi.

Läheinen supernova olisi vaarallinen, jos supernova räjähtäisi 20 valovuotta lähempänä. Vuonna 1054 räjähti Härän tähdistössä supernova, joka oli noin 4000 valovuoden päässä. Jossain päin Linnunrataa räjähtää keskimäärin joka 50. vuosi supernova. Kun Linnunradan koko on noin 100.000 valovuotta, on todella pieni todennälöisyys sille, että supernovista olisi vaaraa meille.

Gammapurkaukset

Gammapurkaukset ovat hyvin voimakkaita lyhytaaltoisen säteilyn purkauksia. Ne ovat maailmankaikkeuden rajuimpia ilmiöitä sitten alkuräjähdyksen. Jos riittävän lähellä meitä tapahtuisi tällainen purkaus, se tuhoaisi kaiken elollisen maapallolta välittömästi.

Klikkaa kuvaa!
Prof. Esko Valtaoja on ottanut osaa vuosittain järjestettäviin Tuorlan observatorion mestaruuskilpailuihin.

Suosituin selitys gammapurkauksille on, että kaksi neutronitähteä törmää toisiinsa, jolloin tästä syntyy musta aukko ja aiheuttaa gammapurkauksen tiettyyn suuntaan.

Asteroidien ja komeettojen törmäykset

Yrjö Väisälä pyysi v. 1937 silloiselta valtiovarainministeri Väinö Tannerilta rahaa pikkuplaneettojen etsimiseen. Tanner kysyi, mitä käytännön hyötyä näistä planeettatutkimuksista on. Väisälä vastasi, että jos muutaman kilometrin kokoinen pikkuplaneetta uhkaisi törmätä Helsinkiin, niin hän kyllä ilmoittaisi siitä etukäteen Tannerille. Apuraha myönnettiin.

Viime vuosina on tosissaan ruvettu tutkimaan ja etsimään sellaisia asteroideja (eli pikkuplaneettoja), jotka voisivat joskus törmätä maapallolle.

Maahan törmäsi vuonna 1908 Tunguskan alueelle Siperiaan pieni taivaankappale, joka aiheutti suurta tuhoa. Onneksi törmäys tapahtui asumattomalla alueella, eikä ihmisiä kuollut.

Vähintään kilometrin kokoinen kappale törmää maapalloon kerran keskimäärin 300.000:ssa vuodessa. Kerran 100 miljoonassa vuodessa törmää kappale, joka tuhoaa suuren osan elämästä maapallolla.

Voidaanko sitten törmäystä estää? Jos törmääjä havaitaan useita vuosia ennen törmäystä, voi koettaa esim. ydinräjäytyksillä muuttaa kappaleen rataa niin, ettei törmäystä tapahdu.

Lopullinen maapallon tuho

Lopullisesti maallo tuhoutuu kun Aurinko kehittyy punaiseksi jättiläiseksi noin 5 miljardin vuoden kuluttua. Tällöin ensiksi meret kiehuvat kuiviin ja lopulta kaikki elämä tuhoutuu.

Seppo Linnaluoto